Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Jeremia

Ei kiinnitys- vaan kiintopiste

Jaan alkuun sanonnan, joka on kirjailija Thomas Holdcroftin käsialaa. Siinä hän kiteyttää napakasti tämän kertaisen hartauden ydinajatuksen.

Tässä tämä ’hitching post’. (Image by Jim Blake from Pixabay)

”The past is a guidepost, not a hitching post.” (Thomas Holdcroft)

Suomeksi sanonnan voisi kääntää vaikkapa näin: ”menneisyys on opasviitta, ei ankkuri”. Alkuperäisessä sanonnassa ”a hitching post” merkitsee tolppaa, johon hevonen sidotaan tauon ajaksi, jotta se ei pääse karkaamaan.

Suomenkielellä ei tule mieleen suoraa käännösvastinetta ’sidontatolpalle’, joten ankkuri kelvannee, koska se palvelee samaa tarkoitusta veneelle kuin tuo tolppa hevoselle. Itse hevosihmisenä toki pidän enemmän alkuperäisestä kielikuvasta – varsinkin kun englanninkielisessä sanonnassa toistuva sana ’post’ tekee sanonnasta napakan.

Idea silti säilyy ja se on tärkeintä. Ajatushan lienee, että vaikka …

Lisää...

Toivon ja odotan

Tekstini on Valitusvirsien kirjasta. Ei kuulosta mieltä ylentävältä, vai? Miten sen nyt ottaa. Elämä on elämää ja vaihtelu on sen suola.

Jeremia suree hävitettyä Jerusalemia (Rembrandt)

Valitusvirsistä

Suomenkielisen Raamatun käyttämä nimi Valitusvirret on lähtöisin juutalaisen tradition käyttämästä nimityksestä ”qinot”. Se on myös kreikankielisen Septuagintan (n. 100 – 200 eKr.) ja latinankielisen Vulgatan nimivalinta.

Kirjan alkuperäinen hepreankielinen nimi on ’ekah’ eli ”kuinka!”; tämä on sana, jolla alkavat kirjan luvut 1, 2 ja 4.

Nimi Valitusvirret kuvaa tämän kirjan luonnetta ja rakennetta. Se on ’valitus’, jonka teema on syvä murhe hävitetyn Jerusalemin puolesta. Vastaavia runollisia valitusteoksia kirjoitettiin muinaisina aikoina yleisesti kaupungin tuhon jälkeen. Meille on säilynyt vastaavia vanhoja sumerilaisia tekstejä esimerkiksi Sumerin, Uurin ja Nippurin kaupunkien hävityksestä. …

Lisää...

Kirje pakkosiirtolaisille

Seurakunnissa – koko seurakunnan kokoontuessa yhteen – on tapana muistaa rukouksin paitsi seurakuntalaisia ja heidän välitöntä lähipiiriään, myös päättäjiä ja yhteiskunnan merkkihenkilöitä, kuten presidenttiä ja hallitusta. Lähtökohta yhteiskunnan huomioimiselle seurakunnan rukouselämässä on Uuden testamentin kehotuksessa olla esivallalle kuuliaiset (Room. 13:1-7).

”Sen kaupungin parhaaksi” (Kuva Free-Photos, Pixabay)

Esivallan ja päättäjien huomioiminen rukouksin kuuluu velvollisuuteemme olla hyvässä alamaiset esivallalle; emme vain noudata esivallan määräyksiä, vaan kannamme heidät Herran eteen tarkoituksena pyytää heille siunausta niin tehtävässään yhteiskuntamme hyväksi kuin henkilökohtaisessa elämässään.

Kristitty on täten esivallalle alamainen paitsi kuuliaisuudessa myös hyvässä esivallan tukena. Rukous on parasta mitä voimme esivallan tukemiseksi tehdä, mutta se ei suinkaan ole kaikki, mitä yhteiskunnan hyväksi voimme. Monesti tässä yhteydessä kuulee lainattavan Jeremian kirjan tekstiä, missä Herra …

Lisää...

Sinä, joka tunnet sydämet

Sunnuntain Vanhan testamentin teksti on ote profeetta Jeremian profetiasta (Jer. 17:5-10). Kun paneuduin päivän tekstiin, huomasin, että taannoin tekstissä ”Hyttysten yö” (13.1.) käsittelinkin jo saarnatekstin alkuosaa (Jer. 17:5-8) luottamuksen ja ihmisen valintojen näkökulmasta.

Jotta teksti ei olisi suora toisinto edelliselle, keskityn nyt sitaatin kahteen viimeiseen jakeeseen (Jer. 17:9-10) ja Jumalan näkökulmaan.

Yksin Herra tuntee sydämet

Kaksi miestä – kaksi sydäntä

Jeremian teksti katsoo ihmisen sydämeen ja puntaroi sitä. Ensimmäinen osa puhuu sydämen valintojen kahtiajakoisuudesta; pannako luottamus Jumalaan vai ihmiseen. Mihin ihminen luottaa, se kertoo siitä, mihin hänen sydämensä on kiintynyt. Profetian alkuosa puhuu ihmissydämen tilasta luottamuksena joko Jumalaan tai ihmisiin.

Luetaan uudelleen edellä mainitusta saarnasta jo entuudestaan tuttu teksti kuitenkin muistin virkistykseksi, koska se on …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Hyttysten yö

Päivän teksti on profeetta Jeremian kirjasta. Se on lyhyt sitaatti Jeremian pidemmästä profetiasta (Jer. 17:5-8), jossa hän valittaa Herran edessä Israelin rikkomaa liittoa ja ennustaa Jerusalemin kohta lähitulevaisuudessa kohtaaman piirityksen ja hävityksen.

Tervakon leirikeskuksen aitta, hyttysten yön tapahtumapaikka. (Kuva, Timo Virtanen)

En tarkastele profeetan tekstiä tässä tekstin historiallisesta perspektiivistä. Tekstin ymmärtämiseksi riittää, että tiedät kirjoittaja Jeremian tilanne olleen hänelle epäsuotuisa. Ulkonaisesti yhteiskunnassa elettiin kukoistuksen ja rauhan aikaa. Sydämen tasolta katsottuna kukoistus oli pinnallista. Menemättä yksityiskohtiin voisi summata, että kansa ei kuunnellut Jumalaa eivätkä toinen toisiaan. Kukin huusi omaa asiaan ja kunkin omat tarpeet olivat etusijalla.

Jeremia puolestaan oli varsin vihattu mies omiensa keskellä, koska hän puhui mädännäisyyttä vastaan eikä profetoinut iloisia asioita, joita kuulijat mieluusti näkivät keskellään.

En paneudu …

Lisää...

Entä jos en ymmärrä?

Herran omilla on aika ajoin taipumusta kovakorvaisuuteen – mitä tulee siihen, että emme aina kuule hänen ääntään, jos hän ei lähesty meidän ehdoillamme. Kovakorvaisuus vaivaa meitä etenkin silloin, kun tiedämme itse parhaiten, miten elämän kuuluu edetä tästä hetkestä eteenpäin.

Onneksi emme ole aina näin kovakorvaisia. Etenkin lyötyinä tai elämän menoon väsyneinä etsimme toki vilpittömästi avoimin mielin Jumalan tahtoa. Pyydämme häntä puhumaan asioita elämämme ylle. Olemme jopa avoimet muutokselle; jopa sellaiselle, jota emme kykene täysin ymmärtämään tai hallitsemaan. Silti viesti näissä suotuisissa tuulissakaan aina tavoita meitä.

On silti vielä kaksi eri asiaa kuulla Jumalan puhe ja ymmärtää hänen puheensa. Nimittäin joskus emme ole kartalla siitä, mitä Jumala puhuu, vaikka kuulemme hänen äänensä ja ojentaudumme jopa kuuntelemaan. Emme vain aina ymmärrä, mistä hän puhuu. Olemme hätäiset …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |

Jalkapuuhun!

Jeremian kirjan 20. luvussa (Jer. 19:14-20:13) Jeremia ja pappi Pashur joutuvat vastakkain. Hän oli pappi, Immerin poika, Herran temppelin ylivalvoja. Tilanne alkoi Jeremian puheesta temppelin esipihalla:

Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Minä tuon tälle kaupungille ja kaikille Juudan kaupungeille onnettomuuden, jolla olen niitä uhannut. Niiden asukkaat ovat uppiniskaisia, he eivät ole kuunnelleet minun sanojani.” (Jer. 19:15)

Pashur ei kestänyt kuunnella profeetan arvostelua, joten hän löi profeetta Jeremiaa ja piti tätä jalkapuussa yhden yön. Jeremia puolestaan antoi hänelle nimen Maagor-Missabib (”kauhu joka puolelta”), ja ennusti, että hänet vietäisiin Baabeliin ja että hän siellä kuolisi.

Jalkapuu oli aikansa 'häpeäpaalu'.

Jalkapuu oli aikansa ’häpeäpaalu’.

Papin ankara ja äkkipikainen suhtautuminen voi tuntua erikoiselta, mutta pitää muistaa, että Jeremian puhuessa temppelin esipihalla, paikalle oli kokoontunut …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |