Valitsin puhua tällä kertaa Herran hyvyyden kokemisesta ja hengellisistä aisteista. Käsittelen asiaa Daavidin psalmin 34 sanoin nivoen ne tilanteeseen, josta Daavid kiitoslaulussaan puhuu:

Minä tahdon aina ylistää Herraa, lakkaamatta laulaa hänelle kiitosta! Herran hyvyyden tähden minä ylistän itseäni onnelliseksi. Maan hiljaiset kuulevat sen ja iloitsevat. Tulkaa, kiittäkää minun kanssani Herraa, kunnioittakaamme yhdessä hänen nimeään! (Ps. 34:2-4)

Daavidin riemulliseen tunnelmaan on ehkä vaikea päästä mukaan, jos ei tunne samaa riemua, mitä Daavid tunsi omassa tilanteessaan. Daavidin riemu oli lähes rajaton. Daavid ei silti elänyt elämänsä huippuhetkiä puhjetessaan ylistykseen. Ei ollut seesteinen kuninkaan päivä – päinvastoin täpärästi oltiin taas selvitty yksi askel upottavaa suota eteenpäin.

Olemme varsin onnekkaita, koska psalmin päällekirjoitus kertoo varsin tarkkaan tilanteen, jossa Daavid psalmin kirjoitti. Se antaa Daavidin …

Lisää...