Tarina kertoo, että eräs vauras plantaasin isäntä kutsui kerran John Wesleyn kotiinsa vierailemaan. He ratsastivat yhdessä kokonaisen päivän, ja näkivät tuon pitkän päivän aikana vain pienen osan siitä kaikesta, mitä tämä vauras herrasmies omisti.

Päivän tultua iltaan isäntä kysyi ylpeänä: ”No, herra Wesley, mitä mieltä sinä olet? Mitä ajattelet kaikesta tästä?” Hetken hiljaisuuden jälkeen Wesley vastasi hänelle: ”Minusta tuntuu, että sinulla tulee olemaan vaikeaa, kun joudut luopumaan tästä kaikesta.”

Maallinen vai taivaallinen?

Meillä jokaisella on asioita, joihin olemme kiintyneet. Samoin kaikilla meillä on paikka, jota kutsumme kodiksi. Kysymys kuuluu, ajattelemmeko ja elämmekö siten, että tämä maailma on kotimme vai odottaako kotimme sittenkin meitä vasta ajan rajan tuolla puolen? Kertomuksen isäntä oli kiintynyt tähän maailmaan, jossa hän eli. Wesley puolestaan oli kiintynyt maailmaan, jonne hän oli vasta matkalla. Ja kun vertaa kummankin herrasmiehen elämän hedelmää, ei voi olla huomaamatta sen laadussa hienoista eroa.

Raamattu kehottaa meitä kiinnittämään katseemme taivaalliseen:

”Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä.” (Kol. 3:2)

Samaan meitä kehottaa Tuomas Kempiläinen (1380–1471), munkki, mystikko ja skolastikko, jonka ’taivaalliset’ tekstit elävät yhä meidän päivinämmekin. Hän kirjoittaa:

”Anna ajallisten asioiden palvella itseäsi, mutta tee ikuisesta kaiken halusi kohde.”

Jos kiinnitämme mielemme Kristukseen ja hänen valtakuntaansa, tuolloin sekä taivaalliset että ajalliset asiat löytävät elämässämme paikkansa ja täyttymyksen. Vaan jos olemme mieleltämme kiintyneet maalliseen, eipä silloin synny kestävää hyvää sen enempää taivaalliseen kuin ajalliseen maailmaan.

Materialismi huiputtaa ihmisen luulemaan, että näkyvä maailma on elämän keskipiste – päämäärä eikä vain tie päämäärään. Ei tarvitse ottaa pitkääkään harha-askelta, että sitä jo kuvittelee olevansa luotu ansaitsemaan, keräämään, ottamaan ja kuluttamaan ilman, että ajallinen olisi vain väline ajattoman ja ikuisen kirkastamiseksi. Tuota oravanpyörää jatkuu aina siihen asti, kun ihminen herää huomaamaan olevansa onneton – tai sitten hän ei herää koskaan.

Jos tahdot paeta maallisen mammonan vetovoimaa, sinun pitää irrottaa katseesi ajallisesta ja kiinnittää se taivaalliseen. Psalmin 42 kirjoittaja antaa tekstissä meille eräänlaisen mittarin, jolla voimme arvioida omaa tilaamme maallisen ja taivaallisen päämäärän suhteen. Luepa nyt, mitä psalmisti sinulle sanailee:

”Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla temppeliin, astua Jumalan kasvojen eteen? Kyyneleet ovat leipäni päivin ja öin, kun minulta alati kysytään: ’Missä on Jumalasi?’ Tuskassani minä muistelen, miten kuljin temppeliin juhlasaatossa ilon ja kiitoksen kaikuessa, juhlakansan suuressa joukossa.” (Ps. 42:2-5)

Pohdi hetki millaisia ajatuksia ja tunteita hänen kirjoituksensa sinussa herättää? Onko se pelkkä kaunis runo vai sitä tuttua jumalanpalveluksen ’diipadaapaa’? Ehkä psalmistin sanat tuntuvat omiltasi? Sointuvatko ne sydämessäsi ja resonoivat yhdessä jumalakaipuusi äänen kanssa?

Psalmin kirjoittaja oli joutunut olosuhteiden vuoksi olemaan erossa temppelistä ja uskovien yhteydestä, mikä sai hänet tuskaisena muistelemaan niitä ihania hetkiä, kun hän oli ollut ’kotona’ Jumalan huoneessa. Hän kaipasi sitä yhteyttä niin, että se vei hänen kaikki voimansa.

Ihminen, joka elää tässä ajassa muukalaisena, on kuin pyhiinvaeltaja ohikulkumatkalla. – Hän tuntee sydämessään polttavaa rakkautta Jumalaan ja voi todella täysin yhtyä psalmistin sanoihin: ”Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala”. Sen sijaan hän, joka kokee tämän maailmanajan kodikseen ja jonka sielu ei ole kiintynyt taivaalliseen, toivoo tämän maailman ja itsensä tässä maailmassa elävän ikuisesti. Hänen sydämessään ei ole paloa Jumalan puoleen.

Kun nyt mietit omaa reaktiotasi psalmin sanojen edessä, voit sen perusteella arvioida sitä, miten paljon ja mihin sinun sydämesi on juuri tänään kiintynyt.

Pohdittavaa

Miltä minusta tuntuu, kun luen psalmin tekstiä?