Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Sodassa

Avaan muutamalla sanalla hataria ajatuksiani sodasta monen arkea hallitsevana olotilana. Näemme selkeästi sodan vaikutuksen, kun kansat, ideologiat tai uskonnot ovat sodassa keskenään, mutta silti olemme sokeita sodankäynnille omassa arjessa. Vaikka sotatilaa elämässämme ei olisi julistettu, voimme silti olla sydämessämme sodassa.

Avaan sodassa olemisen problematiikkaa varsin harmittoman tositarinan kautta. Esimerkki on valittu sen tähden, että siitä on helppo tunnistaa sotatila ja toisaalta se antaa meille tilaa vakavampaan pohtimiseen arjen merkityksellisempien sotien suhteen.

Sodassa – Pokemon GO.

Hieman taustaa esimerkin ymmärtämiseksi

Taustaksi mainittakoon sen verran, että pelaan vieläkin satunnaisesti jo aikaa sitten muodista pois pudonnutta Pokemon GO -mobiilipeliä. Se on nk. ’lisätyn todellisuuden’ (augmented reality) peli, eli sitä pelataan kännykällä ulkona liikkuen oikean elämän kohteissa. Se on kuin tehty liikkuvalle ihmiselle. Matkailijalle …

Lisää...

Riemullinen hoosianna

Uusi kirkkovuosi alkaa ensimmäisen adventtikynttilä sytyttämisellä. Se symboloi odotusta, jota myös ensimmäiseen adventin perinteeseen kuuluva ”Hoosianna!” huudahdus sekin alleviivaa. Hoosianna on riemullinen huudahdus, joka kuuluttaa Jumalan tietoon sydämen hartaimman toiveen: ”Oi auta, pelasta!” Huomaa, että sanoin ’riemullinen hoosianna’.

Kristuksen kunniassaan – mosaiikki Saint Charles seminaarissa Carthagenassa.

Ensimmäisen adventin evankeliumin teksti (Luuk. 21:25-36) alkaa neljän jakeen mittaisella profetialla, jota seuraa vertauskuva viikunapuusta ja lopuksi kehotus valvoa. Jeesuksen puheen ensimmäinen osa johdattaa lukijan hoosiannaan ja adventin kantavaan teemaan – odotukseen.

”Auringossa, kuussa ja tähdissä on merkkejä, ja maan päällä on kansoilla ahdistus ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ihmiset menehtyvät pelätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan …

Lisää...

Talita kuum!

Kirkkovuoden viimeisestä sunnuntaita on luterilaisessa Suomessa kutsuttu vuodesta 1958 alkaen Ruotsin esikuvan mukaisesti synkänpuhuvasti tuomiosunnuntaiksi. Katolisen kirkon perinne puhuu tuomiosunnuntain sijaan ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntaista”. Samoin metodistikirkon traditiossa tämän pyhän nimessä on katolisen perinteen tapaan iloisempi sointi. Se on ”Reign of Christ” eli ”Kristuksen hallintavallalle” omistettu sunnuntai.

Jairoksen tytär saa elämän.

Puhutaan sitten kuninkuudesta tai hallintavallasta, monen sielunmaisemaan piirtyy kuva kuninkaan valtaistuinsalista tai hallitsijasta valtaistuimellaan. Hallitsijaan ja kuninkuuteen liittyy ajatus hallintavallasta, joka on kuninkaan valtaa, sillä hänellä on voima ja oikeus toimeenpanna asioita, joihin ei rivikansalaisella ole valtaa eikä oikeutta.

Kansalaisen näkökulmasta hänen oma elämänsä on enemmän tai vähemmän alamainen kuninkaansa hallintavallalle. Kansalaisen kuuliaisuus kuuluu esivallalle – kuninkaalle. Se on kuninkaan oikeus. Kuninkaan velvollisuus …

Lisää...

Neljänteen temppeliin

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Sen sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Valvominen ei kuitenkaan ole pelonsekaista odottamista vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen.

Taivasten valtakunnan kansalaisina elämme maailmassa muukalaisina; olemme siis ohikulkumatkalla, koska kotimme ei ole tässä maailmassa vaan Jumalan valtakunnassa. Silti uskova hänkin helposti kotiutuu näkyvään maailmaan ja unohtaa, ettei hän kuitenkaan elä täällä pysyvästi.

Herodeksen temppeli. Tällainen se olisi voinut olla.

Kutsun uskovan kotiutumista maailmaan muutokseksi ’matkalaisen mentaliteetista’ ’asukkaan mentaliteettiin’. Yksi asukkaan mentaliteetin tunnusmerkeistä on se, että hän alkaa rakentamaan. Hän rakentaa elämänsä turvan asuinympäristönsä arvojen varaan: koti, uskonto, isänmaa. Asukas ei ole enää matkalla. Hän on asettunut paikalleen.

Taivasten valtakunnan kansalaisina meitä pitäisi kuitenkin hallita ei asukkaan …

Lisää...

Sukulunastajani

Isänpäivä oli ja meni marraskuun toisena sunnuntaina. Minulle isänpäivä onyksinkertaisesti kotipäivä. En kaipaa muistamista enkä etenkään päivän juhlistamista, puhumattakaan rasittavista lounaista, kyläilyistä, jne.

Isänpäivä on kuitenkin omiaan muistuttamaan minua lähimmistä – heistä, ketkä ovat arjessa niin lähellä, että heissä todellinen rakkauteni ja ’voiteluni’ Jumalan palvelijana mitataan. Kutsumus jumalanpalvelijana mitataan siellä, missä olemme kuin ’kotonamme’. Siihen Paavalikinviittaa, kun hän ohjeisti Timoteusta valitsemaan seurakunnan ’kaitsijaa’:

”Hänen tulee hallita hyvin oma kotinsa ja kaikella arvokkuudella pitää lapsensa kuuliaisina.” (1. Tim. 3;4)

Tämä riittäköön isänpäivän teemasta. Kirkkokalenterin teksti kuulostaa isänpäiväksi varsin erikoiselta. Nimittäin jaan muutaman sanan Ruutin kirjasta – niin Ruut oli äiti – ei isä, mutta on se kuitenkin biologinen tosiasia, että Ruutin synnyttämällä Oobed -pojalla oli myös isä ja hänen nimi on Boas.

[caption id="attachment_2365" align="alignright" …

Lisää...
Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Virtojen varsilla

Albumilta ”Rautaa ja kettinkiä” lohkesi aikanaan yksi Kirka Babitzinin monista hittikappaleista – tämä nimeltään”Varrella virran”. Sen kertosäkeistö kuvaa tunnelmia veden äärellä varsin kutsuvasti.

Varrella virran, varrella virran
On vesi lämmin, uimaan vaan
Varrella virran”

Kaksoivirranmaa – Eufrat ja Tigris.

On helppo yhtyä kappaleen lämpöisiin tunnelmiin kesäisenä päivänä lomailemassa kauniin joensuiston äärellä. Kauan ennen Kirkaa asuivat ’varrella virran’ myös nykyisen Syyrian ja Irakin alueella sijainneen muinaisen Mesopotamian (’meso’ = ’välissä’ ja ’potamoi’ = ’virrat) eli Kaksoisvirranmaan asukkaat.

Mesopotamia sai nimensä kahden suuren virran Eufratin ja Tigrisin suistossa sijainneen hedelmällisen maan mukaan. Babyloniankin hallintavallan aikaan alue kukoisti vehreänä. Ei ole olenkaan vaikea kuvitella, että kauniina letkeänä päivänä virtojen varsilla saavutti jotain Kirkan laulun tunnelmista.

Varrelta virran virtojen varsille

Psalmin 137 meille …

Lisää...

Elämän vesillä soutamassa

Syksyn edetessä mieleeni palautuvat lyhyet veneretket menneiltä kesiltä. Olen satunnainen veneilijä; osaan soutaa ja jonkin verran olen vuosien varrella saanut oppia tuntemaan veneilyn jaloa taitoa.

Veneitä elämän vesillä

Yksi tärkein yksinäisen soutajan perustaidoista on minulle ollut suunnan määrittämisen jälkeen valita kiintopiste rantamaisemasta ja lukita katse siihen. Kiintopiste auttaa säilyttämään suunnan veneellä etenkin silloin, jos soudat järven yli sivutuulessa.

Soutaja istuu selin kulkusuuntaan ja kohteeseen nähden, joten suunta säilyy vain, jos soutaja huolehtii, että kiintopiste pysyy koko ajan samassa suunnassa. Tällä tavalla varmistetaan, että veneen suunta säilyy matkalla ja päästään kutakuinkin sinne, minne oli tarkoitus mennäkin.

Teoriassa kiintopistettä ei tarvitse, jos soutaja osaa soutaa suoraan ja järven pintavesissä ei ole virtauksia. Käytännön elämässä näin ei kuitenkaan koskaan ole.

Satunnainen soutaja tapaa …

Lisää...