Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Herramme suvussa

Tänään katsomme rukousviikon teksteissä anteeksiantavaan ja laupiaaseen Jumalaan. Päivän psalmiteksti (Ps. 148:8-13) ylistää hänen rakkauttaan.

Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan”, sanoi psalminkirjoittaja julistaen, että Jumalan rakkaus yltää yli kaikkien raja-aitojen, etnisyyden, kulttuurin, rodun ja jopa uskonnon. Jumalan rakkauden edessä kaikkein avoimin ja rakastavinkin ihmissydän joutuu kohtaamaan kovuutensa.

Esimerkki heprealaisesta sukupuusta.

Jumalan rakkaus vallitsee kaikkialla sielläkin, minne ihmisrakkaus ei ulotu. Jumalan rakkaus ei ole tyhjiä sanoja, niin meidän ihmisten ’periaatteellinen hyväksyntä tai suvaitsevaisuus’ on. Jumalan rakkaus on luovien sanojen rakkautta; missä Jumala rakastaa, siellä vallitsee hänen hyvyytensä ja armonsa. Jumalan rakkaus ei jää tyhjiin sanoihin; se löytää tiensä kohdata rakkautensa kohteen käytännössä.

Rukousviikon tämän päivän teksti on Jeesuksen sukuluettelo Matteuksen evankeliumin alusta (Matt.1:1-17).

”Jeesuksen Kristuksen, …

Lisää...

Hiljaisuus yön kauhujen keskellä

Tarina kertoo Jeanne d’Arc’n, eli ”Orleansin neitsyen” kohtaamisesta, jossa toiset kyseenalaistivat hänen vankkaa näkemystä Jumalan tahdosta vaikean päätöksen edellä. Häneltä kysyttiin ehkä ihan aiheellisesti, että miksi Jumala puhui muka ainoastaan hänelle eikä kenellekään muille. Pohjimmiltaan kyse oli siitä, että se, mitä Jeanne puhui Jumalan nimissä, ei tuntunut hyvältä muiden mielestä. Miksikö muka Jumala puhui juuri hänelle? Tähän Jeanne vastasi jokseenkin napakasti näin:

Jeanne d’Arc

Arvon herra, olette kyllä nyt väärässä. Jumala puhuu kaikille, mutta minä kuuntelen häntä.

Mitä hän sanoi on varsin totta monen meidän kohdalla. Jumala kyllä puhuu meille, mutta me olemme niin kiireiset oman elämämme kanssa, että emme malta odottaa hänen apuaan saati sitten pysähtyä kuuntelemaan häntä. Vai onko kohdallemme yksinkertaisesti haluttomuudesta kuulla, kun itse …

Lisää...

Hyttysten yö

Päivän teksti on profeetta Jeremian kirjasta. Se on lyhyt sitaatti Jeremian pidemmästä profetiasta (Jer. 17:5-8), jossa hän valittaa Herran edessä Israelin rikkomaa liittoa ja ennustaa Jerusalemin kohta lähitulevaisuudessa kohtaaman piirityksen ja hävityksen.

Tervakon leirikeskuksen aitta, hyttysten yön tapahtumapaikka. (Kuva, Timo Virtanen)

En tarkastele profeetan tekstiä tässä tekstin historiallisesta perspektiivistä. Tekstin ymmärtämiseksi riittää, että tiedät kirjoittaja Jeremian tilanne olleen hänelle epäsuotuisa. Ulkonaisesti yhteiskunnassa elettiin kukoistuksen ja rauhan aikaa. Sydämen tasolta katsottuna kukoistus oli pinnallista. Menemättä yksityiskohtiin voisi summata, että kansa ei kuunnellut Jumalaa eivätkä toinen toisiaan. Kukin huusi omaa asiaan ja kunkin omat tarpeet olivat etusijalla.

Jeremia puolestaan oli varsin vihattu mies omiensa keskellä, koska hän puhui mädännäisyyttä vastaan eikä profetoinut iloisia asioita, joita kuulijat mieluusti näkivät keskellään.

En paneudu …

Lisää...

Älkää olko mistään huolissanne

Kenenkään elämä ei ole vapaa ongelmista – tai haasteista, niin kuin niihin on terveempää suhtautua. Ongelmiin keskittyvä elämäntapa tuottaa alati lisää ongelmia. Parempi eteenpäin suuntaava vaihtoehto onkin keskittyä mieluummin ratkaisuihin kuin ongelmiin.

Herran enkeli tuhoaa Sanheribin armeijan.

Helppo se on tässä sanoa, mutta minkä teet kun ongelmat ottavat vallan mielessäsi. Pyydän sinua kuitenkin pohtimaan, mitä oikein tapahtuu tilanteessa, kun kohtaat elämässäsi ongelman. Tuleeko ongelmasta elämäsi uusi keskipiste? Valtaako murhe mielesi ja ennen ongelman ilmaantumista selkeä päämäärä katoaa horisontin taakse, kun ongelma täyttää mielesi. Jumalakin jää taka-alalle, kun mielen valtaa ongelma ja rukouselämäkin on vain puhetta ongelmasta.

Sorrumme tähän kukin vuorollaan. Jos emme sorru siihen tänään, niin ehkä jo huomenna uuden asian edessä kompastumme. Kysyn kuitenkin, että kuinka usein murehtiminen tai …

Lisää...

Yhden talentin mies?

Vuosi vaihtuu. Puntaroin mennyttä ja suunnittelen tulevaa. On se merkillinen tuo numeroiden mahti. Kun kalenterissa vuosiluku vaihtuu, se pysäyttää arvioimaan elämää.

Tänään pysähdyin miettimään uskallusta. Uskallanko tavoitella jotain merkittävää vai saako pelko otteen ja jään kiinni tuttuun ja turvalliseen? Tartunko unelmiin vai luovutanko olosuhteille vallan päättää mitä kohtaan ja mitä en?

Yhden talentin mies…

Kysymys uskalluksesta löysi ajatuksissani tarinan muodon. Tarina kysyy: olenko yhden talentin mies? Tuo talentti on varsin hyvä sana, koska puhekielessä se on muutakin kuin muinainen rahamitta.

Talentin tarina on tietty Jeesuksen vertaus palvelijoille uskotuista rahoista – talenteista. Evankeliumeissa on siitä kaksikin versiota. Ne puhuvat uskollisuudesta Herran paluun edellä, mutta minua niissä nyttemmin puhuttelee vain tietty yksityiskohta. Se on ’yhden talentin mies’.

Tarinassa talon isäntä lähti matkalle. …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |

Sitoutumisen hinta

Kuningas Hiskia on yksi harvoista Juudan kuninkaista, jotka Vanhan testamentin historia esittää Jumalan tahdon mukaisina ’mallikelpoisina’ kuninkaina. Kuningastenkirjan kirjoittaja antaa hänen hallinta-ajastaan varsin hyvän todistuksen:

”Hiskia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt.” (2. Kun. 18:3)

Kuningas Hiskia.

Kukapa meistä ei haluaisi tällaista todistusta! Hiskiaa ei historia muista sen tähden, että hän olisi ehdoin tahdoin pyrkinyt tekemään nimeä itselleen. Hänet muistettiin siitä, että hän ei etsinyt omaa parastaan, vaan Jumalan parasta.

Kuningastenkirjojen myöhemmin kirjoitettu rinnakkaisteos Aikakirjat syntyivät pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeen Esran ja Nehemian kirjojen aikaan tai kohta niiden kirjoittamisen jälkeen. Ne katsovat kuningastenkirjojen tavoin samaa ajanjaksoa, mutta kauempaa – ajasta, jolloin nähtiin varsin selvästi, mihin näiden kuninkaiden hallinta kansan johti. Todistus, mikä …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |

Jouluevankeliumi heprealaisille

Jouluevankeliumi Luukkaan mukaan kertoo Vapahtajan – kuninkaan – syntymästä tavallisten ihmisten arjessa. Siinä taivaallinen loisto murtautuu rahvaan arkeen.

Jouluevankeliumi on arkinen kertomus ’tytöstä ja pojasta’ tai ’miehestä ja naisesta’, jotka lähtevät matkalle ’verotoimistoon’ kaksin, mutta matkan aikana koittaa vaimon aika synnyttää esikoisensa.

Seimen äärellä (Gerard Van Honthorst)

”Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.” (Luuk. 2:4-7)

Tämä on maisema, johon joulukorttien ja jouluasetelmien tilannekin rakennetaan. Joskus asetelmassa ovat mukana paimenet tai tietäjät, …

Lisää...