Back to Top


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Pelastettujen kiitosvirsi

Kirkkovuosi lähenee loppuaan. Vietämme kirkkovuoden viimeistä edellistä kirkkopyhää. Evankelisluterilaisessa kirkossa sunnuntaita kutsutaan ”Valvomisen sunnuntaiksi”. Sen sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Pyhä muistuttaa kirkkokansaa siitä, että väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on todellinen jokaiselle Kristuksen seuraajalle.

Kuva lehtimajanjuhlan vietosta temppelialueella.

Valvomisesta ja kilvoittelusta

Valvomisen yhteydessä kristityn matkantekoa kuvataan myös vanhan suomenkielen sanalla ”kilvoitus”, mikä on alkujaan apostoli Paavalin kirjeistä tullut urheilutermi. Se vertaa kristityn elämää kilpailemiseen, kuten kilparadalla juoksemiseen (1. Kor. 9:24-27). Kristitty pyrkii valvomaan uskossa raittiina yhtä määrätietoisesti kuin kilpailuun valmentautuva urheilija harjoittelee saadakseen voittajan seppeleen.

Kilvoitus ei ole tekemistä vaan määrätietoisuutta valvoa, jotta väsymys ja välinpitämättömyys eivät johda matkanteon keskeytymiseen. Ihminen näet kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, …

Lisää...

Onko Jumala puolellamme?

Arkipäivän ongelmien keskellä itse kukin meistä huutaa Jumalaa avuksi. Hän kuulee, kun etsin hänen luotaan lohtua tai pyydän voimaa ja viisautta elämän mutkakohdissa.

Toisinaan olen vailla suuntaa, kun taas toisinaan kuljen määrätietoisesti maalia kohti. En ole lainkaan huolissani hetkistä, kun arasti kyselen suuntaa ja etenen haparoiden. Siinä kysellen, että meneekö kaikki nyt oikein?

Herran enkeli ilmestyy Joosualle (Gustave Doré)

Enemmän minua huolestuttaa nuo hetket, kun minä tiedän ja minä tahdon. Kaikki on niin selvää. Tarvitsen vain siunauksen suunnitelmille ja kohta suunnitelmat ovatkin jo täyttyneet. Korvissani soi irtoreväistynä sloganiksi muuttunut Paavalin sana hänen kirjeestään roomalaisille:

”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room. 8:31)

Totisesti! Kun Jumala on minun puolellani, minua ei enää …

Lisää...

Isä!

Vuonna 1967 alallaan tunnettu kuvataiteilija Andy Warhol lausui itseään monin verroin kuuluisammaksi tulleen hokeman: ”In the future everybody will be world-famous for 15 minutes” eli ”Tulevaisuudessa jokainen on maailmankuulu 15 minuutin ajan.” Andyn ajatusta on siteerattu pääosin hymyssä suin 40 vuoden ajan aina kliseeksi asti – joskin sosiaalisen median aikakaudella väite on muuttunut entistä realistisemmaksi. Tosin tällöin unohtuu, että maailma on paljon suurempi kuin se joukko etuoikeutettuja, jotka ovat sosiaalisessa mediassa.

Psalmilaulajien 15 min :-) (Luca della Robbia, Cantoria, 1431–1438)

Jos Andyn ajatus pitäisi kirjaimellisesti paikkansa, eletään taas niitä hetkiä vuodesta, kun Suomessa suuri joukko isiä käyttää oman 15-minuuttisen tai ainakin osan siitä.

Parin viikon ajan postiluukusta putoillut mainosposti vihjaa vahvasti siihen, että marraskuun toisena sunnuntaina …

Lisää...

Haavoitettu ja apua vailla

Daavidin psalmi 62 puhuu sielun hiljentymisestä Jumalan edessä. En tiedä, mitä sielun hiljentyminen sinulle merkitsee, mutta minulle iso osa sielun hiljentymistä on valinta luottaa Jumalaan.

Luottamusta lapsen tavoin

Jumalaan luottaminen ei synnytä tyhjää hiljaisuutta. Se tekee tilaa Jumalalle elämässäni niin, että ainainen pelko ja epävarmuus hiljenevät ja niiltä vapautuvan tilan täyttää Jumala – en minä. Sama sanottuna Daavidin sanoin:

Jumalassa on pelastukseni ja kunniani. Hän on minun voimani kallio ja turvani. Luottakaa häneen joka hetki, te Israelin kansa, vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme.(Ps. 62:8-9)

Sydämessä vastaan myöntävästi ja suurella kiitollisuudella näiden sanojen lupaukseen, mutta silti huomaan luottamukseni sisältävän tietyn varauksen. Elämä on opettanut. Älä laske mitään yhden kortin varaan. Jos luotat liiaksi, joudut pettymään. …

Lisää...

Katsoa kaukaa vai astua alas?

Edellisen sunnuntain tekstissä käsiteltiin Jeesuksen opetusta rukouksesta. Siinä Jeesus käytti herättelevänä esimerkkinä fariseuksen rinnalla publikaania eli vieraanvallan vihattua virkamiestä, veronkerääjää.

Jeesus puhuu Sakkeukselle (Hole, William, 1846-1917)

Tämän päivän tekstissä tapaamme yhden tällaisen publikaanin elävänä. Kyseessä on kertomus Sakkeuksesta. Se on yksi monista kertomuksista, jotka ovat kirkkoperinteen parissa varttuneille tuttuja jo lapsuuden ajoilta. Onpa Sakkeuksesta tehty lastenlaulukin:

Sakkeus oli pieni mies,
oli pienen pieni mies.

Hän viikunapuuhun kiipesi,
että Jeesuksen näkisi.”

Oleellisin sanoma lastenlaulun sanoissa ei ole Sakkeuksen pieni koko eikä puuhun kiipeäminen, vaikka se ainakin lapsena teki vaikutuksen. Laulun tärkein sana on ”näkisi”. Tämä kertomus tuli minulle henkilökohtaiseksi ja avautui erilaisesta näkökulmasta jo vuosia sitten, kun eräs arvostamani jumalanpalvelija ja profeetta Turun suunnalta kertoi nähneensä näyn, jossa …

Lisää...

Sukulunastajani

Isänpäivä oli ja meni marraskuun toisena sunnuntaina. Minulle isänpäivä onyksinkertaisesti kotipäivä. En kaipaa muistamista enkä etenkään päivän juhlistamista, puhumattakaan rasittavista lounaista, kyläilyistä, jne.

Isänpäivä on kuitenkin omiaan muistuttamaan minua lähimmistä – heistä, ketkä ovat arjessa niin lähellä, että heissä todellinen rakkauteni ja ’voiteluni’ Jumalan palvelijana mitataan. Kutsumus jumalanpalvelijana mitataan siellä, missä olemme kuin ’kotonamme’. Siihen Paavalikinviittaa, kun hän ohjeisti Timoteusta valitsemaan seurakunnan ’kaitsijaa’:

”Hänen tulee hallita hyvin oma kotinsa ja kaikella arvokkuudella pitää lapsensa kuuliaisina.” (1. Tim. 3;4)

Tämä riittäköön isänpäivän teemasta. Kirkkokalenterin teksti kuulostaa isänpäiväksi varsin erikoiselta. Nimittäin jaan muutaman sanan Ruutin kirjasta – niin Ruut oli äiti – ei isä, mutta on se kuitenkin biologinen tosiasia, että Ruutin synnyttämällä Oobed -pojalla oli myös isä ja hänen nimi on Boas.

[caption id="attachment_2365" align="alignright" …

Lisää...

Vihaa syntiä, älä syntistä

Jos keskusteluissa sivutaan jotain synniksi tunnistettua asiaa, kuulee tuon tuosta tällaisen ’moton’: ”vihaa syntiä, mutta älä syntistä”. Positiivisemmin saman asian voi sanoa näinkin: ”rakasta syntistä, mutta älä syntiä”. Yleensä tosin siitä kuulee siteerattavan tuota ’vihaisempaa’ versiota.

Kenet näet astuessasi pelin eteen? Rakastatko?

Ohje ”vihaa syntiä, mutta älä syntistä” on yksi monista ”helpommin sanottu kuin tehty” -ohjeista. Ainakin sillä perusteella, kun ajattelen, miten tuota ohjetta käytännössä sitten sovelletaan. Kovin helposti katoaa raja siinä, missä tekemiseen kohdistettu puhe menee henkilökohtaisuuksiin.

Jos asioista puhutaan muka kylminä faktoina tai periaatteina, tällöin ”vihaa syntiä, mutta älä syntistä” kuulostaa hiusten halkomiselta. On perin hankala tehdä ero ihmisen tekojen ja hänen persoonansa välillä. Miten voit vihata sitä, …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta