Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."
Kiitollisuutta rukouksessa

Itsenäisyyspäivän kynnyksellä luin muutamia artikkeleita itsenäisyyden merkityksestä suomalaisille. Oli merkillistä havaita, että kovin moni peilasi jopa kansamme itsenäisyyttä jonkin oman elämän riittämättömyyden ja puutteen kautta, vaikka varmasti jokaisella meistä olisi aihetta kiitokseen. Jotenkin vain kuvittelin, että itsenäisyyden kaltainen yhteinen asia saisi jokaisen hetkeksi unohtamaan hetkeksi oman itsen ja katsomaan asioita laajemmasta perspektiivistä. Ilmeisesti isänmaallisuus ei olekaan universaali ilmiö.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Toki tarkoittaahan itsenäisyys toki lupaa arvostella nykyisen yhteiskunnan epäkohtia oman elämän näkökulmasta, mutta jotenkin olisi odottanut itsenäisen Suomen juhlan katkaisevan hetkeksi jatkuvan valittamisen kierteen hetken kiitollisuuteen siunauksesta, mikä meillä on itsenäisenä kansakuntana. On totta, ettei maamme yhteiskuntana ole mikään ’onnela’ tai paratiisi ja että epäkohdat ovat kärjistyneet ja vaikeudet vain syventyneet viimeisinä vuosina, mutta globaalisti katsottuna kiitollisuuden aihetta olisi edelleen …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , | Kommentoi
Ihmisyyden koko Hoosianna

Hyvää alkanutta kirkkovuotta. Kirkkovuoden alussa perinteisesti lauletaan hoosiannaa. Se voi tuntua erikoiselta, kun evankeliumiteksteissä tämä termi liitetään palmusunnuntaihin, kun Jeesus ratsastaa Jerusalemiin pääsäisviikon alussa. Ehkä asiaa selventyy, kun ajattelet asiaa ’saapumisen’ näkökulmasta.

Ensimmäinen adventtikynttilä. (Image by Jeyaratnam Caniceus from Pixabay)

Pääsiäisenä kansanjoukot huusivat tätä tervehdystä Jerusalemiin saapuvalle messiaalle, kun taas adventin alussa me tervehdimme samalla tervehdyksessä maailmaamme saapunutta messiasta.

Adventin juhlassa me elämämme uudelleen Jeesuksen syntymän odotusta, vaikka hän onkin keskuudessamme. Onhan niin, että Jeesuksen Sydän oli elävä ja lyövä sydän jo silloin, kun hänen ihmissydämensä alkoi lyödä Neitsyt Marian kohdussa yli 2000 vuotta sitten.

Tätä me hämmästelemme adventtina ehkä siksi, että Jeesuksen sydän lyö yhä eikä sille loppua ole. Toisaalta tämä on hyvä muistaa myös joulua edeltävinä viikkoina; …

Lisää...

Jättiläisten sukua

Tänään puhutaan jättiläisistä ja siitä, mitä tarkoittaa heprealaiskirjeen kehotus ”Älkää unohtako tehdä hyvää ja jakaa omastanne”.

Jättiläispunapuu (Sequoia sempervirens) (kuva: wikipedia)

On varsin aiheellista kysyä, miten nämä aiheet liittyvät toisiinsa, etenkin kun jättiläisistä mieleen tulee joko sadut ja kansantarinat tai sitten tämä yksittäinen raamatunjae:

”Siihen aikaan ja myöhemminkin oli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Juuri näitä olivat muinaisajan kuuluisat sankarit.” (1. Moos. 6:4)

Jättiläisten ei tarvitse olla mitään tällaista. Jättiläiset eivät kuulu vain menneeseen maailmaan, vaan niitä elää meidänkin ajassamme. Tarkoitan ’jättiläispunapuita’ eli sequoia-puita. Tästä puusuvusta on jäljellä vain yksi nykyisin elävä laji, jättiläispunapuu (Sequoia sempervirens), mutta sukuun on luokiteltu myös fossiilisista jäänteistä kuvattuja lajeja. Näillä punapuilla …

Lisää...

Katse suunnattuna Jeesukseen

Kilpaurheilussa (ja oikeastaan missä vai huippusuorituksessa) usko omiin mahdollisuuksiin on lähtökohta menestykselle.

Kilpajuoksua (Image by Jonas Hasselqvist from Pixabay)

Jos usko ei yllä asetettuihin tavoitteisiin, astuu esiin dopingin kaltaiset likaiset keinot. Usko urheilijaa kantavana voimavarana ei tarkoittanut vain urheilijan uskoa itseensä, vaan yhtä tärkeää on taustajoukkojen usko urheilijan tekemiseen, samoin median ja suuren yleisön. On vaikea uskoa tekemiseensä, jos jää uskonsa kanssa yksin ilman minkäänlaista tukea toisilta. Tämä on helppo uskoa, eikö vain?

Sama analogia pätee myös hengelliseen elämään. Uskossa kilvoittelu on vaikeaa, jos uskonsa kanssa jää yksin. Ensisijaisesti usko on jokaisen ’oma juttu’, mutta olemme kukin vastuussa myös lähimmäistemme uskon tukemisesta – vähintään siitä, ettemme teoin tai sanoin tee lähimmäistemme uskosta entisestä vaikeampaa.

Tämänkertainen Heprealaiskirjeen tekstikatkelma on vetoomus …

Lisää...

Hengellinen varustus

Maailmamme on kuohunut jo pidemmän aikaa. Ensin oli pandemian vuodet, joita on nyt seurannut sotilaallisten konfliktien, sodan ja hävityksen aika. Se on saanut ehkä aikaan sen, että enää en niin hanakasti muistele meidän maamme sodanhetkiä, kun sota on tullut lähelle tänne Eurooppaan ja ajallisesti tähän hetkeen.

Roomalaisia sotilaita sota-asussa. Kilpi toki puuttuu. (Image by Norbert Kreidt from Pixabay)

Kuitenkin sota on yhä osa meidänkin lähihistoriaamme, joten näin itsenäisyyspäivän lähestyessä muistelen hieman, mitä on jäänyt mieleen koulun historiantunneilta. Uskon, että sinäkin muistat koulun historian tunneilta talvisodan? Se oli sota, jossa Suomen nuori itsenäisyys oli uhattuna. Silloin mitattiin, kuinka paljon suomalaiset olivat valmiit antamaan säilyttääkseen itsenäisyytensä. Vaikka poliittisella taivaalla oli näkynyt uhkakuvia jo hyvän aikaa, Neuvostoliiton sodan julistus Suomelle tuli yllättäen. …

Lisää...

Uhreja – puolestani ja kiitoksella

Tämän sunnuntain teksti on päivän epistolateksti kirjeestä heprealaisille, sen 10. luvusta (Hepr. 10:11-14, 19-25). Tekstissä puhutaan uhreista, joten avaan tässä uhrikäsitettä niin, että pääsemme sisään aiheeseen, joka koskettaa uskomme ydintä.

Sodan uhrit. Antoivat ainoansa maansa puolesta. (Kuva Pixabay)

Luen tekstin alkuosan johdannoksi, kun taas loppuosa sopii taas saatesanoiksi tälle saarnalle.

Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa. Jokainen pappi seisoo joka päivä toimittamassa jumalanpalvelusta ja uhraa kerran toisensa jälkeen samat uhrit, jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä. Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi {KR38: ainiaaksi istuutunut} istuimelleen Jumalan oikealle puolelle.” (Hepr. 10:10-12)

Tekstiä edeltänyt yhdeksäs luku sekä kymmenennen alku käsittelivät nekin kokonaisuudessaan Vanhan testamentin …

Lisää...

Ahneuden monet kasvot

Raamatussa opetetaan useaan otteeseen karttamaan ahneutta. Ahneus (avaritia) on myös yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Yleensä miellämme ahneuden rakkaudeksi rahaan ja materiaalisiin hyödykkeisiin.

Monet kasvot (Image by Gerd Altmann from Pixabay)

Ahneus on siitä erikoinen kumppani, että sille usein riittää lähtökohdaksi pelkkä puute, johon se rakastuu. Kun tämä ’rakkaus puutteeseen’ kasvaa riittävän suureksi, se johtaa rakkauden kaksoiskäskyn rikkomiseen – aluksi lähimmäistä ja yltyessään jopa Jumalaa kohtaan. Ahneus tekee muista pelkkiä välineitä.

Ahneuden kumoava taivaallinen hyve on ”ihmisrakkaus, armeliaisuus” (caritas). Hyve on helppo ymmärtää ahneuden tuottamaa hedelmää vasten. Ahneus laittaa ihmisen laiminlyömään lähimmäistä, joten ihmisrakkaus on mitä parhain lääke tuon laiminlyönnin korjaamiseksi. Ahneutta kun ei voi sammuttaa saavuttamalla ahneuden kohdetta, koska ahneus etsii aina uuden kohteen. Tähän Jeesuskin viittaa …

Lisää...