Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Valmis luopumaan?

Kukapa ei olisi mielellään saamapuolella – ainakin, kun puhutaan talouteen liittyvistä asioista. On aina kiva saada etuuksia tai vaikkapa taloudellisia helpotuksia. Harva juuri vastustelee ylimääräisten etuisuuksien edessä. Mutta silloin, kun yhteisen hyvän nimissä joudutaan aiemmin annettuja etuisuuksia leikkaamaan, emme ole yhtä halukkaita luopumaan eduista, vaikka otimme ne vastustelematta vastaan silloin, kun ne meille annettiin. Moni tekee kaikkensa säilyttääkseen etuisuuden, vaikka hän olisi saanut sen sitä tarvitsematta tai ansaitsematta.

Kuluja laskemassa…

Otetaanpa vielä toinen esimerkki. Jos mainoksessa luvataan kolme ilmaista kuukautta jostain palvelusta, moni haluaa sen itselleen, vaikka ei tarvitse palvelua mihinkään. Jos samainen mainos taas myöhemmin kertoo, että kolmen kuukauden ilmaisjakso velvoittaa toisen vähintään kolmen kuukauden jakson normaalihintaista ostamista, joutuu kuluttaja arvioimaan tarpeensa uudelleen.

Jos hän yhtään tarvitsee ja arvostaa …

Lisää...

Kaikki, mikä painaa

Heprealaiskirjeen 11. luku on tutkielma uskosta. Luku alkaa ’teoreettisella viitekehyksellä’ siitä, mitä usko tarkoittaa.

”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy. Sen kautta saivat isät todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä.” (Hepr. 11:1-3)

Pyssymäki Extreme Polkujuoksu (PEP) 2015 matkavarustusta.

Uskon periaatteen jälkeen kirjoittaja jatkaa luettelemalla esimerkkejä uskosta. Hän luettelee nk. uskonsankareita alkaen Aabelista aina Vanhan testamentin profeettoihin saakka (Hepr. 11:4-40). Hän kertoo heistä uskon esikuvina. He ovat meille kokonaisen elämän kokoisia esimerkkejä. Mielikuvamme heistä uskonesikuvina liittyvät tilanteisiin, joissa heidän uskonsa on erityisen selkeästi tullut esiin, mutta esikuvia he ovat vain siksi, että heidän uskonsa kesti läpi koko elämän. Uskonvaellukseen kuuluivat …

Lisää...

Pistä paketti kiertoon

Mieleeni piirtyi elokuva nimeltä ”The History Boys” (2006), jonka näin ensimmäisen kerran muistaakseni joskus kesällä 2012. Elokuvassa oli varsin keskeisessä roolissa oppilaiden keskuudessa pidetty kirjallisuuden opettaja, joka ui vastavirtaan niin henkilökohtaisessa elämässä kuin koulun opettajayhteisössäkin. Hän oli äidinkielenopettaja ja elokuvan pojille hän opetti klassista englanninkielistä runoutta, mutta ennen kaikkea hän opetti elämän taitoa.

Hector, elokuvassa The History Boys.

Kirjallisuuden opettaja, Hector, oli oppilaiden keskuudessa pidetty, vaikka häntä ei arvostettu opettajana työyhteisössään – päinvastoin. Hän ei ollut kiinnostunut täyttämään ulkoisia laatumittareita ja kriteerejä, mikä näkyi hänen arvostuksessaan kollegoiden keskuudessa. Hectoria kiinnosti enemmän se, mitä hän sisäisesti kykeni välittämään kullekin opiskelijasukupolvelle. Hänestä tuli elokuvassa seurattujen poikien tulevaisuuden kannalta ehkä keskeisin hahmo koko kouluyhteisössä.

On helppo kuvitella, ettei runousoppi ollut poikien …

Lisää...

Hopeahääpäivän juhlaa

Jaan muutaman sanan Mooseksen lain kirjasta – ehkä hieman yllättäen, jos ajatellaan hopeahääpäivän kontekstia, jossa tässä olemme. En kuitenkaan malta olla puhumatta Israelin siviililakiin kuuluneesta asetuksesta, jossa käsitellään heprealaisten orjien kohtelua. Heprealainen tarkoittaa lain hengen näkökulmasta ’kanta-asukasta’ – ts. ’ei-muukalaista’. On kyse laista, jossa taataan oikeudet aikansa täyteen isäntää palvelleelle palvelijalle. Oman maan asukkaat olivat Israelissa määräaikaisessa työsuhteessa – eivät orjia ikuisesti.

Hopeahääpäivän (25v) merkiksi.

Laki orjan vapauttamisesta

Laissa oli varauduttu myös tilanteeseen, jossa palvelija vapautensa jo ansaittuaan ei tahtonut lähteä isäntänsä talosta. Äkkiseltään se kuulostaa vieraalta, mutta tosi elämässä se oli yleinen tilanne, jos isäntä oli kohdellut palvelijaansa hyvin.

Ajattelepa, että palvelija oli vuosien varrella kiintynyt isäntäänsä, joka kohteli häntä hyvin. Ja sitten tulee hetki, että hänelle koittaa vapaus. …

Lisää...

Siunattua syntymäpäivää!

Helluntaitavietetään 50 päivää pääsiäisviikon sapatin jälkeen, mistä tuleejuhlan kreikankielinen nimi ”Πεντηκοστή (Pentikostí)” eli ’viideskymmenes’.

Hepreaksi helluntai on ”shavuot” eli ’viikot’, mistä tulee juutalaisessa juhlaperinteen mukainen nimi ’viikkojuhla’ (7 viikkoa, eli 7 x 7 päivää). Se on sadonkorjuun ja ensihedelmän juhla (5. Moos. 16:9-12). Suomenkieleen sana helluntai on tullut ruotsinkielen sanoista ”helig dag”, pyhä päivä.

Veni Sancti Spiritus.

Kristityille helluntai onseurakunnan vuotuinen syntymäjuhla eli Pyhän Hengen vuodattamiselle omistettu juhlapäivä – seurakunnan syntymäpäivä. Se seuraa kymmenen päivää helatorstain – Jeesuksen taivaaseenastumisen juhlan – jälkeen. Helluntai on vastaus Jeesuksen lupaukseen, jonka hän antoi opetuslapsille ennen taivaaseen astumista.

”Te olette tämän todistajat. Ja minä lähetän teille sen, minkä minun Isäni on luvannut. Mutta pysykää te tässä kaupungissa, …

Lisää...

Kristus ja Mataleena

Albert Edelfeltin maalaus Kristus ja Mataleena puhuttelee minua henkilökohtaisesti. Siinä yhdistyy Raamatun sanoma ’Kantelettaren Kiesuksessa’ ja suomailaisuus maalauksen kansallisromanttisessa asetelmassa.

Kristus ja Mataleena (Albert Edelfelt, 1890)

Helsingin metodistikirkon vierashuoneen seinällä on teoksesta mustavalkoinen litografia. Huomaan tuijottavani sitä nykyään entistä useammin. Teos tavoittaa sydämeni sellaiselta syvyydeltä, mihin harva jumalanpalvelus tai hartausteksti yltää. Tarvitaan vain hetki aikaa pysähtyä.

Muutama sana taulusta

Teos on maalattu vuonna 1890 ja se kuuluu Kansallisgallerian (Ateneum) kokoelmiin. Ikävä kyllä se ei ole ollut aikoihin siellä näytteillä, mutta tarkoitukseni on käydä kysymässä, onko mitenkään mahdollista päästä kansallisgalleriaan viettämään muutama tunti taulun edessä. Tuskin sitä suodaan, mutta kysyminen ei maksa mitään.

Albert Edelfelt teki Kristus ja Mataleena -öljyvärimaalauksen vuonna 1890 Kantelettaren laulun ’Mataleenan vesimatka’ innoittamana. Taulussa suomalaisenoloinen Jeesus esitetään …

Lisää...

Tule!

Aloitetaan lyhyellä sanaleikillä otsikosta ”Tule!”. Kirjoitan alle kaksi tekstiä, jotka ovat yhtenevät eroavaisuutena ainoastaan käytetty teonsana, jonka vaihdan toiseksi. Kuuntele, millä tavoin tekstin sointi muuttuu lähes samaa tarkoittavan sanan vaihtamisella toiseksi.

Ylösnoussut Kristus (Bartolomeo, fra, 1472-1517)

”Tänään menen puistoon. Ja kehotan sinuakin menemään. Perillä puistossa menen penkille istumaan ja syömään eväitä. Aikomukseni on mennä edelleen torille ostamaan jäätelöä. Mene sinäkin!”

Vaihdamme nyt teonsanan ’mennä’ sanaksi ’tulla’. Ei siis kovin muutos ajatellen tekemisen ulkoista toteutumista. Samanlailla me menemme kuin tulemmekin – toinen kävellen, toinen autolla, jne.

”Tänään tulen puistoon. Ja kehotan sinuakin tulemaan. Perillä puistossa tulen penkille istumaan ja syömään eväitä. Aikomukseni on tulla edelleen torille ostamaan jäätelöä. Tule sinäkin!”

Samat asiat tapahtuvat kummassakin tekstissä, mutta silti niissä on …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta