Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."
Levätäänpä hetki…

Abraham Maslow julkaisi vuonna 1943 teorian tarvehierarkiasta. Sen mukaan hierarkkiset tarpeiden tasot ohjaavat ihmisen motivaatiota. Eli ihminen kiinnostuu korkeamman tason tarpeista vasta sen jälkeen, kun alhaisempien tasojen tarpeet on tyydytetty.

Abraham Maslow

Maslow tunnisti seuraavat ihmisen motivaatiota säätelevät tasot primitiivisestä korkeimpaan:

  1. Fysiologiset tarpeet

  2. Turvallisuuden tarpeet

  3. Yhteenkuuluvuuden- ja rakkauden tarpeet

  4. Arvonannon tarpeet

  5. Itsensä toteuttamisen tarpeet

Fysiologiselle tasolle kuuluvat perustarpeet, kuten riittävä ravinto ja lepo. Nykypäivän Suomessa ravinnon saannin tarve täyttyy jopa liiassa määrin, mutta sen sijaan levon tarve jää usein aivan liian vähälle huomiolle, vaikka riittävä lepo on ihmisen hyvinvoinnin perusta siinä missä ravintokin.

Levon merkitystä vähätellään ja sen laiminlyönnillä jopa kerskutaan. Olenpa kuullut hengellisen työn tekijöidenkin kehuskelevan, kuin he jaksavat painaa jopa ilman riittävää yöunta ’Hengen voimassa’ kuukaudesta toiseen. Aina …

Lisää...

Järjestä asiasi…

Jesajan kirjan 38. luvun kertomus kuningas Hiskian tervehtymisestä on useammalle tavalla tai toisella tuttu. Kertomus alkaa pysäyttävästi:

Jotain siivottavaa… järjestä asiasi :-) (Image by Nanne Tiggelman from Pixabay)

”Noihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Silloin profeetta Jesaja, Amosin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Näin sanoo Herra: ’Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!’”” (Jes. 38:1)

Tämä tekstin alkuosa menee meiltä monesti ohi, kun luemme kertomusta. Kiirehdimme eteenpäin tekstiä kohtaan, jossa profeetta saa uuden sanoman Hiskian parantumisesta ja lukuisista ’lisävuosista’, joita Herra kuninkaalle armossaan antoi.

Mitäpä, jos tällä kertaa pysähdymmekin tekstissä jo ensimmäiseen jakeeseen ja jäämme miettimään niitä omakohtaisena profetiana. Onhan näet niin, että tuon saman hetken mekin kohtaamme ennemmin tai myöhemmin. Ei edes …

Lisää...

Ei kiinnitys- vaan kiintopiste

Jaan alkuun sanonnan, joka on kirjailija Thomas Holdcroftin käsialaa. Siinä hän kiteyttää napakasti tämän kertaisen hartauden ydinajatuksen.

Tässä tämä ’hitching post’. (Image by Jim Blake from Pixabay)

”The past is a guidepost, not a hitching post.” (Thomas Holdcroft)

Suomeksi sanonnan voisi kääntää vaikkapa näin: ”menneisyys on opasviitta, ei ankkuri”. Alkuperäisessä sanonnassa ”a hitching post” merkitsee tolppaa, johon hevonen sidotaan tauon ajaksi, jotta se ei pääse karkaamaan.

Suomenkielellä ei tule mieleen suoraa käännösvastinetta ’sidontatolpalle’, joten ankkuri kelvannee, koska se palvelee samaa tarkoitusta veneelle kuin tuo tolppa hevoselle. Itse hevosihmisenä toki pidän enemmän alkuperäisestä kielikuvasta – varsinkin kun englanninkielisessä sanonnassa toistuva sana ’post’ tekee sanonnasta napakan.

Idea silti säilyy ja se on tärkeintä. Ajatushan lienee, että vaikka …

Lisää...

Vapaus orjuudessa?

Vapauteen Kristus vapautti meidät.(Gal. 5:1) Maistelin mielessäni tätä Paavalin galatalaisille kirjoittamaa lausetta ja jäin pohtimaan, mitä vapaus ylipäätään tarkoittaa. Kun olin ensin muodostanut vapaudesta itselleni jonkinlaisen mielikuvan, aloin vertailemaan, mitä muut ymmärsivät vapauden tarkoittavan.

Illuusio vapaudesta: ”vapaa kuin taivaan lintu”. Eipä tuo ole sen vapaampi kuin sinäkään… (Image by Lisa Gielis from Pixabay)

Joillekin vapaus merkitsi sotilaspassin saamista varusmiespalveluksen suorittamisen merkiksi, kun toiset näkivät vapauden oikeutena valita missä asuu tai työskentelee. Joku näki sen oikeutena päättää elämänsä pituudesta, toinen oikeutena valita puolisonsa. Osalle vapaus merkitsi rajatonta päätösvaltaa henkilökohtaisissa kysymyksissä, joku taas puhui tieteen harjoittamisen vapaudesta, yksi uskonnonvapaudesta, vielä joku sananvapaudesta, jne.

Mitä on vapaus?

Suurimmalle osalle vapaus tarkoittaa ’vapautta jostakin’ – harva on oivaltanut, että …

Lisää...

Kulutuskulttuuria kaikille

Luin aika tarkalleen vuosi sitten silloin mielestäni mielenkiintoisen artikkelisarjan, jossa kirjoittajat esittivät ajatuksia siitä, mistä ’sunnuntai show’ -tyyppisten seurakuntien alamäki voisi johtua, kun ne kilpailevat ihmisten vapaasta ajasta ja vapaasta rahasta.

Seurakunta – vaihtoehto kulutuskultturille vai osa sitä? (Image by Gerd Altmann from Pixabay)

Nyt kesälomalla katselin vanhoja muistiinpanojani ja tarkastelin tuorein silmin silloisia pohdintojani. Tämä kirjoitus on aikamatka noihin pohdintoihin edelleen ajankohtaisesta asiasta. Tosin nyt alkuhuuman jälkeen monet ratkaisut vaikuttivat vähän turhankin yksioikoisilta. Tässä kuitenkin on jotain pientä aiheesta, mitä nyt jäi jäljelle kriittisen tarkastelun jälkeen.

Huoli kadonneista seurakuntalaisista (rahasta)

Artikkelit käsittelivät asioita amerikkalaisessa kontekstissa, mutta yhteneväisyyksiä löytyy myös täältä meiltä ainakin mitä ihmisten hengellisyyttä ja uskonnollisuutta mitanneisiin tutkimuksiin on uskominen. Kirjoittajat näkivät syyksi perinteisen lavaviihde tyyppisen seurakuntakulttuurin …

Lisää...

Ihmissuhteita yli aikojen

Kirjakaupoissa on omat osastot kirjallisuudelle, jossa käsitellään parisuhdetta, lasten kasvatusta, suhtautumista omiin vanhempiin jne. Tätä kirjallisuutta riittää hyllymetreittäin ja varmasti suurin osa teoksista sisältää ainakin jonkin ajatuksen tai ohjeen, mitä toiset teokset eivät kerro.

Ihmissuhteita (Image by Tú Anh from Pixabay)

Ei ole mikään ihme, että tasapainoiseen perhe-elämään opastavia teoksia riittää, koska perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Yhteiskuntamallista riippumatta käsite perhe kuuluu käytännössä jokaiseen yhteiskuntaan. Ihmisellä on näet tarve perheeseen – tarkoitetaan perheellä sitten perheeseen kuulumista lapsena tai vanhempana.

Suomalaisessa yhteiskunnassa perhe käsittää yleensä vain ydinperheen (vanhemmat ja lapset), kun taas Raamatun ajan perheeseen laskettiin kuuluvaksi aina useampia sukupolvia, kuten on tehty Suomessakin menneinä aikoina.

Puhutaan sitten ydinperheestä tai suurperheestä, niin perhe-elämä on keskeinen osa ihmiseloa. Käytännössä se tarkoittaa toisilleen …

Lisää...

Tuo arvo ja maku esiin

Luin Paavalin kirjeestä kolosalaisille kirjeen päättävää kehottavaa osaa. Tekstistä nousi eteeni tuttu raamatunkohta, josta varmaan minäkin olen saarnannut tai ainakin opettanut.

Miltähän omena maistuu? (Image by congerdesign from Pixabay)

Tekstin – tai ainakin sen periaatteet – kuulee usein myös todistamiseen tai evankeliointiin painottuvassa keskustelussa. Se kuuluu näin:

”Suhtautukaa viisaasti ulkopuolisiin, käyttäkää sopivaa hetkeä hyväksenne. Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte.” (Kol. 4:5-6)

Ikävä kyllä tekstin ohjeista usein unohdetaan kohdat ”suhtautukaa viisaasti”, ”sopivaa hetkeä” ja ”ystävällisesti”. No, mitäpä niillä nyt meidän ajassamme tekeekään, kun jokainen huutaa vain omaa asiaansa kaiken aikaa provosoiden toisia.

Usein tekstistä toki muistetaan ”sopivaa hetkeä”, mutta …

Lisää...