Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."
Odotus, odotuksia, mitä odotan?

Kristillisessä ajattelussa odotus on varsin keskeinen teema. Ajatellaan vaikkapa Jeesuksen vertausta kymmenestä morsiusneidosta (Matt. 25:1-13). Siinä odottamisen teema näyttäytyy monin tavoin.

Iloa ja tuskaa. (Image by abudrian from Pixabay)

Toisaalta morsiusneitojen oli määrä odottaa sulhasen tuloa, mihin liittyi toisaalta varmuus hetken koittamisesta, mutta samaan aikaan he elivät epävarmuudessa tapahtuman ajankohdasta.

Teksti kertoo myös siitä, että odottaminen ei välttämättä ole tuntien tai minuuttien laskemista, vaan odotuksessa eletään normaalia elämää samalla toki varautuen siihen, että ennalta tuntemattomaan aikaan kaikki nyt käsillä oleva muuttuu.

Ajan voi siis käyttää monella tavalla. Tässä mielessä vertauskuva sopii myös ihmiselämään. Tässä me kuljemme ’odotuksessa’, kunnes koittaa hetki, kun kaikki tämä jää ja kaikki on toisin. Terve odotus täten opettaa ihmistä olemaan kiinnittymättä liiaksi nykytilaan, ettei luopumisen …

Lisää...

Rovot rivissä

Mietipä kulunutta vuotta ja muistele monestiko annoit omista varoistasi toiselle. Luonnollisesti muistamme rakkaitamme lahjalla jouluna, syntymäpäivinä, nimipäivinä ja muina merkkipäivinä.

Annan omastani – vähästä vai liiasta… (Image by Frantisek Krejci from Pixabay)

Edelleen vähäiset ropomme ovat tervetulleita lukuisiin eri keräyksiin. Vielä, kun muistat Jeesuksen ennustuksen ”köyhät teillä on luonanne aina…” (Matt. 26:11a), lienet kanssani samaa mieltä, jos väitän että jokaiselle ansaitsemallesi sentille löytyy varmasti jokin akuutti tarve jo kotimaastamme ulkomaista nyt puhumattakaan. Ja tottahan hyvän kristityn ’täytyy’ jumalanpalveluksessakin vielä muutama ropo kolehtihaaviin luovuttaa joko käteisellä, kortilla tai Mobilepaylla. Onhan sentään kyse kiitoslahjan antamisesta Herralle, joka on siunannut meitä kaikella, mitä omistamme. Kyllähän Herra nyt muutaman euron on ansainnut palveluillaan…

Monenlaisia antajia

Markuksen evankeliumin kertomus lesken …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , | Kommentoi
Kutsutut

Tänään luemme kappaleen matkaa tekstiä vähemmän tunnetusta Aamoksen kirjasta Vanhan testamentin puolelta. Aamos lukeutuu niin kutsuttuihin pieniin profeettoihin, mikä ei viittaa kirjan arvoon vaan sen kuulumista pienten profeettojen kääröön ja ehkä myös kirjan lyhyempään mittaan.

Profeetta Aamos (Gustave Doré – Doré’s English Bible, Public Domain)

Siteeraan kirjan loppupuolelta seitsemännen luvun puolivälistä Aamoksen ja ylipappi Amasjan keskustelua. Amasja oli virassa oleva ylipappi, joka palveli pohjoisen valtakunnan pyhäkössä. Hänen asemansa oli vahvistettu niin temppelilaitoksen kuin kuninkaan hovin näkökulmasta.

”Aamokselle Amasja sanoi: ”Näkijä, mene tiehesi ja palaa Juudaan! Profetoi siellä ja hanki leipäsi siellä! Betelissä et enää profetoi. Tämä on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli!”
” (Aam. 7:12-13)

Profeetta Amos törmäsi voimakkaaseen vastustukseen yrittäessään toteuttaa Jumalan hänelle antamaa tehtävää: julistaa Jumalan sanaa …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , | Kommentoi
Luodut yhteyteen

Perjantaina (4.10.) vietettiin Franciscus Assisilaisen muistopäivää. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten nimellään kulkevasta rukouksesta, joka alkaa ”Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale…” Jos Franciscus Assisilaista pitäisi yhdellä sanalla luonnehtia, tuo sana olisi ’nöyrä’. Nöyryydessä hän sai armon kasvaa Kristuksen kaltaisuuteen, mihin meidät kaikki on kutsuttu kasvamaan.

Jusepe de Ribera: Pyhä Franciscus Assisilainen. 1642.

Rikkaasta perheestä lähtöisin ollut Franciscus pukeutui räsyihin, rakasti köyhiä ja avasi ovensa spitaalisille. Hän eli palvelemalla, auttamalla ja parantamalla rikkinäistä maailmaa. Hän ei elänyt itselleen, vaan hän vaali yhteyttä Jumalan ja luotujen välillä. Muista tämä, kun jatkamme eteenpäin.

Tämä tarve ei ole poistunut meidänkään ajastamme. Etsimme yhä yhteyttä ja myös sairaat ja köyhät ovat keskuudessamme. Kuin tätä alleviivaten pyhiinvaeltajat yhä täyttävät Assisin kadut vieraillessaan pyhimyksen haudalla. …

Lisää...

Vaikeneminen on kultaa

Vanha suomalainen sananlasku sanoo yksinkertaisen kauniisti, että ”puhuminen on hopeaa, mutta vaikeneminen kultaa”. Olen kuullut tätä väännettävän muotoon jos toiseen tilanteen mukaan. Ehkä asia on siis liiaksikin tiivistetty, koska ajatus ei avaudu suoraan kaikille.

Vaikenen, kuuntelen ensin. (Image by philm1310 from Pixabay)

Sananlaskun ajatusta selittämään sopii hyvin 1200-luvulla eläneen persialaisrunoilija Rumin ehkä yksi tunnetuimmista sitaateista. Käänsin sen tähän englanninkielestä, kun muinaista persiaa en osaa:

”Ennen kuin puhut, anna sanojesi kulkea kolmen portin läpi: Ensimmäisellä portilla kysy itseltäsi: Onko se totta? Toisella portilla kysy: Onko se välttämätöntä? Kolmannella portilla kysy: Onko se ystävällistä?” (Rumi)

”Before you speak, let your words pass through three gates: At the first gate, ask yourself, Is it true? At the second gate …

Lisää...

Avara vai ahdas argumentti?

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa vietettiin tänä sunnuntaina mikkelinpäivää. Se on päivä, jolloin kirkkoteksteissä viitataan enkeleihin.

Mitä näkyy peilistä? (Image by beasternchen from Pixabay)

En tiedä millaisia ajatuksia enkelit sinussa herättävät. Toiset pitävät heitä satuolentoina, toiset jopa palvovat heitä ja sitten on kaltaisiani ihmisiä, jotka suhtautuvat enkeleihin kuin mihinkä tahansa luomakunnan luotuun olentoon.

Uskot enkeleihin tai et, olet tavannut enkelin tai et – se ei tee enkeleistä olemattomia. He ovat ja toimivat sinun ajatuksistasi huolimatta. Suhtautumisesi heihin vaikuttaa vain siihen, miten heidät näet ja miten he vaikuttavat elämääsi silloin, kun tienne risteävät. Jos kiellät heidät; heidän tekonsa ovat sinulle sattumaa etkä heitä täten juuri näe.

Minä olen tavannut monenlaisia enkeleitä; ehkä osa heistä on ollut ihmisiä, mutta minulle jopa näiden ’ihmisenkelien’ …

Lisää...

Viheltäen

La Gomera, yksi pienimmistä Kanariansaarista, on vehreä saari, jonka pinnanmuodostusta hallitsevat syvät laaksot ja jyrkät rotkot. Vehreän luonnon ansiosta se on suosittu matkailukohde ulkoilusta ja retkeilystä pitävien keskuudessa.

Kuva La Gomeran saarelta. (Image by guayota from Pixabay)

Saarella on viime vuosina elvytetty vanhaa vihellyskieltä, el Silbo Gomero, joka kuulostaa linnun laululta. Tuossa kielessä puhe tuotetaan viheltämällä. Tämä kieli on ollut erityisen hyödyllinen vuohien paimentamisessa – erityisesti aikana ennen kännyköitä – ja edelleenkin, koska vuohet eivät ymmärrä kännyköiden päälle. Kieli onkin varsin monikäyttöinen.

Saaren vuoristoinen maasto on toisaalta erinomainen laidunmaa vuohikarjalle, mutta samalla se tekee paimentamisesta haastavaa. Vuosisatojen ajan paimenet ovatkin viestineet saarella toisilleen viheltämällä. Näin he ovat voineet kommunikoida toisilleen pitkien matkojen päähän.

Tämän lisäksi viheltämistä on käytetty vuohilaumojen …

Lisää...