Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."
Alttareita

Tähän valitsemani Roomalaiskirjeen teksti on Paavalin sitaatti Ensimmäisestä Kuningasten kirjasta. Sitaatin tekee mielenkiintoiseksi se, että siinä lainatut profeetta Elian sanat toistuvat samassa muodossa peräti kolmasti Raamatun lehdillä.

Alttari. (Kuva jplenio Pixabaystä)

Rooman seurakuntaan kuului kirjeen kirjoittamisen aikaan myös joukko juutalaistaustaisia jäseniä, joille Paavali mieluusti kirjoitti viitaten Vanhan testamentin kirjoituksiin. Juutalaiset olivat joutuneet välissä jättämään seurakunnan, koska Claudius karkotti juutalaiset Roomasta vuonna 49. Vuonna 54 keisari Nero kumosi kiellon ja juutalaiset saivat palata Rooman kaupunkiin. Roomalaiskirjeen kirjoittamisen aikaan vuonna 57 seurakunnassa oli jo merkittävä juutalaisvähemmistö.

Seurakunnassa voidaan täten otaksua olleen Vanhan testamentin tuntemus melko hyvällä tasolla. Nimittäin Paavalin termi ”kirjoitukset” viittaa luonnollisesti Vanhaan testamenttiin, koska hänellä ei ollut käytössä muita kirjallisia lähteitä käytössä. Tekstissä Paavali toki myös selittää …

Lisää...

Arvon sen oivaltaa, jos sen uhkaa kadottaa

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27)

On paljon asioita, joiden arvon ymmärtää vasta, kun ne uhkaa kadottaa. Ajatellaanpa esimerkiksi kotiavaimia. Ne kulkevat arjessa mukana vuodesta toiseen ilman, että olen niistä kiitollinen tai edes kiinnostunut. Edes ovea avatessa en suo niille huomiota – puhumattakaan nyt kiitollisuudesta.

Miten käy, kun kerran kotioven edessä huomaan, ettei taskun pohjalta löydykään avaimia. Hätäännyn. Alkaa epäuskoinen taskun tunnustelu. Kymmenessä sekunnissa mieleni on käynyt läpi satoja skenaarioita siitä, missä avaimet voisivat olla, minne ne ovat pudonneet, jne.

Nyt avaimet saivat ansaitsemansa huomion, mikä niille olisi kuulunut päivittäin. Kun sitten löydän avaimet autossa riisumani pikkutakin taskusta, …

Lisää...

Aarteenetsintää

Muistan elävästi iltapäivän, kun ala-aste-ikäisenä seurakunnan lastenleirillä leikittiin aarteenetsintää.

Geokätkö – aarre sekin. (Kuva Settergren Pixabaystä)

Liekö onnistuneessa leikissä syy siihen, että olen vanhemmilla päivillä ’hurahtanut’ leikkimään geokätkentää ja nyt myöhemmin sitten Pokemon Go:ta.

Palataan kuitenkin tähän lapsuuteni unohtumattomaan aarteenetsintään. Tuolloin aarre oli piilotettu leirikeskuksen pihaan ja etsijöille annettiin vihjeet sen löytämiseksi. Aarretta etsittiin hartaasti ja pitkään kaikkien leiriläisten voimin siitäkin huolimatta, että kaikki mahdolliset paikat oli jo katsottu. Samoja piiloja katsottiin uudelleen ja väliin löytyi aina uusikin idea tarkastettavaksi.

Aarteen arvo

Entä mikä sai vilkkaassa iässä olevat tyttö- ja poikalapset sinnikkäästi etsimään laatikkoa pihamaalta? – No tietenkin se, että kyseessä oli aarre! Kukaan ei tiennyt, mikä aarre tarkalleen on, mutta kaikki olivat vakuuttuneet aarteen arvosta. Se oli jotain …

Lisää...

Taivas varjele!

Lähtölaukaus tulla tämän tekstin eteen ja puhuteltavaksi oli minulle Mikko Kuustosen kappale ”Taivas varjele”. Laulussaan hän pohtii kuinka helppoa on jättää apua tarvitseva lähimmäinen huomioimatta, kun hänet pitää riittävän etäällä.

Jan Wijnants: Laupiaan samarialaisen vertaus (1670)

”Jos olet painomusteena paperilla
tai sähköä kuvaruudun pinnalla.
Jos olet ääniaaltoja jollain kanavalla
ehkä kuuntelen tai sua saatan katsella.

Jos olet seitsemän sivua mapissa
tai joku luku yhteiskuntaopin kirjassa
Jos olet uutisaihe kolmannessa maailmassa
ehkä pysyn kanssasi tasapainossa

Mutta kun sinusta tulee totta
minun veljeni, verta ja lihaa
Lyö katseesi katuun armotta
vaikket syytä etkä vihaa

Taivas varjele . . .”

Teemme ihmisistä kovin mieluusti ’asioita’, ’tilanteita’, ’tapauksia’, ’asiakkaita’ jne. ettemme vain joudu kohtaamaan heitä ’ihmisinä’. Teen melkein mitä tahansa kunhan ’tuo …

Lisää...

Kuka on minun lähimmäiseni?

Moni muistaa kristillisen etiikan perustan ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” Jeesuksen sanoiksi rakkauden kaksoiskäskyssä (Matt. 19:19; Matt. 22:39; Mark. 12:31; Luuk. 10:33). Samaa käskyä siteerasivat myös monet muut, heidän joukossaan Uuden testamentin kirjoittajat apostoli Paavali ja Jaakob (Room. 13:9; Gal. 5:14; Jaak. 2:8).

”Ollaan ihmisiä toisillemme” (Kuva Gundula Vogel Pixabaystä)

Vaikka yhdistämme käskyn Jeesukseen, Jeesus ei ollut ensimmäinen, joka kyseisen käskyn antoi, vaan käsky rakastaa lähimmäistä voidaan jäljittää Mooseksen antamaan leeviläisten lakiin (3. Moos. 19:18). Kehotus rakastaa lähimmäistä oli Jeesuksen aikana ja häntä aikaisemmin viipynyt lukuisten rabbien huulilla.

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” ei ollut uusi käsky, vaan vanha käsky, josta oli esitetty vaihtelevia tulkintoja juutalaisuudessa. Esimerkiksi sopii vaikkapa Jeesuksen …

Lisää...

Kiitollisuudesta eiliseen ja huomiseen

Aloitan pienen pohdintani apostoli Paavalin kehotuksella, jonka hän kirjoitti kirjeessään Kolossan seurakunnalle lopputervehdysten alkuun:

Kello – illuusio tulevasta ja menneestä. Ja sekin osoittaa aina vain tätä hetkeä. (Kuva Gerd Altmann Pixabaystä)

”Olkaa kestäviä rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa.” (Kol. 4:2)

Kehotus on moniulotteinen ja syvä. Kestävyys viittaa jatkuvuuteen ja suhteen ylläpitämiseen. Sehän on rukouksen syvintä olemusta. Rukous puolestaan on asioiden kantamista Jumalan eteen, mihin sisältyy myös irti päästäminen. Kun kannan rukouksin asiani – tai mieluummin itseni ja lähimmäiseni – Jumalalle, päästän itse irti ja luotan rukoukseni kohteen kokonaan Jumalalle.

Kiittäen valvokaa

Paavali puhuu myös kiitoksesta. Kiitos ja kiitollisuus on elämää ylläpitävä voima käytännön arjessa. Jumalasuhteessa kiitollisuus syntyy Kristuksen rakkaudesta. Usein sanotaan, että kiitollisuus syntyy rakkaudesta Jeesukseen. Täsmentäisin kuitenkin …

Lisää...

Jeesuksen seurassa naistenpihalla…

Edellisessä tekstissä nostin muutaman hajanaisen ajatuksen, jotka nousivat tutusta ”lesken ropo” tekstistä. Palaan tässä uudelleen samaan tekstiin. Nyt katson tapahtumia ehkä tutummasta näkökulmasta – eli siitä, mitä Jeesus naisen esimerkistä tahtoi nostaa esiin.

Ikoni esittää Jeesusta naistenpihalla, kun leskivaimo antaa roponsa.

Jeesus siis vie meidät Jerusalemin temppeliin pääsiäisjuhlien tunnelmiin, naistenpihalle katsomaan ja katselemaan ympärillemme. Hän vie meidät aitiopaikalle näkemään jotain, mitä emme kykene näkemään ilman hänen apuaan. Tällä viittaan siihen, että Jeesus tiesi jotain sellaista, minkä me vain oletamme. Luetaan teksti.

Jeesus käänsi katseensa uhriarkkuun päin ja näki rikkaiden panevan siihen lahjoja. Hän näki myös, kuinka eräs köyhä leskivaimo pani arkkuun kaksi pientä lanttia. Hän sanoi: ”Totisesti: tämä köyhä leski antoi enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki nuo muut antoivat …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , |