Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Sukulunastajani

Isänpäivä oli ja meni marraskuun toisena sunnuntaina. Minulle isänpäivä onyksinkertaisesti kotipäivä. En kaipaa muistamista enkä etenkään päivän juhlistamista, puhumattakaan rasittavista lounaista, kyläilyistä, jne.

Isänpäivä on kuitenkin omiaan muistuttamaan minua lähimmistä – heistä, ketkä ovat arjessa niin lähellä, että heissä todellinen rakkauteni ja ’voiteluni’ Jumalan palvelijana mitataan. Kutsumus jumalanpalvelijana mitataan siellä, missä olemme kuin ’kotonamme’. Siihen Paavalikinviittaa, kun hän ohjeisti Timoteusta valitsemaan seurakunnan ’kaitsijaa’:

”Hänen tulee hallita hyvin oma kotinsa ja kaikella arvokkuudella pitää lapsensa kuuliaisina.” (1. Tim. 3;4)

Tämä riittäköön isänpäivän teemasta. Kirkkokalenterin teksti kuulostaa isänpäiväksi varsin erikoiselta. Nimittäin jaan muutaman sanan Ruutin kirjasta – niin Ruut oli äiti – ei isä, mutta on se kuitenkin biologinen tosiasia, että Ruutin synnyttämällä Oobed -pojalla oli myös isä ja hänen nimi on Boas.

[caption id="attachment_2365" align="alignright" …

Lisää...

Elämän vesillä soutamassa

Syksyn edetessä mieleeni palautuvat lyhyet veneretket menneiltä kesiltä. Olen satunnainen veneilijä; osaan soutaa ja jonkin verran olen vuosien varrella saanut oppia tuntemaan veneilyn jaloa taitoa.

Veneitä elämän vesillä

Yksi tärkein yksinäisen soutajan perustaidoista on minulle ollut suunnan määrittämisen jälkeen valita kiintopiste rantamaisemasta ja lukita katse siihen. Kiintopiste auttaa säilyttämään suunnan veneellä etenkin silloin, jos soudat järven yli sivutuulessa.

Soutaja istuu selin kulkusuuntaan ja kohteeseen nähden, joten suunta säilyy vain, jos soutaja huolehtii, että kiintopiste pysyy koko ajan samassa suunnassa. Tällä tavalla varmistetaan, että veneen suunta säilyy matkalla ja päästään kutakuinkin sinne, minne oli tarkoitus mennäkin.

Teoriassa kiintopistettä ei tarvitse, jos soutaja osaa soutaa suoraan ja järven pintavesissä ei ole virtauksia. Käytännön elämässä näin ei kuitenkaan koskaan ole.

Satunnainen soutaja tapaa …

Lisää...

Suolalla suolatut

Jeesus poimi vertauksien esimerkit arkisista asioista, jotka oli tuttuja kuulijoille. Hän käyttää monesti vertauksessa meillekin edelleen tuttua maustetta ja säilöntäainetta – suolaa. Siteeraan yhtä näistä vertauksista.

Suolaa ja suolaa.

Tämän vertauksen Jeesus esittää Markuksen evankeliumissa viettelyksiä koskevan opetuksen lopuksi.

”Jokainen ihminen suolataan tulella. {ja jokainen uhri suolataan suolalla} Suola on hyvä. Mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teissä suola itsessänne, ja eläkää rauhassa keskenänne.”” (Mark. 9:49-50)

Tekstissä Jeesuksen siirtää huomion polttouhrin tulesta suolaan, jota Mooseksen lain mukaan (3. Moos 2:13) oli siroteltava kaikkiin ruokauhreihin. Mutta mitä Jeesus tässä kohden suolasta sanoi? Hän puhui suolan mausta:

Suola on hyvä. Mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte?

Kovan retoriikan evankeliumi?

Vertauskuva suolasta …

Lisää...

Laupeutta vastaanottamassa

Raamatuntekstini on mitä tutuin. Se on Jeesuksen vertaus ’laupiaasta samarialaisesta’ Luukkaan evankeliumin kertomana. Tarkoitukseni ei ole niinkään selittää tekstin jokaista yksityiskohtaa, vaan tarkastella sen kautta itseämme eri näkökulmista ja eri rooleissa. Luetaan se tähän alkuun.

El Bon Samarità (1838), de Pelegrí Clavé i Roquer.

Jeesus vastasi hänelle näin: ”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin.

Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.

”Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki …

Lisää...

Daavidin Poika, armahda minua!

Monen elämä täyttyy haluamisesta ja haalimisesta jopa niin, että tarve alati kasvavan elämänjanon tyydyttämiseksi saa ihmisen hengästymään. On paljon kaikkea, mitä olisi ehdottaman tärkeä saada alulle, eteenpäin ja vielä valmiiksi asti. Enkä sano, että elämän täyttävät asiat ovat kaikki tarpeettomia tai vähemmän tärkeitä – ne vain ottavat aikansa ja vievät mennessään.

Tähän liittyy Jumalan valtakunnan näkökulmasta yksi päinvastainen merkillinen lainalaisuus, joka kiireen kanssa taistelevan ihmisen näkökulmasta tuntuu järjenvastaiselta.

Se on kuin hengellinen jatko-osa tutulle sananparrelle ”hyvin suunniteltu on puolisiksi tehty”. Kokemuksesta tiedämme tämän sananparren totuuden varsin oikeaksi, kunhan vain suunnittelu etenee toteuttamisen puolelle.

Jeesus parantaa sokean miehen (Duccio, di Buoninsegna, v. 1319)

Hyväksymme ajatuksen suunnittelun tärkeydestä, mutta sen soveltaminen käytäntöön on vaikeaa, jos sormissa polttelee ryhtyä kiireellä tekemään. …

Lisää...

Joka laskee kätensä auraan

Kolmas ja viimeinen osa ”Kolme pientä vertausta” -raamattuhartaussarjassa ottaa vertauskuvan maanviljelystä. Käymme siis läpi Luukkaan evankeliumin mukaan kolmea Jeesuksen lyhyttä vertausta (Luuk. 9:57-62).

Matka Samarian halki Jerusalemiin

Kerrataan vielä kerran vertauksen tilanne. Luukkaan evankeliumin yhdeksännessä luvussa liikutaan pääosin Galilean mailla, mutta luvun lopussa alkaa matka kohti Jerusalemia (Luuk. 9:51-19:27).

Kyntämistä – ei härillä, mutta samaan tapaa hevosila.

Jeesus valitsi poikkeuksellisen reitin Samarian läpi. Reitti oli suorin, mutta se oli poikkeuksellinen valinta juutalaiselle, koska juutalaiset eivät mieluusti kulkeneet Samariassa. He mieluummin kiersivät Samarian Jordanin toiselta puolen.

Jeesus tunsi tämän tavan, mutta hän näki velvollisuudekseen kulkea kuitenkin Samarian läpi julistaen samaan tapaan kuin Galileassa. Vastaanotto Samariassa oli odottavasti varsin viileä, mutta silti Samariassakin oli heitä, keille sanoma Jumalan …

Lisää...

Kukkulalta vuorelle

Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja me vaeltaisimme hänen polkujaan.” (Miika 4:2a)

Taannoin rukouksessa eteeni piirtyi näkymä, jonka tahdon jakaa kanssasi. Uskon, että se on meille yhteinen.

Katselin siinä vuorta, joka nousi majesteettisena horisonttiin. Se oli maiseman korkein vuori – lumihuippuinen vuori, joka nousee pitkälti metsärajan ylle. Se oli Herran vuori ja se kutsui kiipeämään.

Matka vuorelle käy laakson kautta.

Me katselimme sitä ihaillen. Katselimme vuorta kuin auringonnousua ilman ajatusta, että koskaan uskaltautuisimme sinne nousemaan. Aivan kuin se olisi tavoittamaton, vaikka se oikein kutsui kiipeämään. Jäin miettimään, mikä meitä estää sinne matkaamasta.

Näin, että katselimme tuota vuorta pieneltä kukkulalta. Olimme kukkulalla, jonne sinnekin oli saanut tovin kiivetä. Kukkulalta avautui tämä …

Lisää...