Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: kuva

Stadionin loppusuoralla

Pyhäinpäivä on kristillinen pyhien, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Se on yhdistelmä kahdesta vanhan kirkon juhlasta: kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä. Suomalaisessa perinteessä pyhäinpäivä on muotoutunut ensisijaisesti vainajien muistopäiväksi, vaikka päivä on omistettu kaikille pyhille – myös meille eläville.

Stadionilla, loppusuoralla… (Image by Sebastian from Pixabay)

Puhuttelusana ’pyhä’ ei viittaa vain kuolleisiin. Pyhä tarkoittaa tässä kontekstissa Jumalalle erotettua – jotain, mikä kuuluu hänelle. On helppo muistaa tämä merkitys etenkin järvisuomessa, jossa varmasti yksi yleisimpiä järvennimiä on Pyhäjärvi. Sen lisäksi on pyhiä salmia, tuntureita ja jokia. Asia, mikä näitä kaikkia ’pyhiä’ paikkoja yhdistää, on se, että ne erottavat.

Sana pyhä ei viittaa siihen, että menneet sukupolvet olisivat ymmärtäneet omistaa nämä paikat Jumalalle tai he olisivat pyhittäneet ne …

Lisää...

Kuvia kohtaamassa

Toisessa Mooseksen kirjassa on kymmenen käskyn laki. Tai ehkä on parempi sanoa Mooseksen lain taulut.

Kymmenen käskyä (Image by Mike from Pixabay)

Näin siksi, että tuo kymmenen käskyä on vähän venyvä käsite. Olen aiemminkin siitä kirjoittanut ja rippikoulussakin opettanut, että kymmenen käskyn numerointi ja painotus vaihtelevat eri kirkkoperinteissä, vaikka sisältö on kaikilla sama.

Tänään kirjoitan ajatuksia käskystä numero 1 1/2 sekä sen tarkentavasta toisinnosta liitonkirjasta. Tämä kyseinen käsky sijoittuu meidän kymmenen käskyn laissa ensimmäisen kahden käskyn väliin.

I Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.

ja

IIÄlä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä.

Muutamissa muissa kristillisissä perinteissä tämä kohta siteerattu käsky on järjestyksessä toinen käsky. Meidän perinteessämme se jätetty pois …

Lisää...

Varjoja, varjoja…

Kuluneilla viikoilla olen matkustanut melkoisesti paikasta toiseen tavatakseni ihmisiä siellä täällä. Matkustan mieluusti julkisilla kulkuvälineillä ja lyhyet siirtymät kuljen joko jalkaisin tai kaupunkipyörällä. Välillä on pimeä, välillä sataa, mutta on niitä aurinkoisiakin hetkiä. Kaikki säät kelpaavat ja ovat yhtä tervetulleita.

Varjoja, varjoja… (Kuva Luca Finardi Pixabaystä)

Yhtenä päivänä kävellessäni aamuauringossa joen vartta huomasin varjoni kävelytiellä. Se on uskollinen tosi ystävä. Sen ääriviivat olivat varsin selkeät, joten saatoin tunnistaa varjosta helposti itseni. Kyseessä on toki vain valon iloinen leikki, jolle kehoni antaa ääret, mutta silti kuva tiessä oli kuin olisin katsonut todellista kuvajaistani seuraamassa minua varjojen salatussa maailmassa.

Aikaa ei ollut pitkään aamukävelyyn, joten käännyin takaisin majapaikkaa kohti ja niin tuo sama harmaan musta siluetti vuorostaan johti minua kulkien aina …

Lisää...

Jumalan karikatyyri

Tänään ikkunata näkyvä talvinen maisema kaikessa kauneudessaan aiheutti mielessäni pienen ajatusmatkan reilun vuosikymmenen taakse, kun Italian matkalla poikkesimme nopeasti Milanossa. Turistikaupungin keskusaukio täyttyi monenlaisesta osaajasta, jotka kaikki tarjosivat vastinetta rahoilleni.

Yhdenlainen karikatyyri. (Kuva 愚木混株 Cdd20 Pixabaystä)

Siellä oli taiteilijoita, jotka piirsivät odottaessa karikatyyreja ihmisistä. Karikatyyri on sellainen tarkoituksellisesti liioiteltu kuva, jolla kiinnitetään huomio henkilön johonkin ominaisuuteen tai toimintaan. Tällainen katutaiteilijan luoma kuva keskittyy yleensä joihinkin ilmeisiin piirteisiin henkilön olemuksessa ja ulkoasussa.

Heidän piirroksensa huvittavat meitä, koska ne liioittelevat yhtä tai useampaa fyysistä piirrettämme tavalla, joka on tunnistettava mutta hauska. Ne ovat sellaisia kepeitä kuvauksia, sillä kuka nyt itsestään haluaisi maalattavan jotain sellaista, että siitä mielensä pahoittaisi.

Jos taiteilija tuntee kohteensa paremmin – esimerkiksi henkilökohtaisesti tai henkilön historiasta – hän …

Lisää...

Jumalaa kuvaamassa

Valokuvaaminen jos mikä on muuttunut valtavasti digitalisaation myötä. Vaikka valokuvaaminen on ollut minun elinaikani joka kodin puuhaa, oli kuvaaminen ennen digikameroiden tulemista harkitumpaa, juhlavampaa ja työläämpää.

Jumalaa kuvaamassa :-) (Kuva Bessi, Pixabay)

Digikameroiden yleistyminen muutti kuvauskäytäntöjä siinä, että kuvia otettiin enemmän kerralla ja vain parhaat säästettiin. Silti edelleen kuvaaminen oli tietoista, koska kamera piti ottaa mukaan. Usein luontoretkellä harmittelin, kun ei tullut ottaneeksi kameraa mukaan. Jälkikäteen ymmärrän, että se oli parempi niin. Usein kuvaamisesta tulee itsetarkoitus, jolloin alkuperäinen tallennettava tunnelma katoaa kohta kameran esiin ottamisen myötä.

Vieläkin suurempi kuvauskulttuurin muutos tapahtui, kun kännykästä tuli osa vaatetusta (ts. pakollinen kanniskeltava) ja kamera istui kännykkään. Enää kuvaamiseen ei tarvinnut varautua mitenkään, vaan sen kuin otit kännykän taskusta …

Lisää...

Totuudellisuudesta

Muutama viikko sitten artikkelissa ”Vainko yksi maku?” kirjoitin suolan käytöstä mausteena. Tekstinä siteerasin Paavalin kehotusta kolossalaisille kirjeen loppupuolelta.

Totta vai tarua? Fake or Real?

”Olkoon puheenne aina suloista, suolalla maustettua, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itse kullekin vastata” (Kol. 4:6)

Toin artikkelissa esiin suolan ilmiömäisen kyvyn nostaa ruoan oma maku esiin. Oikein annosteltuna suola ei peitä makua eikä tee ruoasta pelkän suolan makuista. Päinvastoin se tuo esiin ruoan oman maun tehden siitä entistä maukkaampaa. Aiheesta voit lukea enemmän ”Vainko yksi maku?” -artikkelista.

Maulle tapahtuu sama, mikä tehdään huonosti valottuneelle aavistuksen värittömälle valokuvalle, kun sen valotusta korjataan digitaalisesti jälkikäteen. Onnistunut korjaus tuo alkuperäisen näkymän entistä paremmin esiin.

Totta vai tarua?

Tahdon jatkaa maustamisen ja kuvankäsittelyn aihetta aavistuksen …

Lisää...