Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: yhdessä

Kaksi tai kolme koolla…

Päivän keskustelulle on tyypillistä mielipiteen ehdottomuus, oikeassa oleminen ja vastakkainasettelu. Olet ehkä kuullut leikkisästi sanottavan, että ”missä kaksi tai kolme ovat koolla, siellä on lihava riita”. Vaikka näin olisikin, on hyvä tiedostaa, että tuossa tilanteessa myös Jumala on läsnä. Jo siksikin Raamatun alkuperäinen versio tuosta sananparresta kehottaa meitä ottamaan Jumalan mukaan keskusteluun:

Rukoilkaamme. Kuva: Gerd Altmann, Pixabay

Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.

Niin tai näin, ehdottomuus ja riita on asunut meissä ihmisissä iät ja ajat. Tämän päivän kasvoton media vain tuo nuo piirteet räikeämmin …

Lisää...

Helatorstain yhteinen tehtävä

Tällä viikolla vietetään kymmenen päivää helluntain edellä käyvää juhlaa, jota Suomessa kutsutaan helatorstaiksi. Kirkollisessa kontekstissa helatorstaita kutsutaan Kristuksen taivaaseen astumisen muistopäiväksi (”Ascension of the Lord”).

Taivaaseen astuminen (lasimaalaus, Church of St Elthedreda)

Helatorstai on vuotuinen aidosti kristillinen juhla, koska samaan ajankohtaan ei liity mitään pakanallista tai juutalaista juhlaa, niin kuin esimerkiksi jouluun tai pääsiäiseen liittyy.

Helatorstaita vietetään 40. päivää pääsiäisestä Kristuksen taivaaseenastumisen ja taivaallisen kuninkuuden merkeissä. Vuosina 1973-1991 helatorstai oli siirrettynä edelliseen lauantaihin, rukoussunnuntain aatoksi, mutta joka sittemmin siirrettiin nykyiselle paikalleen.

Juhlan suomenkielinen nimi, helatorstai, tulee ruotsin kielen sanasta ’helg’ eli pyhä. Vanhan uskomuksen mukaan helatorstai oli niin pyhä, ettei ruohokaan kasvanut tuona päivänä. Tähän juhla-aikaan liittyvät myös Etelä- ja Lounais-Suomen helavalkeat sekä helkajuhlat.

Helatorstai on Jeesuksen taivaaseenastumisen muistojuhla. Se …

Lisää...

Yhdessä eksyneet

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä…” (Ps. 23:1-2)

Norjalaisia lampaita laiduntamassa.

Tällä tavoin alkaa Daavidin tuttu paimenpsalmi, johon on varsin helppo samaistua. Ja niin teemmekin. Herramme Jeesus on hyvä paimenemme sanan koko merkityksessä.

Entä keitä me tässä psalmin maalamassa vertauskuvassa olemme? Annetaanpa erään myöhemmän psalmistin jatkaa kuvan piirtämistä eteenpäin.

”Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.” (Ps. 100:3)

Psalmisti muistuttaa paimenemme erityisyydestä tunnustamalla hänet Jumalaksi. Samalla hän identifioi meidät lampaiksi. Ja hänen laitumellaan me olemme kaikki – koko Herran kansa yhdessä.

Siellä saamme käyskennellä paimenen johdolla hänen laitumellaan. Oletko tullut ajatelleeksi, …

Lisää...

Käsi kädessä

Hengellisen laulukirjan laulu n:o 204 kertoo heikoista käsistä Jumalan käytössä, mistä on kyse myös hartaustekstissäni.

Victory O Lord! (1871, John Everett Millais)

”Ottaos Herra, mun käteni heikot, Suo niiden palvella sua.” (HL 204)

Heikoista käsistä puhutaan myös Mooseksen kirjan kertomuksessa israelilaisten ja amalekilaisten kohtaamisessa. Erämaavaelluksen aikana kävi niin, että Israelin ollessa leiriytyneenä Refidimissä amalekilaiset kävivät israelilaisten kimppuun. Israel joutui näin puolustautumaan vihollista vastaan.

”Mooses sanoi Joosualle: ”Valitse miehiä mukaasi ja lähde taistelemaan amalekilaisia vastaan. Huomenna minä asetun kukkulan laelle Herran sauva kädessäni.” (2. Moos. 17:9)

Israelin armeija kävi taisteluun Joosuan johdolla, mutta samaan aikaan käytiin toinen taistelu sodan komentopaikalla, eli mainitun kukkulan laella.

”Niin kauan kuin Mooseksen kädet olivat koholla, olivat israelilaiset voitolla, mutta kun hän päästi kätensä vaipumaan, olivat …

Lisää...

Pelikirjaa selaamassa

Kirjeessä korinttilaisille Paavali puuttuu paikallisia uskovia vaivanneeseen puoluehenkisyyden ongelmaan. Seurakuntalaiset olivat jakaantuneet toinen toistaan vastustaviin ryhmittymiin, jotka kantoivat kukin jonkun hengellisen auktoriteetin nimeä: kuka Apollosta, kuka Paavalia ja kuka Kristusta.

Pelikirja, pelisuunnitelma.

Ongelma ei ollut ’fanittaminen’ eikä se, ketä he ’kannustivat’, vaan se, että ’kannustaminen’ tarkoitti toisinajattelevien vastustamista ja kieltäytymistä olla yhteydessä heidän kanssaan. Kunkin puolueen mielestä kaikki muut olivat väärässä ja siksi heidän kanssaan yhteistyötä ei voinut edes ajatella.

Yhteisellä pellolla

Kirjeessään Paavali avaa oikean kristillisen palvelemisen ajatusta kuvaamalla mainittuja Herran palvelijoita viljelijöinä maatyön eri vaiheissa.

”Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis …

Lisää...

Se on rohkeutta

Viimeisen vuoden aikana on käyty keskustelua kesä- ja talviajan tarpeellisuudesta. Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa vuonna 1916 ensimmäisen maailmansodan aikaan. Seuraavina vuosina sen ottivat käyttöön Britannia ja Yhdysvallat. Sen jälkeen Euroopan maissa järjestelmä otettiin käyttöön asteittain. Suomi siirtyi siihen viimeisten joukossa 1981 – muistan tuon itsekin.

Kellohan se siinä.

Tiesitkö, että ennen vuotta 1878 keskustelu kesä- ja talviajasta olisi ollut absurdi, koska vasta tuolloin syntyi ajatus globaalista yhteisestä ajasta. Skotti sir Sandford Fleming ehdotti tuolloin yhteisesti sovittujen aikavyöhykkeiden käyttöönottoa. Tätä ennen kaikilla kaupungeilla oli omat aikansa. Turun aika saattoi olla aivan toinen kuin Helsingin tai Joensuun.

Elettiin aikaa, jolloin ihmiset eivät juuri kulkeneet kellon mukaan, koska heidän mielestään kello oli niin epäluotettava väline. Elämä oli rytmitetty eri tavoin – auringon …

Lisää...

Tule!

Aloitetaan lyhyellä sanaleikillä otsikosta ”Tule!”. Kirjoitan alle kaksi tekstiä, jotka ovat yhtenevät eroavaisuutena ainoastaan käytetty teonsana, jonka vaihdan toiseksi. Kuuntele, millä tavoin tekstin sointi muuttuu lähes samaa tarkoittavan sanan vaihtamisella toiseksi.

Ylösnoussut Kristus (Bartolomeo, fra, 1472-1517)

”Tänään menen puistoon. Ja kehotan sinuakin menemään. Perillä puistossa menen penkille istumaan ja syömään eväitä. Aikomukseni on mennä edelleen torille ostamaan jäätelöä. Mene sinäkin!”

Vaihdamme nyt teonsanan ’mennä’ sanaksi ’tulla’. Ei siis kovin muutos ajatellen tekemisen ulkoista toteutumista. Samanlailla me menemme kuin tulemmekin – toinen kävellen, toinen autolla, jne.

”Tänään tulen puistoon. Ja kehotan sinuakin tulemaan. Perillä puistossa tulen penkille istumaan ja syömään eväitä. Aikomukseni on tulla edelleen torille ostamaan jäätelöä. Tule sinäkin!”

Samat asiat tapahtuvat kummassakin tekstissä, mutta silti niissä on …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta