Tekstini aloittaa syksyn sarjan Tuomarien kirjasta, jossa tarkastellaan kuuden tuomarin elämää hengellisen johtajuuden näkökulmasta. Sarjan aloittaa parivaljakko Debora ja Barak (Tuom. 4-5). Muut sarjan tuomarit ovat Gideon, Abimelek, Jefta, Simson ja Samgar.

Lyhyesti tuomarien ajasta

Sarjan ensimmäisen osan johdannoksi kerron lyhyesti tuomarien ajasta, jotta tuomarin rooli hengellisenä ja yhteiskunnallisena johtajana avautuu asiaan vähemmänkin perehtyneelle.

Tuomarien aika ajoitetaan Kuningasten kirjassa olevan maininnan perusteella (1. Kun. 6:1) siten, että kuningas Salomon neljäntenä hallitusvuotena olisi kulunut 480 vuotta Israelin erämaavaelluksen loppumisesta. Tällöin tuomarien aika Joosuan jälkeen olisi alkanut noin vuonna 1380 eKr.

Nimitys ’tuomari’ viittaa Israelin johtajiin kansanjohtaja Joosuan ja monarkian välisenä aikana. Tuomarit eivät olleet kuninkaita eivätkä samanlaisia kansajohtajia kuin Mooses ja Joosua olivat. He olivat Jumalan nostamia ’vapauttajia’, jotka vapauttivat koko kansan tai yksittäisen heimon vihollisen käsistä:

Silloin Herra kohotti kansan johtajiksi tuomareita, ja he pelastivat kansan rosvojoukkojen käsistä. Mutta israelilaiset eivät totelleet tuomareitakaan, vaan olivat Herralle uskottomia ja kumarsivat muita jumalia. He eivät kauan pysyneet sillä tiellä, jota heidän isänsä olivat Herran käskyjä noudattaen vaeltaneet. He eivät seuranneet isiensä jälkiä. Herra asetti Israelin kansalle tuomareita ja oli aina näiden tukena. Herra suojeli kansaa vihollisilta niin kauan kuin tuomari eli, sillä Herran kävi kansaa sääliksi, kun hän kuuli sen huokailevan sorrettuna ja vaivoissaan.” (Tuom. 2:16-18)

Eli Israelissa ei tuohon aikaan ollut kuningasta, vaan kansanheimojen kuningas oli Herra. Luvatun maan valloituksenjälkeen heimot olivat asettuneet luvattuun maahan aloilleen, joten Mooseksen ja Joosuan kaltaisia kansanjohtajia ei enää ollut.

Tuomarien ajaksi kutsuttuna aikakautena Israelissa ei siis ollut nimettyä johtajaa, vaan yhteiskunta toimi Mooseksen laissa kuvatun hallintojärjestelmän varassa. Ikävä kyllä ’paketti’ ei kuitenkaan pysynyt kasassa, vaan kansa lankesi kerta toisensa jälkeen pois Jumalan tahdosta. Aikakautta kuvaa osuvasti tämä Tuomarien kirjan sitaatti:

”Israelilaiset tekivät sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja palvelivat baaleja. He hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, joka oli tuonut heidät pois Egyptin maasta, ja seurasivat muita jumalia, ympärillään asuvien kansojen jumalia ja kumarsivat niitä. Näin he vihoittivat Herran. Koska he hylkäsivät Herran ja palvelivat Baalia ja Astarteja, syttyi Herran viha Israelia vastaan, ja hän antoi heidät ryöstäjien valtaan, jotka ryöstelivät heitä. Hän luovutti israelilaiset heidän ympärillään asuvien vihollisten valtaan, eivätkä he enää voineet kestää vihollistensa edessä. Mihin ikinä he lähtivätkin, Herran käsi oli heitä vastaan ja tuotti onnettomuutta, kuten Herra oli puhunut ja kuten Herra oli heille vannonut. Näin he joutuivat suureen ahdinkoon.” (Tuom. 2:11-15)

Herran salliessa ahdistuksen kansa alkoi osoittaa katumusta ja he alkoivat etsiä Herraa tai ainakin hänen apuaan. Ja vastaukseksi kansan avunhuutoon Herra nosti kansan keskeltä mielensä mukaisen johtajan auttamaan kansaa ja johtamaan sen vapauteen vihollisistaan. Näitä johtajia siis kutsuttiin tuomareiksi.

Kerta toisensa jälkeen toteutui sama kaava. Kansa lankesi, vihollinen nöyryytti ja orjuutti, kansa katui ja tuomari vapautti, kunnes taas tuomarin kuoltua kansa lankesi jne. Sama tapahtumaketju toistui jokaisen tuomarin kohdalla.

Naisprofeetta Debora

Tällä kertaa me puhumme Deborasta ja Barakista. Ennen Deboran tuomarikautta voidaan todeta toteutuneen saman kaavan, mistä juuri luimme.

”Israelilaiset huusivat avukseen Herraa, sillä Siiseralla oli yhdeksätsadat raudoitetut sotavaunut ja hän sorti ankarasti israelilaisia kaksikymmentä vuotta.” (Tuom. 4:3)

Tuomari Debora vaikutti Israelissa vuosien 1209 ja 1169 eKr. välisenä aikana. Debora tuomitsi Israelia Efraimin vuoristossa ja kuului täten itsekin Efraimin sukukuntaan. Hän on tiettävästi ainoa tuomarin virkaa hoitanut nainen.

Barak ja Debora

Barak ja Debora

Debora oli naisprofeetta – eli Jumalan valitsema henkilö, joka ilmoitti Jumalan tahdon kansalle ja ilmeisesti myös tulkitsi hänen lakiaan. Vanhassa testamentissa on mainittu muitakin naisprofeettoja: Mirjam (2. Moos. 15:20) ja Hulda (2. Kun. 22:14). Tuomariksi noussut Debora oli poikkeava viraltaan verrattuna muihin tuomareihin. Hän oli profeetta, kun taas monet muut tuomarit olivat sotilaita tai heimojen johtajia.

Kertomuksen alussa mainitaan, että profeetta Debora oli tullut tunnetuksi siitä, että hän jakoi oikeutta ja Raman ja Betelin läheisyydessä olevan palmun alla. Deboran palmu on yksi Vanhassa testamentissa mainituista ’pyhistä puista’, joita mainitaan siellä täällä patriarkaalisissa kertomuksissa Jumalan pyhyyden kohtaamispaikkoina (1. Moos. 12:6; 13:18; 18:1; Joos. 24:26).

Ikävä kyllä myöhemmin Israelin historiassa suhtautuminen Herran pyhyyden symboleiksi muodostuneihin puihin maallistui ja niistä tuli taikauskon ja epäjumalanpalveluksen kohteita. Tällä tavoin ihmisen käsissä hyväkin asia pilaantuu. Näitä vastaan Herran profeetat Hesekiel (Hes. 6:13) ja Jeremia (Jer. 3:6) sittemmin nousivat. Deboran aikaan tätä ongelmaa ei ollut. Deboran palmu oli siis eräänlainen pyhän kohtaamisen paikka.

Tuomari Debora ei siis kuitenkaan ollut heimonjohtaja eikä taistelija. Hän oli profeetta, mutta hän tarvitsi rinnalleen sotilaallisen johtajan.

Kuka ihmeen Barak?

Moni raamatunlukija muistaa Tuomarien kirjasta jo mainitsemamme tuomari ja naisprofeetta Deboran voittolaulun (Tuom. 5:2-31). Mutta kuka muistaa, kenen kanssa Debora voittolaulua lauloi?

Jos ollaan tarkkoja kyseinen voittolaulu oli Deboran ja Barakin yhteisesti ilmoille virittämä voittolaulu (Tuom. 5:1). Mutta kuka sitten oli tämä ’salama’ Barak (heprean ’barak’ tarkoittaa ’salama’)?

Barak oli Abinoamin poika Naftalin Kedeksestä, sotapäällikkö Deboran aikana. Hän oli se sotapäällikkö, joka Jumalan käskystä lähti taistelemaan kanaanilaisia vastaan kymmenentuhannen naftalilaisen ja sebulonilaisen kanssa. Ei Barak ollut ainoa sotapäällikkö laatuaan, mutta Deboran viestissä hän oli Jumalan tehtävään valitsema päällikkö.

Barak oli se sotapäällikkö, jonka Debora profeettana tarvitsi rinnalleen, jotta Herran lupaus Israelin vapauttamisesta astuisi toteen:

”Hän lähetti kutsumaan Baarakin, Abinoamin pojan, Naftalin Kedeksestä ja sanoi tälle: ”Eikö Herra, Israelin Jumala, ole käskenyt sinua: Lähde Taaborin vuorelle ja ota mukaasi kymmenentuhatta miestä naftalilaisia ja sebulonilaisia, niin minä vedän sinun luoksesi Kiisonin purolle Jaabinin sotapäällikön Siiseran sotavaunuineen ja joukkoineen ja annan hänet sinun käsiisi.” (Tuom. 4:6-7)

Jumalan järjestely Deboran ja Barakin jaetun tuomarikauden kohdalla on seurausta yleisestä passiivisuudesta ja lamaannuksesta Israelissa. Kansan keskuudesta ei noussut johtajaa, joka olisi ollut valmis käymään taisteluun vihollista vastaan. Jumala kuitenkin löysi kanavansa. Hän valitsi rohkean profeetta Deboran julistamaan tahtoaan ja edelleen kutsui Barakin johtamaan taistelua Herran nimessä.

Ajalle tyypillistä näytti kuitenkin olevan, ettei vapaaehtoisia ollut liiemmin tarjolla, kun oli kyse yhteisen hyvän nimissä vaivan näkemisestä. Tuttu tilanne tämä on myös meidän aikanamme.

Vaikka Barak toimi Herran kätenä Israelin vapauttamiseksi, jäi hänen nimensä Deboran varjoon. Sitä kuvastaa sekin, että moni muistaa kyllä Deboran, mutta harva muistaa Barakin, vaikka Barak oli Deboran sanoman toteuttajaksi valittu päällikkö. Barakin tuntemattomuudessa toteutuu omalla tavallaan profeetta Deboran ennustus

”Debora sanoi: ”Minä lähden sinun kanssasi, mutta kunnia tästä retkestä, jolle lähdet, ei tule sinulle, sillä Herra on luovuttava Siiseran naisen käsiin.” (Tuom. 4:10a)

Deboran sanat eivät tarkoittaneet sen enempää Deboraa itseään, vaan ne viittasivat viholliskuningas Siiseran kuolemaan keniläisen Heberin vaimo Jaelin käsiin. Mutta tietyllä tapaa Barak jäi kaikesta huolimatta myös profeetta Deboran nimen varjoon.

Uskonsankari Barak

Barakin tuntemattomuus ei kuitenkaan tarkoita vähäisyyttä tai hänen panoksensa mitättömyyttä kansan vapauttamiseksi. Barak ehkä jäi varjoon aikansa ihmisten silmissä, mutta Jumala näki hänen uskonsa elävyyden.

Kuin ’lohdutukseksi’ Barakin tuntemattomuutta korjaamaan Uudessa testamentissa heprealaiskirjeen kirjoittaja sentään lukee Barakin uskonsankarien joukkoon (Hepr. 11:32). Hän ei muuten mainitse Deboraa lainkaan luettelossaan!

Barak on yksi uskon esikuvista monien muiden joukossa, mutta Deboran nimi ei tähän luetteloon enää mahtunut. Ja tähän on syynsä; Barak eli uskonsa todeksi – Debora seurasi sivusta ja tuki häntä.

Mutta näin se kuului ollakin – Barak oli ’uskonsankari’, koska hän otti uskonaskeleen, vaikka Debora oli ’varsinainen’ tuomari ja profetoi voitosta. Näkymätön Barak oli kuitenkin lopulta se henkilö, joka laittoi itsensä peliin ja astui elämään todeksi luvattua profetiaa. Hänen elämänsä oli taistelussa enemmän vaakalaudalla kuin Deboran, joka saattoi seurata tapahtumia sivusta. Barak astui sisään Deboran profetiaan koko elämällään.

Vaikka Debora oli näkyvämpi hahmo, Barak oli kuitenkin se ’uskonsankari’, joka lopulta otti ja tarttui Jumalan lupaukseen:

” Mutta Barak sanoi Deboralle: ’Jos sinä lähdet minun kanssani, minä lähden, mutta jos sinä et lähde minun kanssani, en minäkään lähde.’” (Tuom. 4:7)

Barakin osallistavat sanat eivät välttämättä merkitse pelkuruutta, vaan korkeintaan epävarmuutta uskossa. Hän koki niin, että vasta Deboran läsnäolo vakuuttaisi hänet itsensä siitä, että Jumala todella taistelee hänen kanssaan ja Debora on varma profetiastaan. Edelleen Deboran läsnäololla oli tietty myös suuri merkitys sotilaille, jotka arvostivat Deboraa profeettana ja tuomarina.

Barak oli lopulta se Jumalan valitsema johtaja, joka tarttui haasteeseen mahtavaa vuosikymmenet nöyryyttänyttä vihollista vastaan. Ennen Barakia Debora ei löytänyt koko maasta minkäänlaista johtajuutta. Kukaan ei ollut valmis astumaan pahaa vastaan. Kukaan ei ollut valmis astumaan hyvän edestä taisteluun.

Barak oli poikkeus lamaannuksen hengen sokaisemien johtajien joukossa. Ei hän ollut Israelin ainoa sotapäällikkö, mutta hän oli ainoa, joka uskalsi astua haasteeseen tukenaan yksin Jumalan sana.

Todellinen johtajuus on enemmän kuin ajatukset ja sanat; se on sen todeksi elämistä. Se merkitsee rohkeita askeleita Jumalan antamassa näyssä. Ja tämä rohkeus astua tehtävään – sen vaarallisuudesta ja suuruudesta huolimatta – teki Barakista meille esimerkin ’uskon sankaruudesta’.

Rinnalla kulkija Debora

Jos Barak antoi meille esimerkin hengellisestä johtajuudesta uskossa, niin Debora puolestaan opettaa meille toisen tärkeän periaatteen hengellisestä johtajuudesta. Hänen paikkansa ei ollut sotajoukkojen johtajana, mutta silti hän oli valmis lähtemään tueksi tälle paikalle noussutta Barakia, kun hän sitä pyysi.

Debora oli valmis ’jakamaan’ johtajuutensa Barakin kanssa ja tukemaan Barakin johtajuutta olemalla hänelle tuki ja rinnalla kulkija.

Debora antaa meille asenteellaan esimerkin siitä, miten hän antoi tilaa rinnallaan toiselle johtajalle kasvaa tehtäväänsä antamalla hänelle tukensa ja kulkemalla tämän rinnalla. Deboran osuus Barakin rinnalla kulkijana mainitaan yhteensä kolmasti (Tuom. 4:9-10) tekstissä ja kahdesti jakeessa yhdeksän:

”Debora sanoi: ”Minä lähden sinun kanssasi, mutta kunnia tästä retkestä, jolle lähdet, ei tule sinulle, sillä Herra on luovuttava Siiseran naisen käsiin.” Niin Debora nousi ja lähti Barakin kanssa Kedekseen” (Tuom. 4:9)

Johtajuus on rohkeaa tekemistä ja kulkemista päämäärää kohden. Tämän meille opettivat Barak ja Debora yhdessä.

Debora antaa meille esimerkin siitä kuinka ’suurten johtajien’ valmistaminen edellyttää heidän edeltäjiltään ja kanssajohtajiltaan valmentavaa ja rinnalla käyvää johtajuutta. Nouskaamme täten Deboran tavoin yhdessä kulkemaan rinnalla toisen ’uskonsoturin’ kanssa ja kulkekaamme hänen rinnallaan, jotta Herran häneen panema potentiaali pääsee vapautumaan koko mittaan ja kirkkauteen.

Barak oli näkymätön uskon sankari, mutta jotta hän nousi omalle paikalleen näkyviin, hän tarvitsi ’näkyvän’ johtajan tukea. Hän luotti Deboran sanaan ja lähti kulkemaan johtajuuteensa yhdessä Deboran rinnalla.

Pohdittavaa

Mitä teki Barakista ’uskonsankarin’?
Mikä oli Deboran rooli Barakin ’sankaruudessa’?