Kolmannen adventin evankeliumitekstiin (Matt. 11:2-11) taltioitu Johannes Kastajan kysymys Jeesukselle johdattaa lukijan tämän kirkkopyhän teemaan eli Kristuksen ”hengelliseen tulemiseen”, mihin pyhän latinankielinen nimitys ”adventus spiritualis et sanctificationis” viittaa.

Johannes Kastaja – edelläkävijä (Ivanov, Aleksandr Andreevich, 1806-1858)

Johanneksen kysymys on alati ajankohtainen. Se varmasti on tänäänkin monen etsijän huulilla. Luetaan kysymys ja Jeesuksen vastaus siihen.

Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ’Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus vastasi heille: ’Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.’” (Matt. 11:2-6)

Johanneksen kysymys nousee inhimillisyydestä. Ihminen kamppailee alati maailmassa, johon hänen näkökulmastaan kuuluu epävarmuus ja epäily. Kun elämä soljuu kutakuinkin sellaisia uomia pitkin, jotka koemme oikeiksi, tunnemme seisovamme tukevalla perustalla, jonka varassa on turva puuhastella. Jos taas kohtaamme epävarmuutta, meistä tulee ajan kanssa uupuneita, väsyneitä, pettyneitä itseemme tai odotuksiimme. Tällöin alkaa mielen taivaalle kertyä synkkiä pilviä ja herää epäilys.

Olen itse viime kuukausina uinut melkoisen syvissä vesissä, käynyt syvälle luotaavaa keskustelua Taivaan Isän kanssa touhujeni tarkoituksesta. Olen päätynyt miettimään, onko edes tarkoituksenmukaista etsiä kaikelle tekemiselle tarkoitusta. Olen kyseenalaistanut suuren määrän ’itsestäänselvyyksiä’, joita ennen olen pitänyt kiveen hakattuina totuuksina; olen kamppaillut perimmäisten kysymysten ja henkilökohtaisen kutsumukseni äärellä kysyen kerta toisensa jälkeen ovatko puuhani totta vai petänkö itseni luomalla illuusion tarkoituksesta puuhilleni?

Tämän lisäksi huomaan, että elämän arkiset huolet onnistuvat nekin kovin helposti – jos eivät nyt selättämään – niin ainakin saamaan minut hetkeksi pois kurssista. Johannes Kastaja oli vangittuna; hänen elämäntilanteensa sai hänet kysymään, onko todella hänen vaivannäöllään ollut mitään arvoa? Minä en ole vangittu, mutta näemmä vähempikin riittää, että kyselen Johanneksen tavoin.

Varmaan arvelet, että jonkinlainen erävoitto on saatu, koska sinulle tätä kirjoitan. Ehkä on, ehkä ei – pääasia, että elämä jatkuu. Lohdullista on kuitenkin se, että löysin Johannes Kastajasta kohtalotoverin – vertaiskärsijän.

Myönnän, että hän Johannes vasta syvissä vesissä joutunut suuntaa luotsaamaan. Minä en ole vangittuna, en edes estynyt toteuttamaan kutsumustani eikä minua ole vasten tahtoani jätetty yksinäisyyteen taistelemaan ajatusteni kanssa. Johannes koki kaikkea tätä.

Kuitenkin lienen kohdannut myös jotain samaa, mitä Johannes, koska tilanteeni on johtanut minut kyseenalaistamaan palvelutehtäväni ja ajanut minut kyselemään Johanneksen tavoin Herralta hänen aivoituksiaan. Tänään kysyn kuin Johannes:

Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?

En kysy samoin sanoin, mutta ajatus meidän kummankin kysymyksen takana on sama: onko kaikki ollut turhaa? Johanneksen kysymys pitää sisällään paljon enemmän, mitä hän ensilukemalta tuntuu kysyvän. Ei ole lainkaan tavatonta, että elämän lyödessä korville, ihminen voi väsyä uskomaan – jos ei pelastuksen ja Jeesuksen sovitustyön merkitystä – niin ainakin oman palvelutyönsä arvoa.

Päivän tekstiin

Tekstimme lyhyt katkelma on arvokas jokaiselle tarkoituksen kadottaneelle, koska Jeesuksen Johannekselle antamaan vastaukseen on kätketty avaimet tarkoituksen löytämiseksi uudelleen.

Kertomus Johannes Kastajan kysymyksestä on taltioitu kahteen evankeliumiin (Matt. 11:2-6; Luuk. 7:18-23), jossa kummassakin sitä seuraa Jeesuksen opetus Johannes Kastajan tehtävän merkityksestä Jumalan valtakunnan tulemiselle (Matt. 11:7-19; Luuk. 7:24-35). Tarkastelen kertomusta Matteuksen mukaan, mutta katsahdamme myös Jesajan tekstiin, johon Jeesus vastauksessaan viittaa. Aloitetaan kuitenkin tilanteesta, jossa tekstissä olemme.

Johanneksen tilanne

Johannes Kastaja oli ollut vangittuna jo kuukausia. Herodes Antipas oli vangituttanut hänet, koska Johannes oli arvostellut julkisesti Herodeksen suhdetta hänen veljensä vaimon Herodiaan kanssa (Matt. 14:3). Tämä oli tapahtunut pääsiäisen jälkeen pian, kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa Johanneksen kastettua hänet (Matt. 4:12; Joh. 3:12).

Käytännössä Johannes ei ollut ehtinyt nähdä omin silmin juuri mitään siitä, mitä Jeesus käytännössä teki ja opetti. Toki Johanneksen opetuslapset kävivät hänelle kertomassa Jeesuksen toiminnasta, mutta silti hänelle välittynyt tieto oli toisen käden tietoa.

Pitkä vankeusaika sai Johanneksen epäilemään työnsä onnistumista. Johannes varmasti oli väsynyt ja pettynyt omaan tilanteeseensa vankeudessa. Lisäksi hän saattoi olla pettynyt Herodeksen ratkaisuun vangituttaa hänet, jos hän kenties olikin odottanut Herodeksen tulevan synnintuntoon ja tekevän parannuksen nuhdesaarnan tähden.

On myös mahdollista, että kuulumiset Jeesuksen työn edistymisestä eivät vastanneet täysin Johanneksen odotuksia. Joidenkin tutkijoiden mukaan Johannesta huolestuttivat uutiset siitä, että Jeesus oli koskenut seremoniallisesti epäpuhtaisiin (Matt. 8:3; Matt. 9.20; Matt. 9:25) ja rikkonut puhtausmääräyksiä. Todennäköisemmin Johannesta epäilyttivät kuitenkin enemmän uutiset Jeesuksen työstä, koska hän ehkä odotti aikalaistensa tavoin poliittista tai sotilaallista messiasta, joka vapauttaisi juutalaiskansan Rooman vallasta.

Lukijan on tärkeä huomioida Johanneksen tilanne ennen kuin käy analysoimaan, mitä hän mahtoi tarkoittaa lähettäessään opetuslapsensa kysymään Jeesukselta:

Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?

En tulkitse Johanneksen sanojen kummunneen epäuskosta, vaan pikemmin hänen oman tilanteensa aiheuttamasta epätoivosta. Kysymys kuvaa Johanneksen ahdistuneisuutta, joka sai hänet epäilemään jopa asioita, joita hän ei ’hyvänä päivänä’ tai teoriassa olisi epäillyt. Mielestäni Johannes ei kysymyksellään kyseenalaista Jeesuksen tehtävän aitoutta, vaan hän epäilee itseään ajan tapahtumien tulkkina ja täten myös omien tekemistensä merkitystä.

Kysymällä Jeesukselta ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Johannes oikeastaan kysyy, ”olenko minä Johannes kenties ymmärtänyt jotain väärin ja epäonnistunut täyttämään sen tehtävän, jonka kuvittelin Jumalan minulle antaneen?

Johanneksen pettymys ja epäily oli luonnollista hänen tilanteessaan. Hänet oli sidottu toteuttamasta tehtäväänsä, hän oli ahdistunut ja kiusattu ajattelemaan, että oliko hän kenties epäonnistunut tehtävässään. Saattaa olla, että ahdistunut Johannes kyseenalaisti tehtävänsä tienraivaajana ja pohti vankilassa, että oliko hän todella Jumalan mies vaiko kuvitellut olevansa sellainen.

Ei ole syytä kauhistella Johanneksen kysymykseen epäsuorasti sisältyvää epäuskoa, koska se kertoo vain hänen inhimillisyydestään. Johannes Kastaja oli ihminen; inhimillisten tunteiden, pettymysten ja epäilyjen ’riivaama’ mies. Jopa häntä kiusasi elämän olosuhteet ja takaiskut.

Inhimillisyys tai epäilyt eivät vähentäneet tai tehneet tyhjäksi hänen osuuttaan Jumalan pelastussuunnitelmassa. Johannes Kastaja oli Jumalan lähettämä tienraivaaja (Matt. 11:10) siitä huolimatta, että hän ehkä koki epäonnistuneensa tehtävässään. Jeesuksen myöhemmin samassa luvussa (Matt. 11:11-15) antama todistus Johanneksesta vahvistaa hänet Jumalan kutsumaksi ja voitelemaksi profeetaksi hänen tuntemuksistaan huolimatta:

Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla.(Matt 11:13-14)

Meidän näkökulmastamme Johannes Kastaja oli ’suurmies’ ja uskonsankari, vaikka ihmisenä Johannes oli samassa asemassa kanssamme siinä, että loppuviimeksi hänkin joutui ratkaisemaan suhtautumisensa Jeesukseen uskonvaraisesti (Luuk. 7:23).

Jeesuksen vastaus Johannekselle

Tarkoitus ei ole hirttäytyä kiinni Johanneksen kysymykseen ja tyytyä saamaan tekstistä pelkkää vertaistukea omien epäilysten keskellä. Oleellisinta on Jeesuksen vastaus Johannekselle, koska siinä on vastaus myös meidän kysymyksiimme.

Jeesus ei käynyt torumaan edeltä kävijänsä pientä uskoa tai syyttämään häntä jumalanpilkasta. Jeesus vastasi Johannekselle kielellä, jota Johannes parhaiten ymmärsi:

Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.(Matt. 11:4-6)

Jeesuksen vastaus nojaa kahteen todistukseen: 1) Jumalan kirjoitettuun sanaan ja 2) tunnustekoihin, jotka vahvistavat kirjoitetun sanan viittaavan Jeesukseen. Katsotaan todistuksia vähän tarkemmin.

Kirjoitusten todistus

Jeesus siteeraa vastauksessa profeetta Jesajan kirjasta kappaleen matkaa nk. ’lunastettujen ilon laulua’ (Jes. 35:1-10). Siinä profeetta kirjoittaa ilosta, jonka Herran omat tulevat kokemaan lunastuksessa. Samalla Jeesuksen sitaatti on yksi niistä kohdista, jotka Johannes Kastaja varmasti ymmärsi ennustukseksi luvatusta messiaasta:

Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan. Lähteitä puhkeaa autiomaahan, vuolaina virtaavat purot arolla.(Jes. 35:5-6)

Toisin sanoen Jeesus kehottaa Johannesta katsomaan kirjoituksiin ja arvioimaan itse opetuslapsiltaan kuullun perusteella, mistä on kyse. Jeesus muistuttaa Johannesta siitä, että Jumalan suunnitelma on kirjoitettu jo kauan ennen hänen aikaansa ja että se toteutuu Jumalan tahdon mukaisesti, vaikka Johanneksen näkökulmasta saattoi osin näyttää siltä, ettei Jeesus täyttänyt kaikkia hänen odotuksiaan messiaalle.

Se, että Johannes oli vangittu – toisin kuin hän itse oli ajatellut – ei tehnyt tyhjäksi Johanneksen palvelutehtävää, kuten sitä eivät tehneet tyhjäksi Johanneksen epäilytkään. Siteeraamalla Jesajaa ja osoittamalla sen toteutuvan omassa työssään Jeesus rohkaisee Johannesta uskomaan siihen, minkä hän syvällä sydämessään tunsi todeksi epäilyistään huolimatta.

Ja kuin vastaukseksi Johanneksen epäilyihin Jeesus liittää Jesajan profetian loppuun sanat ”Autuas se, joka ei minua torju” tai kuten vanhempi kirkkoraamattu ehkä vieläkin osuvammin kääntää ”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” Jeesus ei näet tahtonut lannistumisen ja epäilyn naruttavan Johannesta pois pelastavasta uskosta.

Jumalan sanan perusteella Johannes saattoi uskoa Jeesuksen olevan luvattu messias ilman, että hän olisi loukkaantunut siihen, ettei Jeesus ollut juuri sellainen kuin hän oli kuvitellut. Jeesus ylitti Johanneksen odotukset kaikin tavoin.

Ihmeet ja tunnusteot todistuksena

Jeesus ei vastannut Johanneksen opetuslasten välittämään kysymykseen suoraan vakuuttaen vain olevansa se, kenestä kirjoitukset kirjoittavat. Se ei ollut sana sanaa vastaan. Mukaillen profeetta Jesajan ennustusta (Jes. 35:5-6) Jeesus kehotti opetuslapsia kertomaan Johannekselle, että tunnusteot todistivat hänestä. Mitä Jesaja oli kirjoittanut vuosisatoja aikaisemmin messiaasta, jonka tienraivaajaksi Johannes oli kutsuttu, tapahtui nyt Jeesuksessa.

Kun katsotaan Jeesuksen parantamisihmeitä vaikkapa juuri siteerattua ennustusta vasten, tunnistamme Jeesuksen ihmeet tunnusteoiksi, joiden perusteella Jeesuksen aikalaiset, kuten myös Johannes Kastaja, tunnistivat messiaan. Ihmeiden ja merkkien tarkoitus oli vahvistaa Jeesuksen sanoma Taivasten valtakunnasta.

Ihmeet eivät olleet itsetarkoitus tai Jumalan antama ’bonus’ Jeesuksen aikalaisille, vaan kiistaton jumalallinen merkki Kristuksesta Jeesuksessa. Jeesus ei ollut messias sen vuoksi, että hän korjasi kaikki ihmiselämän ongelmat. Ihmeet olivat Jumalan puhetta siitä, että Jeesus on messias, ketä maailma on syntiinlankeemuksesta alkaen odottanut.

Parantumiset ja muut Jeesuksen tekemät ihmeet ja tunnusteot huusivat yhteen ääneen: tämä mies, Jeesus Kristus, on Jumalan lähettämä messias, jonka nimessä teillä on oleva syntien anteeksianto ja pelastus. Sairaiden parantaminen oli erottamaton osa Jeesuksen vapahtajatyötä; se on todiste Jeesuksen messiaanisuudesta.

Käytännössä kaikki tuntemamme Jeesuksen tekemät parantamisihmeet on kerrottu evankeliumeissa. On ilmeistä, että myös evankeliumien kirjallinen luonne todistaa Jeesuksen parantamisihmeiden tarkoituksesta. Evankeliumit ovat elämäkerrallista kerrontaa, jonka tarkoitus on välittää luotettava kuva Jeesuksen toiminnasta ja persoonasta, mutta ennen kaikkea synnyttää usko Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana, Vapahtajana ja Messiaana. Täten parantamisihmeet on otettu evankeliumeihin mukaan todistavina tunnustekoina.

Monet Johanneksen aikalaiset, jotka omin silmin näkivät Jeesuksen tunnusteot, torjuivat Jeesuksen, mutta Johannes löysi niistä vahvistuksen ahdistuksessa horjuvaan uskoon, koska hän katsoi niitä kirjoitusten kautta.

Ihme tai tunnusteko ei yksin saa aikaan pelastavaa uskoa, vaan se tarvitsee Jumalan sanan vierelleen. Tunnusteko vahvistaa julistetun Jumalan sanan niiden sydämissä, jotka tahtovat tarttua siihen.

Vahvistukseksi uskonkriisissä

Jos siis kirjoitukset vahvistettuna ihmein ja merkein olivat todistus Johannes Kastajalle silloin, kun hän kävi läpi elämänsä ehkä syvintä uskonkriisiä tarkoituksettomuuden ja masennuksen keskellä, ovat ne samassa merkityksessä annettu myös meille.

Jumalan sana ja siellä annetut lupaukset ovat lähtökohta epäilysten haurastaman uskon rakentamiseksi, koska Raamatun ilmoitus tulee eläväksi Herrassa Jeesuksessa. Jumalan sana on luova ja voimallinen. Sen reaalinen voima ei perustu järjen päätelmiin tai loogiseen oppirakenteeseen, vaan elävän Jumalan luovaan ja uudeksi tekevään voimaan, mikä vaikutti Jeesuksessa evankeliumien aikana.

Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen lupauksissaan on yhä tänä päivänä sama voima, joka vaikutti Johannes Kastajan aikaan. Tänäänkin keskuudessamme elää suuri joukko heitä, ketkä voivat kertoa, mitä he omin korvin ovat kuulleet ja omin silmin nähneet:

Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.(Matt. 11:5)

Jeesus Kristus muuttaa tänäkin päivänä ihmisen elämän. Hän luo uutta siellä, missä toivoa ei ole. Myös hänen tunnustekonsa ovat yhä keskellämme. Minäkin voin todistaa henkilökohtaisesti Jeesuksen kerran parantaneen ja tuoneen minut kuoleman rajalta takaisin tähän elämään. Se oli samalla hetki, jolloin minut kutsuttiin palvelutyöhön, jota olen saanut Herran armosta tehdä aina tähän päivään saakka.

Tuo ihmeparantuminen ei kuitenkaan ole merkinnyt minulle helppoa tai epäilyksistä vapaata ’elokuvaelämää’. Mutta miksipä niin edes odottaisin?

Ihme ei ole itsetarkoitus, vaan vahvistus totuudelle, joka Herrasta on kerrottu Raamatun kirjoituksissa. Jeesus ei ole pelastaja ja messias sen tähden, että hän tulee aina apuun ja pelastaa meidät jokaisesta elämän vaikeudesta. Jeesuksen messiaanisuus ei edellytä sitä, että hänen pitää vastata jokaiseen rukoukseemme vapauttavasti; Johannes Kastaja jäi hänkin vankilaan, kunnes pääsi sieltä pois mestattuna! Ja silti Johanneskin löysi vapahtajansa Kristuksessa.

Ihmeet eivät täten ole itsetarkoitus, vaan vahvistus siitä, että

Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.(Hepr. 13:8)

Jos erehdyt Johannes Kastajan tai minun tavoin jäämään kiinni epäilyksiisi, ethän takerru päätelmiisi tai olosuhteiden ikävään, vaan katso Herraan Jeesukseen. Tartu rohkeasti Jumalan sanaan ja hänen lupauksiinsa! Katso, miten ne ovat kaikki täyttyneet Kristuksessa.

Vaikka et ymmärrä, miksi et uskoisi? Katso häneen ja kysy itseltäsi, kuka on se Jumala, joka tekee tunnustekoja tänään? Oletko se sinä, ihminen vai onko hän Jeesus Kristus? Ja mitä merkitystä on ajallisella vastauksella, kun suurin lupaus kantaa sinua kokonaisen ikuisuuden?

Kun päädyt Johanneksen tavoin pettymysten, väsymyksen tai epätoivon vainoamana epäilemään uskon, palvelutyön tai muiden itsellesi tärkeiden asioiden perustaa, ethän käänny etsimään vastausta itsestäsi. Käänny Jeesuksen puoleen; tartu hänen sanansa todistukseen ja katso, miten Herra Jeesus on elävä ja voimallinen. Hän kulkee murheen laakson läpi kanssasi eikä hylkää sinua vankilan selliinkään. Hän kulkee koko matkan sinun kanssasi aina Taivaan portille saakka:

Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, sokeat pääsevät synkästä pimeydestä ja heidän silmänsä näkevät.(Jes. 29:18)

Katso hänen ihmetekojaan ja Jumalan sanan todistusta hänestä. Näe hänessä Jumalan lupausten täyttymys, jotta silmäsi avautuvat näkemään hänet kaikessa kunniassaan.

Ethän anna pettymysten, ahdingon tai masennuksen riistää sinulta aarrettasi Kristuksessa, vaan tartu kiinni Jeesuksen lupauksiin. Pidä kiinni uskostasi häneen – se on kallein aarteesi ja ainut aarre, jonka täältä ajasta jonain päivänä mukaasi ikuisuuteen viet.

Pohdittavaa

Oliko Jumalan ’suuri mies’ Johannes Kastaja vapaa epäilyistä?
Mihin katson ahdistettuna: järjen päätelmiin, olosuhteisiin, Herraan Jeesukseen?