Lähetyskäsky. Siitä on tiivistetty edustamani kansainvälisen metodistikirkon ’mission statement’ eli näkylauseke. Sana ’näky’ ei arkikielessämme enää tarkoita samaa mitä Raamatun kielessä, kun näkyjä nähtiin ja ne olivat Jumalan puhetta ihmisille. Meidän kielessämme näky on ihmisen muotoilema tavoite, jonka saavuttamiseksi hän työskentelee. Kuulostaa tehokkaalta.
Lähetyskäsky (The Great Commission, lasimaalaus, Saint Patrickin seurakunnan katedraali El Pasossa, Texas, US)
Me tehokkuuskulttuurin palvojat olemme tehneet Jeesuksen lähetyskäskystä tehokkaan toiminnan teesin. Jotain on kuitenkin jäänyt kyydistä. Nimittäin läsnäoleva Jumala. Harvoin kuulee lähetyskäskystä painotettavan sen loppusanoja, vaikka niiden varassa lepää koko lähetyskäskyn mielekkyys. Sehän on lupaus Jumalan läsnäolosta, minne matka ’maan ääriin’ sitten viekään:
” Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20b)
Liittyisikö lupaus läsnäolosta muka pelkkään paljoon tekemiseen? Tuleeko parempaa laatua ja nopeammin tulosta, kun Kaikkivaltias sitoutetaan meidän ’näkyymme’ ja prosesseihimme? Eli onko Kristuksen läsnäolon lupaus pelkkä kylmä kannustin jatkaa väsymättä vielä hetki pidempään? ”Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.” Niinkö?
Vai onko sittenkin niin, että Jeesuksen lupaus läsnäolosta tarkoittaa sitä? Hän on aktiivisesti läsnä elämässäni – minne menenkään. Hän ei ole etäinen auttaja, jota pyydän luokseni vain silloin, kun asiat eivät mene oikein. Kristuksen läsnäolo lähetyskäskyssä tarkoittaa, että hän on läsnä koko ajan kanssani, kuten hän oli opetuslasten kanssa evankeliumin sivuilla. Ja hän on sitä, vaikka minä uskossani epäröisin tai askeleeni horjuvat.
Lupaus läsnäolosta yhdistyykin lähetyskäskyä edeltävään jakeeseen. Se on perin merkillinen jae, mutta siinä on syy, miksi Jeesus käskyn antoi. Siinä sanotaan:
”Ne yksitoista opetuslasta menivät Galileaan sille vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumartuivat palvomaan häntä, mutta muutamat epäilivät.” (Matt. 28:16-17)
Luinkohan oikein? ”…kumartuivat palvomaan häntä, mutta muutamat epäilivät.” Nämähän olivat ne uskolliset yksitoista! Mitä tekemistä epäilyllä voi olla heidän kanssaan! Miten opetuslapset palvoivat Jeesusta ja epäilivät samaan aikaan? Peilaan omaan elämääni… niinpä, mahdollista hyvinkin.
Tekstissä epäilemiseksi käännetty kreikan sana ’ διστάζω’ (distazo) tarkoittaa epäröintiä tai epävarmuutta. Se ei tarkoita, etteivätkö opetuslapset uskoneet Kristukseen, vaan sitä, että he epäilivät ja olivat epävarmoja, miten heidän kuului toimia kohdatessaan ylösnousseen Vapahtajan.
Kumartuisinko, heittäydynkö maahan kasvoilleni? Vai juoksenko hänen luokseen ja halaan kovaa? Uskallanko puhua hänelle vai olisiko parempi olla vaiti? Nämä olivat kysymyksiä, jotka heräsivät opetuslasten mieliin ylösnousseen Kristuksen läsnäolossa. Ne ovat samoja kysymyksiä, joita meissä herää, kun teemme elämämme lähetysmatkaa ylösnousseen Kristuksen läsnäolossa.
Tähän epäröintiin Jeesus vastaa lähetyskäskyn lohduttavilla päätössanoilla:
” Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20b)
Se oli lupaus, ettei hän jätä opetuslapsia omilleen, mutta myös muistutus, että hän on sama Jeesus kuin ennenkin. Aivan kuin Jeesus sanoisi:
”Hei, minä se olen. Te tunnette minut. Jatketaan yhdessä eteenpäin niin kuin ennenkin. Lähetin teidät silloin ja niin minä lähetän nytkin. Ei se sen kummempaa ole; ihmeet ja merkit seurasivat teitä ja sama jatkuu. Mennään yhdessä.”
Kristuksen sanoma on sama tänään meille jokaiselle. Lähetyskäsky ei ole vaatimus. Se on ilosanoma Kristuksen läsnäolosta elämässäni ja se kestää sen, että välillä olen epävarma enkä ehkä tiedä, miten pitäisi toimia tai lähestyä Herraa.
Ymmärrän, että epäröinti on osa inhimillistä uskonvaellustani. Epäröidessäni suljen silmät, tartun kädestä Herraa Jeesusta ja sanon: ”En tiedä, en osaa. Luotan sinuun. Kuljeta sinä minua.”
Tämä on lähetyskäskyn todeksi elämisen prinsiippi. Tunne Jeesus lähelläsi ja ole oma rehellinen itsesi hänen edessään. Hän on sinun kanssasi kaikki päivät maailman loppuun asti. Aamen.
Pohdittavaa
Onko luja usko omavoimaista? Vai olisiko se sittenkin epävarma ja luottaa sittenkin?