Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: läsnä

Henki elämän keskellä

Onpa ihminen kummallinen otus. Hän muistaa parhaiten alut ja loput, vaikka kuitenkin tärkein ja enin on se, mitä tapahtuu niiden välissä.

Elämäkö on vain alkuja ja loppuja? (Image by Shelley Evans from Pixabay)

Elämämme elämän keskellä – vaellamme alati jonkin alun ja lopun välillä. Silti juhlimme tyypillisesti vain alkuja – syntymä, häät, tupaantuliaiset, jne. Ja tietenkin loppuja – valmistuminen, hautajaiset, kilpailun loppu tai maaliin tulo, jne. Alku tai loppu; se on juhlan arvoinen. Sävy vain vaihtelee.

Aluilla ja lopuilla voi tehdä pienen ajatusleikin. Usein on vain valinta ja näkemys, mikä on alku ja mikä loppu: syntymä, kuolema, häät, valmistuminen… Toisen loppu on toisen alku ja päinvastoin.

Yleisesti alut ovat usein jännittäviä – jopa pelottavia. Olenko hyvä vanhempi vastasyntyneelle? Menestynkö …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , , |

Jeesus tiesi yhden asian…

Sunnuntain teksti sopii teemallisesti hyvin paastonajan ensimmäiselle viikolle. Tämä siksi, että Jeesuskin paastoaa tekstissä.

Jeesus kiusattuna erämaassa (Jésus tenté dans le désert, James Tissot, Brooklyn Museum)

Ajatus Jeesuksen kiusauksista juuri paaston yhteydessä on luonut monelle sellaisen mielikuvan, että paasto olisi olemukseltaan itsensä kiusaamista. En ihan näin suoraa johtopäätöstä tekstin pohjalta silti tekisi. Toki paasto on tietoista pidättäytymistä jostain, minkä vuoksi se monesti johtaa sellaiseen tahdon taisteluun paaston pitämisen puolesta.

Jos ajattelet esimerkiksi perinteistä ruokapaastoa, niin toki on niin, ettei tuo jääkaappi normaaliolosuhteissa ketään ’kiusaa’. Ei se huutele eikä kutsu luokseen. Sen kuin menet kaapille ja otat sieltä, mitä mieli tekee. Ei kiusan kiusaa.

Jos taas olet päättänyt paastota etkä ole vielä henkisesti asettunut paastoon, huomaat täyden jääkaapin houkuttavan eri tavalla. …

Lisää...

Kristus teissä, kirkkauden toivo

Päivittäin kohtaamme ’suuria pieniä’ yllättäviä haasteita, mitä emme osanneet ennakoida.

Mausteet hukassa? Mistä hyllyjäni täydennän? (Kuva Jean-Louis SERVAIS Pixabaystä)

Milloin pitää mahduttaa jokin pieni ylimääräinen meno aikatauluihin, milloin ruokakaapista puuttuu se yksi aineosa, jonka ruoanlaitossa ehdottomasti tarvitsen… Säilykepurkki pitää saada auki, suihkutilan lamppu paloi, päätä särkee, jne.

Näissä tilanteissa en aloita ’hifistelemään’, vaan ratkaisuksi kelpaa se lähin saatavilla oleva. Jos suihkutilan lamppua ei nyt ole kaapissa valmiina, taskulamppu tai kännykkä saa kelvata tilapäisesti. Jos purkinavaajaa ei ole, käytetään jotain muuta. Ja aikatauluhaasteissa etsitään se helpoin tapa nipistää tarvittavat minuutit – ei siinä strategiaa aleta laatimaan. Kun ruoka-aine puuttuu, se haetaan kulman takaa lähikaupasta eikä ajeta automarkettiin, mistä saa edullisemmin tai parempaa laatua.

Ymmärtänet pointin, kun näin totean, että kovin …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , , |

Läsnä epäilyksessäkin

Lähetyskäsky. Siitä on tiivistetty edustamani kansainvälisen metodistikirkon ’mission statement’ eli näkylauseke. Sana ’näky’ ei arkikielessämme enää tarkoita samaa mitä Raamatun kielessä, kun näkyjä nähtiin ja ne olivat Jumalan puhetta ihmisille. Meidän kielessämme näky on ihmisen muotoilema tavoite, jonka saavuttamiseksi hän työskentelee. Kuulostaa tehokkaalta.

Lähetyskäsky (The Great Commission, lasimaalaus, Saint Patrickin seurakunnan katedraali El Pasossa, Texas, US)

Me tehokkuuskulttuurin palvojat olemme tehneet Jeesuksen lähetyskäskystä tehokkaan toiminnan teesin. Jotain on kuitenkin jäänyt kyydistä. Nimittäin läsnäoleva Jumala. Harvoin kuulee lähetyskäskystä painotettavan sen loppusanoja, vaikka niiden varassa lepää koko lähetyskäskyn mielekkyys. Sehän on lupaus Jumalan läsnäolosta, minne matka ’maan ääriin’ sitten viekään:

” Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20b)

Liittyisikö lupaus läsnäolosta muka pelkkään paljoon tekemiseen? Tuleeko …

Lisää...

Yhdessä matkaa tehden

Jokaisella meistä on omat keitaansa, näin ainakin toivon. Keitaalla tarkoitan pysähdyksiä arjen matkalla. Ne ovat välietappeja, joissa matkanteko hetkeksi taukoaa, kun täytämme varastoja.

Nykypäivän keidas. (Kuva StockSnap Pixabaystä)

Nykyään matkakeitaat ovat huoltoasemia tai matkakeskuksia, joiden kautta matkamies kulkee seuraavaan etappiin ja määränpäähän. Ikävä kyllä monesti hänellä on niin kiire, ettei ehdi keitaalle edes kunnolla pysähtyä. Hörpätään vain kahvit nopeasti tai otetaan ne jopa mukaan ajan säästämiseksi. Mihin sitä aikaa sitten säästetään, tiedä häntä.

Samat lainalaisuudet koskevat hengellisiä keitaita. On keidas sitten hiljainen hetki parvekkeella, pistäytyminen kirkossa, luku- ja hartaushetki tai piipahdus luonnon hiljaisuudessa. Haaste on sama. Ehtiikö kunnolla pysähtyä, uskaltaako asettua olemaan niin, että arjen matka voi jäädä hetkeksi odottamaan.

Toisaalta, vaikka pysähtyisin vähän pidemmäksikin aikaa ja laittaisin matkan …

Lisää...

Kristus ja Mataleena

Albert Edelfeltin maalaus Kristus ja Mataleena puhuttelee minua henkilökohtaisesti. Siinä yhdistyy Raamatun sanoma ’Kantelettaren Kiesuksessa’ ja suomailaisuus maalauksen kansallisromanttisessa asetelmassa.

Kristus ja Mataleena (Albert Edelfelt, 1890)

Helsingin metodistikirkon vierashuoneen seinällä on teoksesta mustavalkoinen litografia. Huomaan tuijottavani sitä nykyään entistä useammin. Teos tavoittaa sydämeni sellaiselta syvyydeltä, mihin harva jumalanpalvelus tai hartausteksti yltää. Tarvitaan vain hetki aikaa pysähtyä.

Muutama sana taulusta

Teos on maalattu vuonna 1890 ja se kuuluu Kansallisgallerian (Ateneum) kokoelmiin. Ikävä kyllä se ei ole ollut aikoihin siellä näytteillä, mutta tarkoitukseni on käydä kysymässä, onko mitenkään mahdollista päästä kansallisgalleriaan viettämään muutama tunti taulun edessä. Tuskin sitä suodaan, mutta kysyminen ei maksa mitään.

Albert Edelfelt teki Kristus ja Mataleena -öljyvärimaalauksen vuonna 1890 Kantelettaren laulun ’Mataleenan vesimatka’ innoittamana. Taulussa suomalaisenoloinen Jeesus esitetään …

Lisää...

Minä en sinua unohda

On päiviä, kun arki vain vie mennessään niin, että tärkeät asiat ja rakkaatkin ihmiset pääsevät unohtumaan. Unohtuupa arjen pyörteissä aika ajoin Jumalakin. Tämä unohduksen toinen – ehkä se armollisempi puoli, eli me unohdamme.

Unohtamisella on myös toiset käänteiset kasvot: tulla unohdetuksi. Siinä missä unohtaminen on jopa armollista, unohdetuksi tuleminen ei sitä niin usein ole. On perin raskas huomata, että arjen myllerrys on vienyt kaipaamamme ihmiset mennessään juuri silloin, kun heitä kipeimmin kaipaisimme.

Tässä sitä ollaan. Vuoroin vieraissa käydään – vuoroin me unohdamme toinen toisemme. Kenen on tänään vuoro unohtaa ja kenen tulla unohdetuksi. Ehkä nämä arjen unohdukset puoleen ja toiseen saavat meidät epäilemään aika ajoin Jumalankin muistia.

Kuten edellä totesin, me ihmiset saatamme unohtaa Herran Jeesuksen arjen pyörteissä, mutta unohtaisiko vastavuoroisesti Herra meidät? Onko …

Lisää...