Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: läsnä

Yhdessä matkaa tehden

Jokaisella meistä on omat keitaansa, näin ainakin toivon. Keitaalla tarkoitan pysähdyksiä arjen matkalla. Ne ovat välietappeja, joissa matkanteko hetkeksi taukoaa, kun täytämme varastoja.

Nykypäivän keidas. (Kuva StockSnap Pixabaystä)

Nykyään matkakeitaat ovat huoltoasemia tai matkakeskuksia, joiden kautta matkamies kulkee seuraavaan etappiin ja määränpäähän. Ikävä kyllä monesti hänellä on niin kiire, ettei ehdi keitaalle edes kunnolla pysähtyä. Hörpätään vain kahvit nopeasti tai otetaan ne jopa mukaan ajan säästämiseksi. Mihin sitä aikaa sitten säästetään, tiedä häntä.

Samat lainalaisuudet koskevat hengellisiä keitaita. On keidas sitten hiljainen hetki parvekkeella, pistäytyminen kirkossa, luku- ja hartaushetki tai piipahdus luonnon hiljaisuudessa. Haaste on sama. Ehtiikö kunnolla pysähtyä, uskaltaako asettua olemaan niin, että arjen matka voi jäädä hetkeksi odottamaan.

Toisaalta, vaikka pysähtyisin vähän pidemmäksikin aikaa ja laittaisin matkan …

Lisää...

Kristus ja Mataleena

Albert Edelfeltin maalaus Kristus ja Mataleena puhuttelee minua henkilökohtaisesti. Siinä yhdistyy Raamatun sanoma ’Kantelettaren Kiesuksessa’ ja suomailaisuus maalauksen kansallisromanttisessa asetelmassa.

Kristus ja Mataleena (Albert Edelfelt, 1890)

Helsingin metodistikirkon vierashuoneen seinällä on teoksesta mustavalkoinen litografia. Huomaan tuijottavani sitä nykyään entistä useammin. Teos tavoittaa sydämeni sellaiselta syvyydeltä, mihin harva jumalanpalvelus tai hartausteksti yltää. Tarvitaan vain hetki aikaa pysähtyä.

Muutama sana taulusta

Teos on maalattu vuonna 1890 ja se kuuluu Kansallisgallerian (Ateneum) kokoelmiin. Ikävä kyllä se ei ole ollut aikoihin siellä näytteillä, mutta tarkoitukseni on käydä kysymässä, onko mitenkään mahdollista päästä kansallisgalleriaan viettämään muutama tunti taulun edessä. Tuskin sitä suodaan, mutta kysyminen ei maksa mitään.

Albert Edelfelt teki Kristus ja Mataleena -öljyvärimaalauksen vuonna 1890 Kantelettaren laulun ’Mataleenan vesimatka’ innoittamana. Taulussa suomalaisenoloinen Jeesus esitetään …

Lisää...

Minä en sinua unohda

On päiviä, kun arki vain vie mennessään niin, että tärkeät asiat ja rakkaatkin ihmiset pääsevät unohtumaan. Unohtuupa arjen pyörteissä aika ajoin Jumalakin. Tämä unohduksen toinen – ehkä se armollisempi puoli, eli me unohdamme.

Unohtamisella on myös toiset käänteiset kasvot: tulla unohdetuksi. Siinä missä unohtaminen on jopa armollista, unohdetuksi tuleminen ei sitä niin usein ole. On perin raskas huomata, että arjen myllerrys on vienyt kaipaamamme ihmiset mennessään juuri silloin, kun heitä kipeimmin kaipaisimme.

Tässä sitä ollaan. Vuoroin vieraissa käydään – vuoroin me unohdamme toinen toisemme. Kenen on tänään vuoro unohtaa ja kenen tulla unohdetuksi. Ehkä nämä arjen unohdukset puoleen ja toiseen saavat meidät epäilemään aika ajoin Jumalankin muistia.

Kuten edellä totesin, me ihmiset saatamme unohtaa Herran Jeesuksen arjen pyörteissä, mutta unohtaisiko vastavuoroisesti Herra meidät? Onko …

Lisää...