Oletko pannut merkille, että Jeesus ottaa melko paljon esimerkkejä luonnosta vertauksiin, joissa hän puhuu Taivasten valtakunnasta? Jeesus otti valtavan määrän esimerkkejä luonnosta – paljon enemmän kuin ihmisen rakentamisista.

Epäilen, ettei Jeesus tänäänkään suosisi sen enempää ihmistekoisia välineitä vertauksissa, vaikka ne ovat väliin jopa tutumpia vertauskuvia urbaanille ihmiselle kuin luonnonilmiöt.

Toki Jeesus huomioisi rajoittuneisuutemme luonnonilmiöiden tulkitsijoina, mutta tuskinpa hän silti käyttäisi vertauksissa pelkästään tietokoneita, autoja tai jokapäiväisiä kodinkoneita; pesukonetta, tiskikonetta, jne.

Toki nykypäivänä Jeesus ottaisi esimerkit ilmiöistä, jotka me tunnemme parhaimmin, mutta väitän silti, ettei Jeesus ottaisi sen enempää esimerkkejä ihmisen teknokraattisesta maailmasta kuin Uuden testamentin aikaan. Hän siis tuskin puhuisi pelkistä autoista, tietokoneista, Facebookista tai Twitteristä.

Olisihan Jeesus voinut aikanaan suosia vertauksissaan laajalti ihmistekoisia välineitä. Niitä kyllä riitti tuon ajan Palestiinan maaseudulta ja kaupungissa. Ja Jerusalem oli iso kaupunki ja paljon puheistaan Jeesus piti siellä – ei siis ainoastaan Galilean maaseudulla.

Silti Jeesus ei käyttänyt kaupungin vempaimia esimerkkeinä, vaan kerta toisensa jälkeen hän suosi esimerkkejä luonnosta – oli sitten kyse ihmisistä, eläimistä, kasveista, säästä tai elottoman luonnon edustajista, kuten kivet tai vuoret.

Uskon, että Jeesuksen valinta verrata Taivasten valtakunnan lainalaisuuksia luonnonilmiöihin on jo sekin yksistään oppitunti meille.

Ihminen ja koneet

Luonnolla ja ihmisen tekemällä koneella on tietty periaatteellinen eroavaisuus. Ihminen on valmistanut koneet ja vempeleet juurikin siksi, että hän voi hallita elämäänsä entistä paremmin. Ajattelepa niinkin vanhaa keksintöä kuin kirjoitustaito. Oletko tullut ajatelleeksi, miksi me kirjoitamme asioita emmekä vain esimerkiksi puhu kommunikoidaksemme?

Kirjoitamme asioita muistiin osin siksi, että tahdomme hallita niitä ja olla tarkalleen tietoisia asioiden tilasta. – Ei siinä mitään väärää ole, mutta se kuvaa ihmisen luontoa ja taipumusta pitää asiat mieluusti omissa käsissä. Samoin monet muut keksinnöt ja vempeleet palvelevat samaa päämäärää; ihminen tahtoo tehdä ja hallita itse mieluummin kuin luottaa asiat jonkin toisen valtaan.

Herra ei katso taipumustamme hallita elämää viimeiseen hengenvetoon saakka mitenkään toruen tai pahalla. Luulen hänen pikemminkin säälivän meitä. Jumala ei näet ensisijaisesti luonut sen enempää ihmistä kuin luomakuntaa tekemään jotain tai olemaan täydellisen riippumaton muista.

Luomakunnan perimmäinen tarkoitus ei ole tehdä jotain tai saada jotain aikaiseksi. Jumala ei luonut maailmaa tai edes ihmistä sen vuoksi, että luomistyö suorittaisi jotain tehtävää tai tarkoitusta häntä varten, mikä sitten joskus tulisi valmiiksi.

Jumala ja ihminen

Herran luomistyön syvin tarkoitus on suhteessa häneen itseensä – siis Jumalaan. Jumala rakastaa sinua ja onnellinen sinusta. Hän tahtoo, että tämä onnellisuus olisi kaksisuuntaista. Herra tahtoo sinun olevan onnellinen hänestä, sinun rakastavan Jumalaa. Sinä – aivan sellaisena kuin olet – miellytät häntä. Hän etsii yhteyttä sinuun ja nauttii sinun läsnäolostasi.

Toisin sanoen, Jumala ei lähesty sinua sen tähden, että hänen pitää tehdä sillä tavoin, vaan siksi, että hän on luonut sinut rakkautensa kohteeksi. Olet hänen intohimonsa kohde, jota hän halajaa.

Hän tahtookin, että samoin kuin hän on onnellinen meistä, me olisimme onnelliset hänestä. Toisin sanoin, että me luottaisimme häneen, antaisimme hänelle yhä enenevän osan elämäämme. Hän on luonut meidät jokaisen elämään lähellään – hänen yhteydessään. Me vain olemme sellaista tekoa, joten hänen lähellään siinä asemassa, johon meidät on tehty, me voimme kaikkein parhaiten.

Ihminen ja Jumala

Jos elämme kuin olisimme yksin ja ainoat, joille luotamme elämänhallinnan, toimimme väkisinkin vastoin tarkoitusta, mihin Jumala jo meidät luodessaan on meidät tarkoittanut.

Ottamalla kaiken omiin käsiin, elämme elämää kuin olisimme jumalia. Ihmistekoiset koneet heijastavat mitä enemmässä määrin tätä taipumustamme hallita ja johtaa itse. Harvassa ovat ne ihmistekoiset laitteet, jotka on tehty siksi, että ihminen tahtoo niiden vain olevan onnellisia. Harvassa ovat myös ne laitteet, joita ei ole tarkoitettu tekemään ihmisen elämästä entistä hallitumpaa.

Jumalan luomistyö ei toimi tällä tavoin. Kaikki, mitä Jumala on luonut, on olemassa ihan vain sen vuoksi, että Herra tahtoo sen olevan läsnäolossaan.

Jotenkin tuntuu siltä, että liian usein tiedämme kaiken ja tiedämme aina paremmin kuin se kuuluisa ’joku muu’. Emme suostu elämään Jumalan tahdossa, vaan mieluummin pidämme kaiken itsellä. Kysynkin, miksi emme antaisi elämää parempiin käsiin? Minkä tähden tahdon pitää sen tiukasti itselläni, kun usein pyrkimykseni tuottaa minulle vain lisää paineita ja pelkoja.

Miksi en keskittyisi elämässäni etsimään Taivasten valtakuntaa sieltä, missä se on? – Se tuskin sijaitsee minun teoissani tai pakkomielteessäni hallita elämää ja näyttää Jumalalle mihin pystyn. Taivasten valtakunta on tietenkin siellä, missä on Jumala; löydän sen hänen luotaan.

Herää kysymys, miksi etsin Taivasten valtakuntaa vain silloin, kun olen jotenkin erityisen virittynyt Jumalan kohtaamiseen? Miksi en veisi koko arkeani Taivasten valtakuntaan? Miksi en mieluummin anna arkeni kaikkineen Kaikkivaltiaalle ja luota hänen käsiinsä koko elämää sulkien elämän Jumalan tahtoon?

Eikö olisi todella aika tarttua siihen, mitä Herra antaa ja lupaa?

Vielä vertauksiin

Alussa sanoin, että Jeesus kehottaa seuraajiaan luottamaan Taivaallisen Isän huolenpitoon silläkin, että hän tietoisesti valikoi vertauksen kuvat luonnosta tai luonnonilmiöstä. Hän alleviivaa tarkoitusta ja huolenpitoa.

Luomakunnassa kaikella on aikansa ja paikkansa. Mikään ei synny eikä kuole ilman, että Jumala olisi niin säätänyt. On kyse kuinka pienestä olennosta tai asiasta hyvänsä, Jumala on luonut sen ennen kaikkea läsnäoloonsa.

Uskon, että syy Jeesuksen valikointiin on se, että esimerkeiksi Taivasten valtakunnan olemuksesta yksinkertaisesti sopivat parhaiten Jumalan luomistyön välittömät tulokset. Ne on luotu kirkastamaan Jumalan kunniaa – ei suoriutumaan tehtävistä tai olemaan itsenäisiä ja riippumattomia.

Puhumalla luonnosta Jeesus palauttaa meidät muistamaan, mikä on Jumalan ajatus meitä kohtaan.

Esimerkkivertaus

Otetaan väitteeni tueksi yksi konkreettinen tuttu esimerkki tällaisesta luontoon viittaavasta vertauksesta. Oheinen vuorisaarnan sitaatti (Matt. 6:28-30) auttakoon tässä meitä. Sepä puhuu lisäksi juurikin samasta aiheesta, mitä olen edellä käsitellyt.

Se alleviivaa sitä totuutta, että Jumalan luomakunnassa täydellisyys ei ole itsenäisyyttä tai riippumattomuutta. Ja kuinka ollakaan vertauksen esikuva luonnosta puhuu mitä täydellisimmin tästä ’huolettomuuden periaatteesta’, johon Jeesus ihmisiä kehottaa. Vertaus puhuu täydellisestä heittäytymistä Jumalan huolenpidon varaan niin kuin teksti sanoo:

”Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.

Minä sanon teille: Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!” (Matt. 6:28-30)

Vertauksen tekstiä ei juuri tarvitse selittää – luonnosta kertovana se on ajaton, päinvastoin kuin ihmisen keksinnöt. Jos Jeesuksen vertaus ei jostain syystä avaudu, sinun ei tarvitse lähteä etsimään selitystä kirjallisuudesta, vaan lienee parempi tehdä niin kuin Jeesus kehottaa: etsiä jostain keto tai pelto ja asettua sinne kaikessa rauhassa tarkkaamaan pellon elämää.

Jeesus ei kehota vain ’katsahtamaan’ pellon suuntaan, vaan todellakin katsomaan syvemmin ja tarkemmin. Sana ’katsoa’ on kreikan kielessä ’katamathete’, mikä on paljon enemmän kuin pelkkä katsominen meidän kielessämme. Se tarkoittaa havainnointia, tarkkaa tutkimista ja pohtimista.

Jeesus siis kehottaa oikein katsomaan ja tarkastelemaan kriittisesti luontoa – tässä ”kedon kukkia” – tietäen, että Jumalan luomistyö kestää tarkemmankin tarkastelun.

Voit todella käydä tarkkaamaan Jumalan luomistyötä ja näet, että se on todella luotu elämään positiivisessa mielessä riippuvaisena Jumalasta ja hänen luomisessa sille säätämistään periaatteista.

Kukka ei pyri elämään toisista tai Jumalasta erossa, vaan sen olemassaolo on täysin riippuvainen Luojasta. Ja kas esimerkki kestää tarkemmankin tarkastelun.

Vertaukset luonnosta – kasvua Jumalan läsnäolossa

Jos siis ajattelen vielä ajatusta, että Jeesus vertaa Taivasten valtakuntaa yleensä luonnosta otettuihin esimerkkeihin, puhuu se sen puolesta, että hän tällä tavoin muistuttaa meitä itseriittoisia ihmisiä Jumalan tarkoituksesta kohdallemme.

Meidän ei tarvitse tulla joksikin ollaksemme mieluisia Herralle. Olemme sitä jo nyt. Olemme hänen huolenpitonsa alla, olemme sitten kasvumme missä vaiheessa tahansa.

Herra ei ole mielistynyt kedolla ainoastaan siihen kukkaan, joka juuri sillä hetkellä kukkii mitä kauneimmin. Hän on mielistynyt aivan jokaiseen, ovat ne sitten missä kasvunsa vaiheessa tahansa. Ja sama pätee meihin ihmisiin.

Mekään emme kasva Jumalan läsnäolossa sen tähden, että me tulisimme miellyttäviksi Luojamme silmissä tai olisimme vasta matkalla miellyttäviksi. Me kasvamme Jumalan läsnäolossa yksinkertaisesti sen tähden, että hänen läsnäolossaan me voimme hyvin ja siinä on kasvulle otolliset olosuhteet.

Ei kukka parvekkeella kasva sen tähden, että sen pitää miellyttää istuttajaa, vaan siksi, että siinä on otolliset olosuhteet kasvulle. Sama pätee ihmiseen. Kasvamme kuin luonnostaan, kun elämämme Jumalan läsnäolossa ja armossa.

Se tarkoittaa elämistä Jumalaan luottaen ja turvaten häneen joka hetki – arjessa ja juhlassa. Hän kutsuu sinut kasvamaan. Ei itsekseen, vaan siinä samassa tilassa kuin kedon ruoho. Ruoho kasvaa Jumalan tahdossa – ja meillä on siihen samaan mahdollisuus. Sinäkin saat kasvaa Herran tahdossa vastustamatta sitä ja käymättä sitä vastaan sotaa.

Pohdittavaa

Mistä Jeesuksen tapa valikoida vertaukset luonnosta muistuttaa meitä?