Tällä kertaa jaan muutaman ajatuksen totuudesta, tarkemmin sanoen alastomasta totuudesta. Alaston totuus tarkoittaa täydellistä ja kaunistelematonta versiota tosiasioista.

Tiedätkö mistä tuo sanonta ”alaston totuus” on lähtöisin? Sille on ehdotettu alkuperäksi vanhaa satua antiikin Roomasta, vaikka todennäköisesti sanonta on syntynyt jo aikaisemmin.

Ensimmäinen tarina

Mainittu satu kertoi totuudesta ja valheesta. Kun Totuus oli joessa uimassa, tuli Valhe rannalle ja varasti Totuuden vaatteet. Valhe kuitenkin jätti varastettujen tilalle omia vähän erilaisia vaatteita Totuuden käyttöön.

Pian Totuus tuli uimasta ja huomasi, että hänen omat vaatteensa ovat kadonneet. Hän huomasi myös, että vaatteiden paikalle oli jätetty toisia vaatteita. Mutta sen sijaan, että hän olisi pukenut päälleen jonkun toisen vaatteet, Totuus teki päätöksen mieluummin kulkea alasti kuin jonkun muun vaatteissa. Toisin sanoen hän oli mieluummin aito alaston itsensä kuin pukeutunut joksikin toiseksi tai toisen vaatteisiin.

Ja tästä sadusta siis sittemmin syntyi ilmaisu ’nudaque veritas’ eli suomeksi alaston totuus. Se siitä.

Raamatun totuutta

Otetaan tähän väliin muutama sitaatti Johanneksen evankeliumista, missä sielläkin puhutaan totuudesta. Totuus on yksi Johanneksen avaintermeistä. Teemme näin, että voit huokaista helpotuksesta, että olemme edelleen raamatullisella pohjalla.

”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)

”Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:17)

”Mikä on totuus?” Pilatus kysyi häneltä.” (Joh. 18:38a)

Kaksi ensimmäistä sitaattia ovat Jeesuksen sanoja, joista jälkimmäinen on jäähyväisrukouksesta. Jeesuksen totuus oli alaston. Hän ei koskaan pukenut sitä toisiin vaatteisiin. Tämän me tiedämme, jos olemme tulleet tuntemaan totuuden.

Kolmas sitaatti on Pilatuksen sanoja. Se on kysymys juuri ennen Jeesuksen luovuttamista ristiinnaulittavaksi. Mielestäni Pilatuksen sanoissa asuu paradoksi – järjenvastaisuus. Hän tiesi totuuden, mutta toimi sitä vastaan, koska totuus ei ollut hänen etunsa mukainen. Totuus oli Pilatukselle liian alaston.

Toinen tarina

Nyt, kun Pilatus on tukevasti mielessämme, on aika kertoa toinen kertomus totuudesta. Tämäkin on vanha kertomus. En tiedä sen alkuperää, tiedän vain, että siitä on olemassa useita erilaisia versioita. Näinhän yleensä kertomusten kohdalla onkin. Kertomus näet hakee aina oman muotonsa sen mukaan, mikä kuulijakuntaa puhuttaa ja miellyttää. Tämäkin kertomusta tulee kaukaa menneeltä ajalta – ehkä Pilatus tunsi tämänkin.

Tämänkin kertomuksen päähenkilö on Totuus. Tällä kertaa totuus oli vaeltamassa ympäri maata ja etsimässä itselleen kotia, minne voisi asettua asumaan.

Pitkään matkattuaan totuus päätyy iltasella erääseen kylään. Hän astuu sisään ja odottaa saavansa lämpimän vastaanoton, mutta kävi niin, että kyläläiset eivät oikein välittäneet ja pitäneet hänestä.

Kummastuneena ja vähän pettyneenäkinTotuussitten vaeltaa eteenpäin, kunnes hän saapuu toiseen kylään.

Oli jo myöhä. Päättäväisesti Totuus kuitenkin ajatteli, ettei hän varmaan täällä tule torjutuksi niin kuin ensimmäisessä kylässä.

Niin hän kerää rohkeutensa, astelee kylän portista sisään, kulkee kyläläisten editse rohkeasti keskelle toria ja julistaa siellä arvonsa. Kohta ihmiset alkavat pilkkaamaan häntä ja huutavat: ”Senkin hölmö, typerys!” Ja niin pelästyneenä ja hämmentyneenä Totuus pakenee väkijoukkoa ja jakaa matkaa eteenpäin.

Yön laskeutuessa hän saapuu kolmanteen kylään. Epäröi hieman ja pysähtyy miettimään: ”Ehkäpä he ottavat minut paremmin vastaan, jos en tulekaan yön hämärässä, vaan odotan aamuun… ilmestyn aamun valossa. Sitten ihmiset varmasti arvostavat arvojani.

Niinpä Totuus seuraavana aamuna kävelee kaupunkiin juuri auringon noustessa. Mutta ennen kuin hän ehtii lausua halaistua sanaa, ihmiset huutavat: ”Perverssi! Mene pois täältä.” Sitten he heittelivät häntä kivillä. Ja niin Totuus pakenee metsään ja lyyhistyy itkuun. Siinä hän itkee yksin koko päivän.

Kun sitten kuu nousee, Totuus kuulee hurraa huutoja kaukaa. Hän kurkistaa arasti puun takaa ja näkee Tarinan menevän sisään kylään, jossa riemuitsevat kaupunkilaiset järjestävät heti juhlan hänen kunniakseen. Koko kaupunki tanssi ja soi.

Tätä Totuus ei enää voi ymmärtää. Miten nuo kyläläiset kohtelevat Tarinaa noin ja minua niin kuin kohtelivat? Ja niin Totuus päästää suustaan kovan äänekkään epätoivon huudon ja itkee lohdutonta itkuaan.

Tarina kuulee tuon huudon ja seuraa sitä ulos kaupungista metsään, mistä hän löytää Totuuden kyyristyneenä ja kyyneleet silmistä valuen. Tarina laskee katseensa ja kysyy: ”Ystävä, mikä on saanut pahalle mielelle? Mikä on aiheuttanut sinulle näin paljon tuskaa?” Totuus kertoo hänelle, kuinka pahasti kyläläiset ovat kohdelleet häntä.

Tarina katsoo hetken aikaa Totuutta ja sanoo: ”Kuule, tietysti ihmiset karttavat sinua. Ei kukaan halua altistua alastomalle totuudelle!” Sitten Tarina puki Totuuden omiin hohtaviin vaatteisiinsa ja niin he yhdessä palaavat kaupunkiin, jossa heidät toivotetaan tervetulleiksi niin kuin rakastetut vieraat toivotetaan.

Tarinan opetus

Tämän tarinan ilmeisin opetus on ehkä siinä, että totuus puettuna hyvään kertomuksen on helpompi ymmärtää ja vastaanottaa. On vain niin, että me ihmiset monesti hyljeksimme totuutta, jos esitetään meille alastomana niin, että se haastaa meitä. On helpompi kuulla tarina ja ottaa siitä ’salaa’ opiksi kuin tulla suoraan totuuden haastamaksi. Koemme jopa oman elämämme tarinan muodossa. Kuvittelemme kirjoittavamme elämän tarinaamme, vaikka voisimme nähdä sen osana suurta näyttämöä, jossa meillä ei ole ’pääroolia’.

Luulen, että nämä tarinat, joita sinulle juuri kerroin, vievät totuuden paljon syvemmälle sinuun, mitä se olisi koskaan mennyt ilman tarinoita. Ja tässä on se syy, miksi Jeesus on kutsunut meidät ’todistajiksi’ eikä ’alastomiksi totuuden torviksi’.

Todistaja kertoo tosi tarinan siitä, mitä hänelle on tapahtunut. Todistaja kertoo sen silmät hehkuen, koska se on hänen tarinansa ja se on hänelle rakas. Se on tosi tarina.Ja kun se toinen kuuntelee sinun tarinaasi, hän joutuu pohtimaan sitä, miksi sinun silmäsi palavat Jeesukselle ja sydämesi huutaa Kristuksen nimeä. Kun hän kuulee ja näkee totuuden sinusta, hänkinehkä jää miettimään, mistä kaikesta hän mahdollisesti jää paitsi, jos hän ei anna mahdollisuutta tuolle totuudelle, minkä hän näkee sinun tarinassasi.

Ja kun hän kohtaa totuuden puettuna sinun tarinasi vaatteisiin, hän huomaa olevansa samalla paikalla kuin Pilatus. Hän ei enää voi paeta sitä vähintään kysymättä itseltään:

”Mikä on totuus?” Pilatus kysyi häneltä.” (Joh. 18:38a)

Tämän kysymyksen me kysymme jokainen itse ja itseltämme. Se on kysymys, johon me vastaamme toivottavasti päivittäin oman elämämme kertomuksessa.

Älkäämme tehkö Pilatuksen hyvästä kysymyksestä sellaista ’once in the lifetime’ -kysymystä. Siis kysymystä, johon ihminen vastaa vain kerran. Luulen, että Pilatus kohtasi kysymyksensä päivittäin, eikä se koskaan jättänyt häntä rauhaan.

Olkoon se meidän kysymyksemme, kun Jumala tarjoilee meille alastonta totuutta. Mikä on reaktioni, kun kohtaan totuuden, joka on liian alaston minun makuuni? Mieti tarinan kyläläisiä. Huomasitko, että tuossa kertomuksessa toinen päähenkilö ’Tarina’ ei hätkähtänyt totuuden alastomuutta? Hän otti Totuuden vastaan ja puki hänen vaatteisiin.

Voisinko minä tehdä samoin? Ottaa totuuden vastaan Jumalani suusta sitä torjumatta ja tarjoutua kantamaan sitä mukanani, minne sitten menenkään? Ja kuinka monessa tilanteessa minä tuon totuuden saankaan kohdata; ihan arkisesta arkiseen ja juhlaan saakka.