Sanalaskujen kirjan sisällöstä leijonan osa on peräisin kuningas Salomon ajan viisauksista koottuja jakeen tai kahden mittaisia sananlaskuja. Kirjan pääosa on Salomon itsensä kirjoittamaa viisautta (Sananl. 10:1-22:16). Tarkasteluun valitsemani sananlasku kuuluu sekin Salomon koottujen viisauksien joukkoon.
”Iloinen sydän kaunistaa kasvot, ahdistus murtaa mielen.” (KR92 / Sananl. 15:13)
”Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa mieli on murtunut.” (Raamattu kansalle / Sananl. 15:13)
Tämäkin sananlasku on viisauskirjallisuuden hengen mukaisesti käytännössä aina ajankohtainen katsomatta aikaan. Nykyään ”kasvojen kaunistus” tuntuu olevan hyvinkin ajankohtainen ja tärkeä aihe, kun ihmiset käyttävät valtavia määriä rahaa kauneusleikkauksiin ja ihon ikääntymistä hidastaviin hoitoihin.
Luulen silti, että sananlaskun keinoin on mahdollista saada huomattavasti tasokkaampaa kasvohoitoa kuin plastiikkakirurgian keinoin. Nimittäin ”iloiset kasvot” – ovat ne sitten vanhemmat tai nuoremmat – kutsuvat eri tavoin ihmisiä luokseen kuin alati kurttuotsaiset ja negatiiviset kasvot.
Kummat kasvot kaunehimmat?
Sananlasku siis vertailee vastakohtaparia ”iloinen sydän” ja ”tuskainen sydän” ja hedelmää, mitä ne antavat kantajalleen. ”Iloinen sydän kaunistaa kasvot” kertoo koko ihmisen olemuksesta, koska kasvoista tunnistaa ihmisen mielen- ja terveydentilan. Vastaavasti ”tuskainen sydän” ei ole sekään kasvoilta piilossa, vaan kasvot paljastavat myös surun ja sairauden.
Ajatus sananparressa ei latistu vain toteamukseen, että ”kasvot ovat sielun peili”, vaan Salomo luotaa syvemmälle. ”Tuskainen sydän” ei vaikuta vain kasvojen olemukseen ja sydämen syöveriin. Kasvoilta se heijastuu edelleen ihmissuhteisiin, mutta ”murtunut mieli” on sekin enemmän kuin tunnetila.
Vuoden 1776 kirkkoraamattu tavoittaa vanhahtavalla ilmaisullaan hyvin sen, mihin ”murtunut mieli” ihmisen johtaa: ”koska sydän on surullinen, niin rohkeus raukee”. Tuskan murtama ihminen kadottaa rohkeuden elää ja tehdä niitä elämänmyönteisiä rakentavia valintoja, mitä hän sydämen ilossa tekisi. Toisin sanoen häneltä menee ohi ne tilaisuudet, joihin hän tarttuisi silloin, kun sydän iloitsee. Myönteinen asenne auttaa tarttumaan elämään ja edelleen se kutsuu tosia mukaan ’kasvoillaan’. Ehkä tässä on yksi selitys sille, miksi ihmisen elämä tuntuu olevan joko mukavaa nousukiitoa tai sitten aina vain jatkuvaa alamäkeä.
Entä voimmeko vaikuttaa siihen paistaako kasvoiltamme sydämen ilo vai murtuneisuus? Emme tietenkään voi paeta elämän olosuhteita, mutta voimme toki vaikuttaa siihen, mitä arvoja elämässämme painotamme. Jos elämäni arvot rakentuvat vaurauden varaan, määrittelee vauraus sydämeni ilot ja surut. Jos elämääni ohjaa arvona käsitykseni ulkomuodostani tietyn painoisena ja näköisenä, määrittelee säilymiseni ikääntymistä vastaan taistelussa sydämen ilot ja surut.
Mutta miten olisi, jos sydämeni suurin rakkaus on Jumala – minun Herrani Jeesus Kristus, joka on aina sama rakastava ja iäti läsnäoleva Jumala? Voisiko se saada kasvoni pysymään pikemmin siellä ilon kuin tuskan puolella, vaikka elämä löisi ikävästi korville? Mitä jos tosissaan ammentaisin elämän iloa Jumalan läsnäolosta ja heittäytyisin hänen rakkautensa varaan? Ehkä kasvoillani olisi edes häivähdys siitä kirkkaudesta, mitä oli Mooseksella laskeutuessaan alas ilmestysvuorelta (2. Moos. 34:30) tai Stefanoksella, kun häntä kivitettiin (Ap. t. 6:15)?
Se, miten ja mitä ajattelen sydämessäni, näyttäytyy kasvoillani. Kasvojenpiirteitä voi korjata leikkauksin, mutta se ei takaa puoleensavetävyyttä. Moderni tutkimus on osoittanut, että valtava osa ihmisen viestinnästä tapahtuu kasvojen mikroilmeiden välityksellä. Ihmisen on sangen vaikea näyttäytyä puoleensavetävänä, jos hänen kasvojensa kieli on luotaantyöntävää. Salomon neuvon perusteella luulenkin, että halvempaa ja tehokkaampaa kuin tehdä kosmeettisia muutoksia, on korjata perusta.
Ankkuroikaamme sydämemme Herraan ja ottakaamme yksin hänet elämämme arvojen perustaksi. Siinä on kestävä perusta ”kasvojen kaunistukseksi”. Sama lopuksi vielä psalmistin sanoin:
”Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.” (Ps. 43:5)
Pohdittavaa
Mihin johtaa ”iloinen sydän”? Entä ”tuskainen sydän”?