Palaan aamun lukuhetkissä aika ajoin jo omilta kouluajoilta tuttujen kotimaisten klassikkojen pariin. Tällä hetkellä minulla on jälleen kerran työn alla Kalevala. Jokin aikaa sitten pysähdyin sen kolmannessa laulussa pohtimaan tekstin ajattomuutta, kun siinä sanailtiin tähän tapaan:
Väinämöinen laulaa Joukahaisen suohon.
”Sanoi nuori Joukahainen: ’Hyväpä isoni tieto, emoni sitäi parempi, oma tietoni ylinnä” (Kalevala, 3. laulu)
Mielestäni näihin Kalevalan säkeisiin kiteytyy yksi oman aikamme trendeistä. Nimittäin iän ja ajan koettelemaa viisautta ei arvosteta, vaan luulemme itse tietävämme kaiken parhaiten. Kovin moni on ihastunut Joukahaisen tavoin kuuntelemaan vain omaa ääntään, että edes vaivautuisi koettelemaan ajatuksiaan jo entuudestaan tunnettua vasten. Kaikkien ’nuorten joukahaisten’ kannattaa muuten lukea tuo Kalevalan 3. laulu. Se on opettavainen ja hyvä kertomus kaikin puolin.
”Oma tietoni ylinnä” ei viittaa Kalevalan tekstissä pelkästään aiempien sukupolvien hankkiman viisauden ylenkatsomiseen. Se kuvaa itseriittoista elämänasennetta yleensä. Se ponnistaa eteenpäin oman edun turvaamisesta ja ajatuksesta, että ihminen on itse oman elämänsä herra. Se on armoton elämänasenne lähimmäisiä kohtaan, mutta armoton myös itselle silloin, kun elämä ei syystä tai toisesta taivu ”oman tiedon” mukaisiin mutkiin.
Raamattu puolestaan esittää huomattavasti armollisemman elämänasenteen teidemme turvaksi. Se on ehdottoman luottamuksen tie, jota myös kuningas Daavid psalmissa kuvaa:
”Sinuun minä turvaan – osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta! Sinun puoleesi minä käännyn – opeta minulle tie, jota kulkea!” (Ps. 143:8)
Jumalaan turvaamisen tie on käänteinen vaihtoehto ”oma tietoni ylinnä” -asenteelle. Siinä missä nykyihminen mieluusti pitää visusti kaikki elämänlangat omissa käsissään, Raamattu kehottaa päästämään irti ja luottamaan elämän hallinnan Jumalan käsiin. Se on uskon ja luottamuksen näkökulma elämään.
Miksi puristaisit rystyset valkoisina ohjauspyörää, jos kerran sinulla on mahdollisuus käydä istumaan takapenkille ja antaa ammattilaisen ohjata? Jumalaan luottaminen on uskon uskallus antaa elämänsä Herran Jeesuksen käsiin. Sinulla on lupa luottaa koko elämäsi aivan kaikkineen Jeesuksen sovitustyön ja kätten varaan ilman, että yrität itsepintaisesti pitää omin voimin elämän rakennusta pystyssä.
”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.” (Joh. 14:1)
Pohdittavaa
Kuka minun elämääni kantaa?