Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: luottaminen

Mutta minä sanon…

Olen sen aieminkin kertonut, että Paavalin kirjeet korinttilaisille – ne kummatkin – ovat minusta mielenkiintoinen kokonaisuus. Se on sitä etenkin silloin, kun näkee vaivaa päästä sisälle tapahtumiin ja seurata Paavalin ja seurakunnan kirjeenvaihtoa oletetun perusteella.

Vuorisaarna (Kuva Deb Pixabaystä)

Tämän sunnuntain saarnatekstinä on kirkkokalenterin mukaan ensimmäisen kirjeen teksti kolmannen luvun alusta (1. Kor. 3:1-9). Siitä olin aikeissa ensin saarnata, mutta toisin kävi. Mainitsen tämän kuitenkin nyt siksi, että kannustan sinua lukaisemaan tekstin vaikka iltalukemistona.

Kun luin päivän tekstit, kävi niin, että pienen hiljaisen keskustelun tuloksena oli selvää, että minun on puhuttava evankeliumitekstistä Matteuksen mukaan (Matt. 5:21-37). Se on ote Jeesuksen vuorisaarnasta ja vielä melkoisen pitkä onkin. Yritin vielä vakuuttaa tekstin edessä itseni, ettei tuosta voi saarnata – …

Lisää...

Jumalan valtakunta varjoissa

Mystinen otsikkoni muistuttaa siitä, että Jumalan valtakunta ei täällä ajassa ole aina selkeästi nähtävissä. Sen tunnistaminen on vaikeaa, jos odotan sen ilmestyvän vain jollain tietyllä juuri minua miellyttävällä tavalla.

Danielin vastaus kuninkaalle (Briton Rivière, 1890)

Aloitan tämän pienen pohdintani evankeliumin tekstillä:

”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt. 6:33)

Kysyn sinulta, uskotko sinä tämän? Kysyn vielä toistamiseen, uskotko todella niin, että uskallat laskea elämäsi perustan tämän varaan? Tarkoitan sitä, että onko Jumalan valtakunta elämässäsi ensimmäisellä sijalla silloinkin, kun luottamuksesi horjuu ajallisen maailman haasteissa?

Monesti me kyllä ’uskomme’, mutta sitten kun näkeminen ja usko ovat ristiriidassa, me alamme epäillä tai jos emme epäile, niin ainakin syytämme Jumalaa lupausten pettämisestä tai vähintään hidastelusta.

Jumalan …

Lisää...

Haasteiden edessä

Elintarviketeollisuus liiton (ETL) tutkimuksen mukaan vuonna 2020 suomalainen kulutti keskimäärin 9,9 kg kahvia henkeä kohden, mikä tekee väkimäärään suhteutettuna Suomesta yhden maailman suurimpia kahvin kuluttajia. Kupillisiksi muutettuna tuo määrä on noin 1 100 kupillista henkeä kohden. Ja tuolla tasolla kahvin kulutus on pysynyt jo pitkään.

Arkinen itsestäänselvyys minulle, mutta ei niin ole aina ollut. (Kuva Craig Melville, Pixabay)

Nykypäivän suomalaiselle kahvi on siis itsestäänselvyys. Keitetään aamukahvit, päiväkahvit ja kyläilyn tai palaverin lomassa kahvia kuuluu taas maistella. Mutta eipä tarvitse kulkea kauas taaksepäin ajassa, kun kahvi ei ollut itsestäänselvyys.

Sotien aikaan syksystä 1939 alkaen monet tuotteet menivät ’kortille’ eli valtio säännösteli niiden saatavuutta. Kun pula-aikaa oli kestänyt kolme vuotta, kaikki yleisimmät kulutustarvikkeet olivat säännöstelyn piirissä. Kortillakaan ei aina saanut …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Vastoin parempaa tietämystä

Elämä on yksi suuri mysteeri. Aika ajoin sitä luulee tietävänsä siitä jotain, mutta vain huomatakseen olevansa väärässä. Sanotaan, että viisas tietää ja tuntee historiansa, mikä auttaa häntä olemaan toistamatta menneitä virheitä. Ja teoriassa näin se on; ihminen ei tunne tulevaisuutta, mutta hän kykenee rajallisesti ennakoimaan tulevaa menneen perusteella. Silloin tällöin onnistumme siinä – toisinaan taas emme.

Luotan sinuun – vie sinä. (Kuva Daniel Boulé, Pixabay)

Mitä pidempään täällä maanpäällä olen tallustellut ja elämää kokenut, sitä taipuvaisempi olen silti minäkin toteamaan maailman menosta tämän kuluneen aforismin sanoin: ”Historiasta opimme, että emme opi historiasta mitään”.

Vanhaa vaan ei vanhentunutta viisautta

Mielestäni Raamatun kirjoittajista Saarnaaja kiteyttää edellä esitetyn ajatuksen makrotason maailmanmenoon varsin osuvasti. Se on vanhaa vaan ei vanhentunutta …

Lisää...

Haavoitettu ja apua vailla

Daavidin psalmi 62 puhuu sielun hiljentymisestä Jumalan edessä. En tiedä, mitä sielun hiljentyminen sinulle merkitsee, mutta minulle iso osa sielun hiljentymistä on valinta luottaa Jumalaan.

Luottamusta lapsen tavoin

Jumalaan luottaminen ei synnytä tyhjää hiljaisuutta. Se tekee tilaa Jumalalle elämässäni niin, että ainainen pelko ja epävarmuus hiljenevät ja niiltä vapautuvan tilan täyttää Jumala – en minä. Sama sanottuna Daavidin sanoin:

Jumalassa on pelastukseni ja kunniani. Hän on minun voimani kallio ja turvani. Luottakaa häneen joka hetki, te Israelin kansa, vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme.(Ps. 62:8-9)

Sydämessä vastaan myöntävästi ja suurella kiitollisuudella näiden sanojen lupaukseen, mutta silti huomaan luottamukseni sisältävän tietyn varauksen. Elämä on opettanut. Älä laske mitään yhden kortin varaan. Jos luotat liiaksi, joudut pettymään. …

Lisää...

Lasten ja imeväisten suusta

Pääsiäisen aika alkoi jo laskiaisesta. Sen muistavat ainakin he, ketkä laskiaisena laskeutuivat paastoon. Kiireisessä ajassamme moni herää pääsiäisen läheisyyteen vasta pääsiäisviikon alussa palmusunnuntaina. Tällöin lapset kulkevat talosta taloon virpomassa.

Virpominen on itäisen kirkon perinne. Jos vanhan tavan mukaan antoi pajusta tehdyn virpovitsan palmusunnuntaina jollekin, sai pääsiäissunnuntaina tulla perimään palkkansa. Sana ’virpoa’ tulee venäjänkielen pajua merkitsevästä ’verboa’-sanasta, joka tulee edelleen latinan sanasta ’verbanae’, joka tarkoittaa pyhää oksaa.

Virpomisen juuret ovat tosiasiassa paljon kauempana, ensimmäisen kristillisen pääsiäisen tapahtumissa, kun kansa tervehti Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta palmunlehvin. Tiettävästi pyhät oksat ovat kuuluneet katolisiin pääsiäiskulkueisiin tiettävästi ainakin 500-luvulta lähtien. Palmunlehvät ovat tosin käytännön syistä korvattu täällä pohjoisessa pajunoksilla, kun palmunlehviä ei luonnostaan ole saatavilla. Pyhän nimessä sana ’palmu’ on silti säilynyt.

Joka tapauksessa on jälleen kerran tullut se aika …

Lisää...

Ei omilla nuotioilla

Tapahtui kerran, kun olin peruskoulun toisella tai kolmannella luokalla, aikana ennen kännykkää ja digitaalikelloa. Olin kaverin luona leikkimässä ja leikki oli erityisen kiva. Ainoa ongelma oli, että kotiinlähdön aika lähestyi. Ei aikaakaan, kun rannekellon viisarit osoittivat hetkeä, kun oli aika nousta pyörän selkään ja polkea kotiin. Mutta keksipä poika siirtää kellon viisareita tunnin jos toisenkin taaksepäin – ja kas – aikaa olikin yllin kyllin leikkiä ja riemuita.

Ratkaisu tuntui oivalta, mutta kellon viisarien kääntäminen ei muuttanut sitä tosiasiaa, että aika kului ja myöhästyin sovitusta kotiintuloajasta. Eipä auttanut selitys, että minun kelloni näytti vielä hyvinkin sovittua aikaa.

Pienen pojan oivallus siirtää rannekellon viisareita ajan muuttamiseksi vaikuttaa humoristiselta, mutta olemmeko me aikuiset tuon viisaampia? Tiedämme toki, ettei kellon viisareiden siirtäminen lyhennä yön pimeyttä eikä jouduta aamun …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , |