Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: onnellisuus

Onnellisina elämänsä loppuun asti…

Minun lapsuuteeni mahtuu joukko erilaisia satuja. Ja edelleen, kun sittemmin sain armon tulla isäksi, seurasivat sadut elämän tiellä vielä toista vuosikymmentä, kun niitä viidelle lapselle on tullut luettua ja paljon katseltuakin.

Jos satu alkaa usein sanoilla ”Olipa kerran…”, melko usein sadut loppuvat taianomaisiin sanoihin ”Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.” Sana, mikä tekee lauseesta taianomaisen, on ’onnellisina’. Jos jätät sen sanomatta, lause on kertaluokkaa latteampi: ”Ja he elivät elämänsä loppuun asti”. Niin, mitä sitten – niin me kaikki teemme!

Sana ’onnellisina’ tekee eron. Meitä ei kiinnosta kauanko he elivät. Sitähän ei edes sanota; ei ole merkitystä elivätkö he viikon, vuoden, vuosikymmenen vai tuhansia vuosia. Merkitystä on enemmän laatusanalla eli sillä, että he elivät ”onnellisina” – …

Lisää...

Hengessään köyhät

Toisen Korinttolaiskirjeen loppupuolella apostoli Paavali joutuu vastentahtoisesti kerskaamaan seurakunnan ’edessä’, koska useat seurakuntalaiset eivät kuunnelleet toisenlaista kieltä. Tekstissä Paavali kerskaa ensin heikkoudestaan kärsimyksessä (2. Kor. 11:16-33) ja sen jälkeen vieläkin vastentahtoisemmin hän kerskaa näyistä ja ilmestyksistä (2. Kor. 12:1-10). Paavalille sen enempää palvelutyössä uhrautuminen kuin hengelliset kokemukset eivät olleet ylpeilyn aihe eikä hengellisen ihmisen merkki. Hänelle kaikki kaikessa oli yksin Kristus.

Korinttilaiset sen sijaan olivat langenneet ilmestysten ja taidokkaan puheen lumoihin, ja tätä lumoa Paavali kirjeessään yritti heistä poistaa. Korintin seurakunta ei ollut viimeinen ’hengellisyyden’ kuoppaan langennut seurakunta tai yhteisö. Uuden ilmestyksen tai kokemuksen lumo voi sokaista tänäkin päivänä kenet tahansa meistä. Herran ilmestys tai suuri löytö Jumalan Sanan äärellä on aina riemullinen hetki ihmiselle – ja sellaisena ne palvelevat meidän uskomme todellisuutta …

Lisää...

Juoksijan taivas… ja hifistelyä

Olen viimeisen vuoden ajan syventynyt elämään hiljaisuuden ja yksinkertaisen elämän perspektiivistä. Olen havainnut, ettei onnellisuus tarvitse fiiliksiä, kokemuksia eikä jonkin saavuttamista. Onnellisuus on yksinkertaisesti olemista läsnä tässä hetkessä sekä tietoisuutta siitä, että Jumala on läsnä samoin. Kaikki muu, mitä hetkeen lisätään, vaarantaa onnen. En tarkoita sillä (välttämättä) teitä muita ihmisiä, vaan lähinnä juurikin niitä asioita, jotka yrittävät viedä minut pois hetkestä menneeseen tai tulevaan.

Jotenkin olen huomannut, että juoksijana kohtaan näin maanpäällisen taivaan yksinäisyydessä – tyhjillä teillä, poluilla ja kaduilla. On onnea kokea kehonsa ja kuulla hengityksen ääni. Tosin yleensä tämä euforinen onnellisuus vaatii alle joko kovan intervallitreenin, haastavan maastoprofiilin tai sitten tasaista nylkyttämistä  30-40 km. Sen jälkeen onnea riittää… On onnea kokea syvä väsymys ja jatkaa silti. Suurta kiitollisuutta.

No, palatakseni maanpinnalle eksistentialisista …

Lisää...

Kategoria Jori, Lenkillä | Avainsanat , , , , , |
 
 
 

Etsi sivustolta