Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: onnettomuus

Ajan merkit

Vanhoina aikoina henkilön kuolema luonnonmullistuksen tai katastrofin seurauksena uskottiin olevan seuraus suuresta synnistä tai rikkomuksesta jumalaa / jumalia kohtaan.

Siloan tornin onnettomuus (Le tour de Siloë – James Tissot)

Vastaavasti katastrofin kohdatessa kokonaista kaupunkia, kaupungin asukkaiden ajateltiin harjoittaneen yleisesti syntiä, minkä tähden kaupunki tuhoutui eräänlaisena kollektiivisena rangaistuksena. Rangaistukset tuntuivat lähes järjestäen kohtaavan aina jotain muita kuin tulkitsijan omaa kansaa tai sosiaalista lähipiiriä. Pandemian kaltaisia globaaleja ongelmia ei tunnettu meidän aikamme laajuudella, mutta tulkintakaava olisi todennäköisesti ollut sama.

Nykyään näin suoraviivaista syyn ja seurauksen lain soveltamista harvoin tapaa, mutta toki suurten onnettomuuksien ja luonnonmullistusten yhteydessä aina löytyy heitä, ketkä poikkeuksetta tulkitsevat syyksi Jumalan tuomion. Ehkä nykyään yleisempää on etsiä syyllisiä ihmisten joukosta.

Nykyään poikkeukselliset tapahtumat tai luonnonilmiöt rinnastetaan ajan merkkeihin, …

Lisää...

Kun Jumala katoaa

On merkillistä, mitä meille tapahtuu, kun Jumala katoaa arkielämän selityksistä jonnekin nurkan taakse? Tarkoitan tilannetta, kun kohtaamme sen kokoluokan onnettomuuden, ettemme kykene käsittelemään sitä tuosta vain. Tällöin aletaan etsiä syytä ja usein myös syyllistä.

Job (Leon Bonnat)

Onnettomuuden edessä jumalaan uskovat katsovat jumalaa tai jumaliaan; kuka etsii apua, kuka lohtua, kuka syyllistä. Tämä on tuttua myös Raamatun Jumalaan uskovalle. Jobin kirja puhuu tästä. Siinä Job etsii kärsimykseen syytä ja syyllistä. Hän sanailee tuntemuksiaan esimerkiksi näin:

”Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi? Pelotteletko sinä tuulen ajelemaa lehteä, vainoatko kuivunutta kortta? Sinähän määräät osakseni katkerat kärsimykset ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot. Jalkani sinä panet jalkapuuhun, kaikkia minun polkujani sinä vartioit. Sinä piirrät rajan jalkapohjieni kohdalle. Ihminen hajoaa kuin laho …

Lisää...

Veritöitä, onnettomuuksia ja viikunapuu

Vuonna 1994 Suomen aluevesillä upposi matkustajalaiva M/S Estonia. Estonian turmassa kuoli 852 henkilöä. Itselleni ehkä koskettavampi turma on Tampereen Näsijärvellä vuonna 1929 tapahtunut SS Kuru -sisävesilaivan turma, jossa kuoli 136 henkeä. Koskettavan siitä tekee se, että olen viettänyt aikaa niin turman muistomerkin kuin tapahtumapaikan läheisyydessä ja tutustunut tapahtuman historiaan.

Kumpaankin turmaan löytyi lopulta syyt siitä, ettei viisas ihminen osannut varautua rajuihin luonnonilmiöihin. Ja vähän samansuuntaisista virhearvioinnista oli kyse haastavissa olosuhteissa tapahtuneeseen Siilinjärven tasoristeysonnettomuuteen, jonka seurauksena keskuudestamme poistui kolme nuorta elämää.

Luetteloa onnettomuuksista voi jatkaa loputtomiin. Kuka vielä muistaa Haitin järistykset, tsunamin tuhot Thaimaan Phuketissa 1994 tai myöhemmin Japanissa 2011? Tälläkin hetkellä maailmassamme moni viaton joutuu kärsimään – sitä ei ole kiistäminen.

Aina kärsimyksen lähteen ei tarvitse olla näinkään massiivinen, mitä esittämissäni esimerkeissä. Otan vielä …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |