Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: job

Kun Jumala katoaa

On merkillistä, mitä meille tapahtuu, kun Jumala katoaa arkielämän selityksistä jonnekin nurkan taakse? Tarkoitan tilannetta, kun kohtaamme sen kokoluokan onnettomuuden, ettemme kykene käsittelemään sitä tuosta vain. Tällöin aletaan etsiä syytä ja usein myös syyllistä.

Job (Leon Bonnat)

Onnettomuuden edessä jumalaan uskovat katsovat jumalaa tai jumaliaan; kuka etsii apua, kuka lohtua, kuka syyllistä. Tämä on tuttua myös Raamatun Jumalaan uskovalle. Jobin kirja puhuu tästä. Siinä Job etsii kärsimykseen syytä ja syyllistä. Hän sanailee tuntemuksiaan esimerkiksi näin:

”Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi? Pelotteletko sinä tuulen ajelemaa lehteä, vainoatko kuivunutta kortta? Sinähän määräät osakseni katkerat kärsimykset ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot. Jalkani sinä panet jalkapuuhun, kaikkia minun polkujani sinä vartioit. Sinä piirrät rajan jalkapohjieni kohdalle. Ihminen hajoaa kuin laho …

Lisää...

Jossa ihmistä ei ole

Kuka on avannut kuurnan sadekuurolle ja ukkospilvelle tien, niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole, niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan ruohon? Onko sateella isää, tahi kuka on synnyttänyt kastepisarat? Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän? Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni.”  (Job 38:25-30)

Jobin kirjan sitaatti on kirjan loppupuolelta Jumalan ja Jobin välillä käydyn dialogin ensimmäisestä puheenvuorosta, jossa Jumala vastaa Jobin ja hänen ystäviensä pohdintoihin ja syytöksiin. Jumala näyttää valtasuuruutensa paljastamalla ihmisen rajallisuuden.

Job oli inhimillisesti arvioiden hurskas mies (Job 1:8), joka oli elänyt sangen kelvollisen elämän. Hurskaudesta huolimatta Job oli hänkin vain ihminen ja hän katsoi elämää langenneen ihmisen perspektiivistä – eli …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , |
 
 
 

Etsi sivustolta