Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: kuninkuus

Kristuksen kuninkuus

Kirkkovuoden viimeisestä sunnuntaita on Suomessa kutsutaan Ruotsin esikuvan mukaisesti synkänpuhuvasti tuomiosunnuntaiksi. Tosiasiassa nimi ei olisi synkkä eikä negatiivinen, ellei tuomio-sanaa käytettäisi kielessämme myös rangaistuksen synonyymina. Jostain syystä puhekielessä puhutaan tuomion eikä rangaistuksen suorittamisesta tai täytäntöönpanosta, kun puhutaan esimerkiksi vankeusrangaistuksesta.

Kristus tuomari, Fernando Gallego, 1480.

Ajatus tuomiosta juhlapyhän nimessä ei viittaa ensisijaisesti rangaistukseen, vaan oikeudenkäyntiin. Kyse oikeudenkäynnissä on oikeudesta – ei rangaistuksen langettamisesta. Oikeudenkäynnissä ei saa unohtaa, että tuomio voi olla myös vapauttava. Ja sitä tuomio on Kristuksessa häneen luottamuksensa laittaneilla – saamme nauttia vapauttavasta tuomiosta, koska Kristus on kärsinyt rangaistuksen meidän tähtemme.

Vanha katolisen kirkon perinne käyttää tuomiosunnuntaista nimitystä ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntai”. Metodistikirkon traditiossa tuomiosunnuntain nimessä on katolisen perinteen tapaan iloisempi sointi. Juhlan nimi on ” …

Lisää...

Maailman muoto on katoamassa…

Rukousviikon neljännen päivän teema on ”Toivo ja parantuminen”. Nykyisen maailman menoon tottuneelle ”toivo ja parantuminen” kuulostavat lupaukselta toivottomuuden ja ihmiskunnan sairastamisen keskellä.

Toivottomuus ja sairastuminen ei ole uusi asia. Maailma sairasti toivottomuutta jo Paavalin aikaan. Hän kirjoitti Korintin seurakunnalle siihen liittyen varsin mielenkiintoisin sanankääntein. Hän käytti kirjeessään sanoja ”aika on käymässä vähiin” ja ”tämän maailman muoto on katoamassa(1. Kor. 7:29-31). Nopeasti vilkaisten Paavalin sanat vaikuttavat lopunajoilla ’pelottelulta’. Lopusta hän tekstissä puhuukin, mutta loppu voi pitää sisällään lupauksen uudesta alusta – ”toivosta ja parantumisesta”. Paavalin puhe ”tämän maailman muodon katoamisesta” on lupaus paremman maailman muodon tulemisesta – siis toivosta ja parantumisesta.

Raamatussa toivoa ei ole laskettu ihmisen etevyyden varaan, vaan se lepää …

Lisää...

Joulun ylistykseen

Joulun vietto alkaa Suomessa yleensä jo aattoiltana. Aatosta on ehkä lahjaperinteen myötä tullut sekulaarissa juhlinnassa juhlan suurin päivä. Kristillisessä perinteessä joulukuun 25. päivä on kuitenkin varsinainen joulupäivä.

Joulun ajankohta on muinaisen roomalaisen kalenterin talvipäivänseisauksen päivämäärä. Suomen kielen sana joulu ja juhla ovat skandinaavisia lainasanoja. Sana joulu tulee alun perin ennen kristinuskoa vietetyn talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta nimestä. Joulussa ovat yhdistyneet kristillinen juhla, muinainen roomalainen saturnalia-juhla sekä Euroopan pohjoisten kansojen maatalousvuoden päättäjäis- ja keskitalven juhla (’yule’), Suomessa vanha vuodenvaihteenjuhla kekri.

On totta, ettei jouluaatto tai joulupäivä ole kummatkaan Vapahtajamme ’todellisia’ syntymäpäivä, jos ajattelemme sitä syntymän vuosipäivänä. Yhtä naivia kuin hylätä joulun juhlinta sitä varten, että se ei ole Herramme syntymän vuosipäivä, on ajatella syntymäpäiviä vietetyn aina niin kuin me niitä nykyään vietämme. Nykymuotoisia syntymäpäiviä on Suomessakin …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |
 
 
 

Etsi sivustolta