Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: tie

Tie vai tiet?

Ihminen tahtoo pitää elämänsä ohjat omissa käsissä mieluummin kuin luottaa sen toiselle. Tätä taipumusta kuvaavat esimerkiksi monet pelot, kuten lentopelko, sairaalapelko tai pelot lääketieteellisiä operaatioita kohtaan, kuten leikkausta tai nukuttamista. En tiedä onko vaikeampaa luottaa elämä toisen käsiin vai päästää itse ote elämän ohjauspyörästä.

Paljon on teitä ja polkuja. Osa vie samaan paikkaan, osa jonnekin muualle, Kuva Pyhä-Häkkin kansallispuistosta.

Kristittyinä uimme vastavirtaan siinä, että olemme luottaneet elämän ja ikuisuuden parempiin käsiin kuin omiimme. Olemme kohdanneet oman yrittämisen tien vievän umpikujaan ja uskaltautuneet päästämään irti, luottamaan pelastuksen Jumalan käsiin. Luotamme, että Jeesus Kristus on valmistanut pelastuksen puolestamme ja uskomme elämän täysin hänen käsiinsä.

Kyse on pelastuksen lahjan vastaanottamisesta ja heittäytymisestä sen varaan. Se on päinvastaista kuin ohjien pitäminen tiukasti itsellä. Jumalan …

Lisää...

Kaita tie: ”miehille, jotka kulkevat omia polkujaan”

Edellisessä loppuviikon tekstissä (Ihmisen ikuinen) olin vielä kansallispuiston tunnelmissa.

Tämä polku lienee sellainen ’kaita’. Kuva Salamajärveltä.

Taidan jatkaa tällä kertaa kansallispuiston tunnelmiin sopivalla teemalla, vaikka ajatus tekstiin nousikin täällä Kuopion Puijon ja Neulaniemen tutuilla poluilla kulkiessani. Otsikossa lukee ”kaita tie”, mutta yhtä hyvin siinä voisi olla ”kaita polku”.

Kapea, kapeampi, kaita

Vanhempien kirkkoraamattujen käyttämä sana ”kaita” on jäänyt elämään kristilliseen sanastoon, vaikka muutoin suomenkielessä ”kapea” on sen korvannut. Eikä ’kaita’ adjektiivina ollut kovin yleinen edes 1933/38 tai 1776 kirkkoraamatuissa. Useammin ’kaita’ esiintyi niissäkin verbinä; taivutusmuotona sanalle ”kaitsea”.

On perin merkillistä, että tuo ”kaita tie” ja ”kaita polku” ovat jääneet kummittelemaan uskonnolliseen kieleen. Käytännössä ne viittaavat yhteen …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Taivu seuraamaan

Luonnossa moni asia tuntuu tapahtuvan kuin itsestään verrattuna kaupunkiin – ihmisten valtakuntaan. Ihmisten valtakunnassa on ainainen huoli ja touhu, että kaikki pysyy kohdillaan – siis ihmisen kontrollissa. Rakennuksia korjataan ja vahvistetaan, jotta ne kestävät lunta, vettä, tuulta ja aurinkoa. Silti ne lopulta puretaan – riisutaan tavalla tai toisella.

Vesi virtaa uomassaan kuusien lomassa.

Toki sama kiertokulku on luonnossakin, mutta jotenkin siellä siitä ei välity tunnelma, että pitäisi yrittää vastustaa vääjäämätöntä. Elämä, kuolema, muutos – ne otetaan vastaan, kun ne kohdalle tulevat. Uuden syntymä, kasvaminen komeuteen ja lahoaminen pois – kaikki käy vaivatta järjestyksessä. Se on suurta kokonaisuutta, jota ei ole syytä vastustaa.

Luonnossa on taipuisuutta. Siellä asuu myös helppous muuttaa suunnitelmaa. Muutosta ei tarvitse vastustaa viimeiseen asti – niin kuin …

Lisää...

Minä olen Tie, Totuus ja Elämä

Johannes on koonnut evankeliumiinsa Jeesuksen ’ego eimi’ eli ’minä olen’ -julistuksia vertauskuvalliset seitsemän kappaletta. Seitsemän on Jumalan luku ja Jumalan nimen kanssa olemme tekemisissä myös ’ego eimi’ -julistuksen kanssa. Tekstin julistus ”tie, totuus ja elämä” on järjestyksessä kuudes (Joh. 14:6).

Kreikankielisessä tekstissä Jeesus käyttää puheessa sanoja ’ego eimi’ sen sijaan, että hän puhuisi käyttäen tavanomaista lyhyempää ilmausta ’eimi’ eli ’olen’. Pidempi ’ego eimi’ oli arkikielessä epätavallinen harvoin käytetty ilmaus, mikä entisestään korostaa sanaparin eritysmerkitystä. Johannes viittaa sillä Jumalan itseilmoittamaan nimeen ’Jahve’ eli ”minä olen”. Jeesuksen aikaan paljon käytetty Vanhan testamentin kreikannos eli Septuaginta (LXX) kääntää Jumalan nimen hepreankielisestä samalla ilmaisulla esimerkiksi seuraavassa tutussa kohdassa:

Jumala sanoi Moosekselle: ’Minä olen se joka olen.’ Hän sanoi vielä: ’Näin …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori, Sarjat | Avainsanat , , , , , |

Astukaa teille

Näin on Herra sanonut: ’Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne’. Mutta he vastasivat: ’Emme vaella’.

(Jer. 6:16)

Ylle lainattu jae on Jeremian kirjasta aikajärjestyksessä sen varhaisimman profetian (Jer. 2:1-6:30) loppuosasta. Profetia on tuotu julki jo kuningas Josian aikaan eli ennen vuotta 609 eKr. (Jer. 3:6)., eli noin 20 – 30 vuotta ennen kuin profetian viimeisen luvun (Jer. 6) ennustukset toteutuivat.

Profetiassa Jumala nuhtelee oikealta tieltä epäjumalanpalvontaan poikennutta Juudan kansaa (Jer. 2-5) ja kehottaa kansaa palaamaan takaisin tielle, jonka he tietävät entuudestaan oikeaksi. Valitsemani jae tiivistää Jeremian profetian ydinajatuksen lyhyeen helposti muistettavaan kehotuksen muotoon.

Jae kuulostaa erityisen muistettavalta meidän Uuden testamentin uskovien korviin, koska Herramme Jeesus siteerasi …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , |