Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: vesi

Joulua kaivolla

Vietämme neljättä adventtia ja parin päivään sisään onkin jo jouluaatto. Tekstini ei ole mikään jouluteksti, vaikka sen olenkin nimennyt jouluisesti otsikolla ”Joulua kaivolla”. Tekstini on lisäksi alamittaisen lyhyt vain yhden jakeen ote Jeesuksen ja samarialaisen naisen dialogista Sykarin kaivolla (Joh. 4:10).

Samarialainen nainen kaivolla

Ennen tähän ’päätekstiin’ siirtymistä tahdon palauttaa mieleen toisen kohdan, jossa Jeesus puhuu opetuslapsille hänen seuraamisestaan. Siinä Jeesus sanoi heille:

”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava.” (Luuk. 9:23-24)

Luulen ettei kovin monen korvaan sitaatin sanoma kuulosta lainkaan iloiselta Herran Jeesuksen seuraamiselta. Ehkä se kuulostaa ’ajalliselta hinnalta’ ennakkomaksuna …

Lisää...

Särkyvien säiliöiden mailla

Oletko koskaan eksynyt – kaupungissa tai ehkä erämaassa? Minä olen. Muistan yhdenkin kerran, kun eksyin metsässä täysin omaa tyhmyyttäni. Alussa kuljin ’kerran koeteltua’ polkua, mutta jossain kohdin olin mielestäni niin hyvin tietoinen sijainnistani, että päätin poiketa polulta oikaistakseni vähän. Ja niin tein. Ei aikaakaan, kun ymmärsin, että enää tiennyt, missä olin enkä ollut edes varma mihin suuntaan minun piti kulkea.

Tiedätkö, siinä hetkessä se kohta polkua, josta olin alkujaan poikennut tuntui todella tavoittelemisen arvoiselta. Kuinka toivoinkaan, että löytäisin takaisin sinne, missä olin reitiltä poikennut!

Sama tunne valtaa sinut, kun olet kerran ollut Jumalan elävän veden lähteillä, mutta jostain syystä olet lähtenyt etsimään uusia ’vesiä’ ja matkallasi ymmärrät lähteneesi sieltä, missä eniten tahtoisit olla. Tästä aiheesta tahdon jakaa muutaman sanan profeetta Jeremian kirjan sitaatin kautta. …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Anna minun juoda astiastasi

Jeesus vastasi hänelle: ’Jokainen, joka juo tätä vettä, tulee uudelleen janoiseksi, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, sille ei ikinä tule jano. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.’” (Joh. 4:13-14)

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoi samarialaiselle naiselle: “Anna minun juoda astiastasi (Joh. 4:7). Tätä samaa kaikki ihmiset vaativat, eikä syyttä. Onhan peräti inhimillistä tuntea janoa. Jeesuksen tarve juoda puhuu meille siitä, kuinka Jumala tulee Kristuksessa ihmiseksi (Joh. 1:14) ja tyhjentää itsensä jakaakseen meidän ihmisyytemme (Fil. 2:6-7). Mutta hän tehnyt sitä vain sen tähden, vaan samalla tämä ihmiseksi tullut Jumala kohtaa meidät ja antaa puolestaan meidän juoda – ”elävää vettä”:

Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Vainko pisara Jumalan hyvyyttä?

Psalmi 139 kuuluu psalmien kirjan viimeiseen Daavidin psalmeja käsittävään kokoelmaan (Ps. 138-144), joka edeltää kirjan loppuylistystä eli ’halleluja’ -psalmien (Ps. 145-150) kokoelmaa. Monissa tähän kokoelmaan kuuluvissa psalmeissa on vahvoja viitteitä siihen, että ne olisi kirjoitettu joko jakaantuneen valtakunnan aikaan tai vasta pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen, ovat psalmit tyylillisesti uskolliset Daavidille ominaiselle tavalle kirjoittaa.

Kirjoituspaikkaa ei voi tekstistä päätellä. Jos emme tunne psalmin synnyn tilannetta, emme voi tietty nimetä paikkaakaan. Ehkä kuninkaan palatsi on hyvä arvaus. Toisaalta se voi olla yhtä hyvin mikä tahansa muu yksinäinen paikka, palatsin katto, makuuhuone tms.

Psalmi on luonteeltaan jopa poikkeuksellisen henkilökohtainen. Se käsittelee psalmistin ja Jumalan välistä suhdetta. Se kuuluu henkilökohtaisen hartauselämän vaalimiseen liittyviin psalmeihin; siinä psalmisti mietiskelee Jumalan lupauksia, tunnustaa tekonsa, rukoilee ja reflektoi sanaa elämään. …

Lisää...

Seurakunnan kulmakivi: yksi pää

Tämä on toinen osa syksyn saarnasarjaa, jonka teema on ”Seurakunnan kulmakivi”. Sarjan tarkoitus on tuoda meidät kaikki yhden ja ainoan kulmakiven eteen, jonka varaan Herran Jeesuksen seurakunta on rakennettu.

Edellisellä kerralla aloitin kuvaamalla, miten meillä on suuri määrä erilaisia käsityksiä ja odotuksia siitä, mikä seurakunnassa on keskeistä ja tärkeää. Puhuimme edelleen siitä, miten Herra Jeesus Kristus on ikävä kyllä seurakuntansa elämässä ”vain yksi asia muiden joukossa”, vaikka hän tosiasiassa on ainut perusta ja kestävä kulmakivi koko seurakuntarakennuksessa.

Totuus on kuitenkin, että mikä tahansa muu elementti seurakunnasta voidaan poistaa ilman, että koko rakennus sortuu sen myötä, mutta jos kulmakiven – Kristuksen – siirtää syrjään, kaatuu sen mukana koko rakennus. Sinä päivänä, kun Jumalan pyhien joukko unohtaa perustansa, se lakkaa olemasta seurakunta …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , |
 
 
 

Etsi sivustolta