Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: vesi

Kantakaamme hedelmää

Tämän sunnuntain otsikko kirkkomme saarnakalenterissa on ”Kantakaamme hedelmää”, mistä myös pitkä epistolateksti (1. Joh. 4:7-21) puhuu. Siinä aiheena on rakkauden hedelmän kantaminen.

Vesi, hedelmä – päivän teemoja… (Image by Gundula Vogel from Pixabay)

Johanneksen ensimmäistä kirjettä voidaan aiheellisesti kutsua rakkauskirjeeksi samoin kuin Johannesta itseään kutsutaan rakkauden apostoliksi. Johanneksen kirjeen tekstistä tekee meille vaikeaselkoisen ehkä se, että puhuessaan rakkaudesta Johannes todella tunsi aiheensa. Me laulamme hengellisessä laulussa ”Tunnen suurta Jumalaa vain vähän”, mutta tämä ei ollut Johanneksen laulu. Hän tunsi suurta Jumalaa ”ehkä vähän enemmän”.

Johannes oli sisäistänyt Jumalan rakkauden koko elämällään. Siitä kertoo jo sekin, että evankeliumissaan Johannes viittaa itseensä peräti viisi kertaa sanoilla ”opetuslapsi, jota Jeesus erityisesti rakasti”. Jos Johannes …

Lisää...

Jano

Täällä Pohjois-Savossa eletään kesän lämpimintä kautta. Liikkuvan ihmisen näkökulmasta se tarkoittaa sitä, että juoksulenkille on varattava nestettä ja vähäinenkin varjo matkalla otetaan vastaan taivaan lahjana.

Pienen puron virvoittavaa voimaa.

Kuningas Daavid kirjoitti psalmin 63 vieläkin kuivemmissa olosuhteissa:

”Daavidin psalmi, jonka hän sepitti Juudan autiomaassa.”

Kuivuus innoitti hänet vertaamaan Jumalan läsnäolon kaipuuta janoon kuivassa autiomaassa ilman vettä. Daavidin vertauskuvassa Jumalan läsnäolo on kuin luvattu virvoittava lähde. Se virkistää, sammuttaa janon ja palauttaa voimat jatkaa matkaa eteenpäin.

”Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan. Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua ja uupuu autiomaassa ilman vettä. Pyhäkössä saan nähdä sinut, kokea sinun voimasi ja kirkkautesi. Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua.” (Ps. 63:2-4)

Daavid sanoitti tekstinsä Juudan autiomaassa, …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , , |

Taivu seuraamaan

Luonnossa moni asia tuntuu tapahtuvan kuin itsestään verrattuna kaupunkiin – ihmisten valtakuntaan. Ihmisten valtakunnassa on ainainen huoli ja touhu, että kaikki pysyy kohdillaan – siis ihmisen kontrollissa. Rakennuksia korjataan ja vahvistetaan, jotta ne kestävät lunta, vettä, tuulta ja aurinkoa. Silti ne lopulta puretaan – riisutaan tavalla tai toisella.

Vesi virtaa uomassaan kuusien lomassa.

Toki sama kiertokulku on luonnossakin, mutta jotenkin siellä siitä ei välity tunnelma, että pitäisi yrittää vastustaa vääjäämätöntä. Elämä, kuolema, muutos – ne otetaan vastaan, kun ne kohdalle tulevat. Uuden syntymä, kasvaminen komeuteen ja lahoaminen pois – kaikki käy vaivatta järjestyksessä. Se on suurta kokonaisuutta, jota ei ole syytä vastustaa.

Luonnossa on taipuisuutta. Siellä asuu myös helppous muuttaa suunnitelmaa. Muutosta ei tarvitse vastustaa viimeiseen asti – niin kuin …

Lisää...

Joulua kaivolla

Vietämme neljättä adventtia ja parin päivään sisään onkin jo jouluaatto. Tekstini ei ole mikään jouluteksti, vaikka sen olenkin nimennyt jouluisesti otsikolla ”Joulua kaivolla”. Tekstini on lisäksi alamittaisen lyhyt vain yhden jakeen ote Jeesuksen ja samarialaisen naisen dialogista Sykarin kaivolla (Joh. 4:10).

Samarialainen nainen kaivolla

Ennen tähän ’päätekstiin’ siirtymistä tahdon palauttaa mieleen toisen kohdan, jossa Jeesus puhuu opetuslapsille hänen seuraamisestaan. Siinä Jeesus sanoi heille:

”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava.” (Luuk. 9:23-24)

Luulen ettei kovin monen korvaan sitaatin sanoma kuulosta lainkaan iloiselta Herran Jeesuksen seuraamiselta. Ehkä se kuulostaa ’ajalliselta hinnalta’ ennakkomaksuna …

Lisää...

Särkyvien säiliöiden mailla

Oletko koskaan eksynyt – kaupungissa tai ehkä erämaassa? Minä olen. Muistan yhdenkin kerran, kun eksyin metsässä täysin omaa tyhmyyttäni. Alussa kuljin ’kerran koeteltua’ polkua, mutta jossain kohdin olin mielestäni niin hyvin tietoinen sijainnistani, että päätin poiketa polulta oikaistakseni vähän. Ja niin tein. Ei aikaakaan, kun ymmärsin, että enää tiennyt, missä olin enkä ollut edes varma mihin suuntaan minun piti kulkea.

Tiedätkö, siinä hetkessä se kohta polkua, josta olin alkujaan poikennut tuntui todella tavoittelemisen arvoiselta. Kuinka toivoinkaan, että löytäisin takaisin sinne, missä olin reitiltä poikennut!

Sama tunne valtaa sinut, kun olet kerran ollut Jumalan elävän veden lähteillä, mutta jostain syystä olet lähtenyt etsimään uusia ’vesiä’ ja matkallasi ymmärrät lähteneesi sieltä, missä eniten tahtoisit olla. Tästä aiheesta tahdon jakaa muutaman sanan profeetta Jeremian kirjan sitaatin kautta. …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Anna minun juoda astiastasi

Jeesus vastasi hänelle: ’Jokainen, joka juo tätä vettä, tulee uudelleen janoiseksi, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, sille ei ikinä tule jano. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.’” (Joh. 4:13-14)

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoi samarialaiselle naiselle: “Anna minun juoda astiastasi (Joh. 4:7). Tätä samaa kaikki ihmiset vaativat, eikä syyttä. Onhan peräti inhimillistä tuntea janoa. Jeesuksen tarve juoda puhuu meille siitä, kuinka Jumala tulee Kristuksessa ihmiseksi (Joh. 1:14) ja tyhjentää itsensä jakaakseen meidän ihmisyytemme (Fil. 2:6-7). Mutta hän tehnyt sitä vain sen tähden, vaan samalla tämä ihmiseksi tullut Jumala kohtaa meidät ja antaa puolestaan meidän juoda – ”elävää vettä”:

Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Vainko pisara Jumalan hyvyyttä?

Psalmi 139 kuuluu psalmien kirjan viimeiseen Daavidin psalmeja käsittävään kokoelmaan (Ps. 138-144), joka edeltää kirjan loppuylistystä eli ’halleluja’ -psalmien (Ps. 145-150) kokoelmaa. Monissa tähän kokoelmaan kuuluvissa psalmeissa on vahvoja viitteitä siihen, että ne olisi kirjoitettu joko jakaantuneen valtakunnan aikaan tai vasta pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen, ovat psalmit tyylillisesti uskolliset Daavidille ominaiselle tavalle kirjoittaa.

Kirjoituspaikkaa ei voi tekstistä päätellä. Jos emme tunne psalmin synnyn tilannetta, emme voi tietty nimetä paikkaakaan. Ehkä kuninkaan palatsi on hyvä arvaus. Toisaalta se voi olla yhtä hyvin mikä tahansa muu yksinäinen paikka, palatsin katto, makuuhuone tms.

Psalmi on luonteeltaan jopa poikkeuksellisen henkilökohtainen. Se käsittelee psalmistin ja Jumalan välistä suhdetta. Se kuuluu henkilökohtaisen hartauselämän vaalimiseen liittyviin psalmeihin; siinä psalmisti mietiskelee Jumalan lupauksia, tunnustaa tekonsa, rukoilee ja reflektoi sanaa elämään. …

Lisää...