Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: uusi

Tämä on riemuvuosi

Reilu vuosi sitten täytin 49 vuotta. Silloin minun elämässäni tuli täyteen vuosiviikko eli seitsemän kertaa seitsemän vuotta. Se on ajanjakso, jota Vanhan testamentin leeviläislaissa seuraa nk. riemuvuosi.

Riemuvuosi alkoi pasuunan merkkisoitolla.

Riemuvuoden alku määriteltiin kyseisen lain pykälässä näin:

”Laske seitsemän vuosiviikkoa eli seitsemän kertaa seitsemän vuotta. Kun vuosiviikkoja on kertynyt seitsemän eli vuosia yhteensä neljäkymmentäyhdeksän, anna silloin seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä puhaltaa torveen; tuona sovituspäivänä soikoot torvet kaikkialla maassanne.” (3. Moos. 25:8-9)

Perimätiedon mukaan ensimmäistä riemuvuotta vietettiin Israelissa 64 vuotta Kanaanin maahan saapumisen jälkeen. Toisaalta on myös näyttöä siitä, ettei riemuvuotta sen jälkeen koskaan vietetty. Kyseessä oli laki, jota ei kukaan tahtonut noudattaa.

Riemuvuoden käsite on aina kiehtonut minua. Se on kiehtova ajatus yhteiskunnan talouden sääntelymekanismina, mutta ennen …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |

Vuokralaisia ja valintoja

Vaalien alla tavataan pohtia uskonnon ja politiikan suhdetta. On selvää ettei seurakunnan kokoontumisia tule muuttaa vaalitilaisuuksiksi. Vaikka Jumalalle kuuluu meidän jokaisen poliittiset käsityksetkin, niin siitä huolimatta seurakunta ja politiikka on hyvä pitää eri karsinoissa. Siitä huolimatta rajanveto on vaikeaa.

Vaaliuurna (Kuva by OpenClipart-Vectors, Pixabay)

Voidaan kysyä, että onko oikein ottaa kantaa yhteiskunnallisiin ongelmiin ja ajankohtaisiin kysymyksiin seurakunnissa? Jos ei, niin missä menee raja käytännön kristillisyyden ja yhteiskunnallisten ongelmien välillä? Toivottavasti kristillisyys ei ole vielä niin vieraantunut ihmisarjesta, että voimme puhua Jeesuksesta ottamatta kantaa ihmiselämän ongelmiin.

Periaatteellisten rajanvetojen tekeminen on mahdotonta, koska monet yhteiskuntaetiikan kysymykset voidaan luokitella yhtä hyvin politiikan kuin uskonnonkin piiriin kuuluviksi näkökulmasta riippuen. No, tämä riittää vaaleista. Tämä alustus nyt sopii vain päivän tekstiin kuin …

Lisää...

Uutta uuteen

Muistatko Leevin, alias tullimies Matteuksen? Hän oli aikanaan Rooman valtion palveluksessa hyvätuloisessa veronkerääjän virassa. Hän teki aikanaan melko kovan päätöksen jättää työnsä ja lähteä seuraamaan Jeesusta.

Paikka uudesta vanhaanko? (Kuva _Alicja_,Pixabay)

Veronkerääjät eivät toki olleet juutalaisten suosiossa, koska heitä pidettiin kansanpettureina, koska he keräsivät tullimaksuja miehittäjävalta Roomalle. Hurskaat uskonnolliset juutalaiset, kuten fariseukset, pitivät veronkerääjiä juutalaisen kansan vihollisina ja näin ollen syntisinä. Oli veronkerääjä sitten rehellinen tai lahjottavissa, häntä arvosteltiin joka tapauksessa syntiseksi.

Leevin ’syntinen ammatti’ tai vilpillinen maine ei kuitenkaan estänyt Jeesusta kutsumasta häntä opetuslapsekseen. Hän vastaanotti jopa kutsun Leevin ystävilleen järjestämiin jäähyväispitoihin, vaikka tiesi osallistumisensa herättävän arvostelua ’hurskaan’ kansanosan taholta.

Tekstin tilanne

Tämänkertaiseksi tekstiksi lainattu keskustelu käytiin ’syntisen’ Leevin kodissa järjestetyssä ’erittäin syntisissä’ juhlissa, jonne oli …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Uudeksi luodut

Joulunajan aloittaa adventin aika, joka kestää aina neljän sunnuntain yli. Jokaisella adventtisunnuntailla on oma aiheensa: nöyrtymisen-, kunnian- ja hengen adventit sekä neljäs pyhä adventti.

Adventin kynttilä. (Kuva congerdesign, Pixabay)

Kaikkia neljää adventtia yhdistää kuitenkin sama teema Herran Jeesuksen toisesta tulemuksesta – tarkoittaahan sana ’adventti’ (latinan ”adventus Domini”) Herran saapumista ja tulemista. Ensimmäinen adventtisunnuntai muistuttaa seurakuntaa siitä, ettei Jumala ei ole kaukana meistä, vaan hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan.

Pelastuksen uusi aika on jo tänään – se on Herra Jeesus Kristus meissä. Siitä huolimatta pelastuksen uusi aika antaa yhä odottaa tulemistaan täydessä kirkkaudessa. Se, että tämänkin armon vuoden 2010 adventtina katsomme yhä eteenpäin Herran Jeesuksen toiseen tulemiseen pelastuksen päivänä, on Jumalan suurta armoa ihmiskunnalle. …

Lisää...

Minä virvoitan murtuneiden hengen

Käydäänpä aiheeseen tällä kertaa arjen ja keittiön kautta. Jokin aikaa sitten päivällispöytää kattaessa otteeni kirposi, keraaminen lautanen putosi lattialle ja meni rikki. Rikkoutuminen ei aiheuttanut sen suurempaa murhetta, koska rikkoutunut lautanen oli käyttöesine eikä sillä ollut minulle tunnearvoa.

Enempää ajattelematta kokosin sirpaleet pois roskikseen. Tunnelmat ja jatkotoimet olisivat olleet erilaiset, jos rikkoutunut esine olisi ollut minusta arvokas – arvoesine tai muisto – siis enemmän kuin pelkkä käyttöesine. Olisin varmaan yrittänyt korjata säröt ja palauttanut astian takaisin astiakaappiin.

Yhtä kaikki – astian rikkoutuminen herätti minut pohtimaan, miten Taivaallinen Isä suhtautuu rikkoutuneeseen ’astiaan’; ihmiseen, joka särkyy elämän kolhuissa. Arvioiko hänkin astiaa käyttöarvon mukaan? Toteaako Taivaallinen Isä rikki menneestä minusta, että pahoin särkynyt astia joutaa nyt roskikseen – turha sitä on ryhtyä korjaamaan. Kyllähän astioita kaapissa riittää …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |