Tiedotusvälineet uutisoivat paitsi COVID-19 pandemiasta, myös sodista, nälänhädästä, pakolaiskriiseistä, jne. Uutiset puolestaan siirtyvät edelleen keskusteluihin maahanmuutosta, liikkuvuuden rajoittamisesta, yksilön oikeuksista ja tietenkin taloudesta. Varsin usein uutisen ja keskustelun taustalla vaikuttaa yksi ääneen sanomaton käsite eri merkityksissä. Se on raja.

Berliini muuri. Raja vai muuri?

Rajoja

Puhe maahanmuutosta ja liikkuvuuden rajoittamisesta on helppo mieltää keskusteluksi rajoista. Sama pätee sotaan; sota on äärimmäinen rajarikkomus. Siinä rikotaan paitsi maantieteellisiä rajoja, myös etiikan, moraalin ja lukuisten ihmisten elämän rajoja. Samoin nälänhätä on rajan ylitys: elämiseen tarvittavan ravinnon raja alittuu. Niin sota kuin nälänhätä saavat aikaan pakolaisvirtoja, jotka sitten syystä tai toisesta pysähtyvät joko luonnon- tai valtakunnan rajaan.

Rajat löytyvät myös taloudesta; jossain on se veteen piirretty raja, milloin talouden normaalit muuttuvat puheissa kriiseiksi tai nousukausiksi. Ja niin ovat rajat talousalueilla, eettisellä markkinoinnilla, jne. On kyseessä minkä tyyppinen uutinen tahansa, ongelmaksi asiat tulevat vasta sitten, kun jokin raja ylittyy.

Rajoja ei tarvitse etsiä uutisista asti. Arki täyttyy sekin rajoista. Kodissa on ovi, joka on yksi varsin merkittävä raja. Samoin verhot ikkunoissa luovat nekin rajoja. Raja on sekin, milloin on soveliasta kyläillä, milloin soittaa ja milloin viestitellä. Ja kaikki nämä rajat vaihtelevat eri ihmisillä.

On myös näkymättömiä rajoja. Missä menee itse kunkin raja kohtaamisessa etäisyyden, läheisyyden ja tungettelevuuden välillä? Milloin viestinnässä ylitetään jokin raja? Minkä koen loukkaavaksi, mikä on asiatonta ja milloin ylittyy henkisen tai sosiaalisen väkivallan raja?

Erilaisten rajojen tunnistamista voisi jatkaa eteenpäin, mutta ehkä tämä jo avaa sen, mitä rajalla tässä yhteydessä tarkoitan.

Rajankäyntiä

Terve raja on kahden tai useamman osapuolen välinen sopimus alueesta, mitä ei tule ylittää muutoin kuin sovittujen sääntöjen puitteissa. Ongelmalliseksi rajat tulevat vasta, kun rajat eivät ole selvät kaikille osapuolille. Tapahtuu rajarikkomus – tahallinen tai tahaton. Kumpiakin tapahtuu niin valtakuntien rajoilla kuin sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Jos rajoja rikotaan alati, raja joko siirtyy oikeammalle paikalle tai sitten raja pitää vahvistaa niin, ettei sitä ylitetä tuosta vain. Ajattele esimerkiksi Suomen ja Norjan rajaa. Se on varsin avoin ja sen ylittäminen on helppoa, koska se sopii kummallekin osapuolelle. Silti raja kulkee juuri sovitussa sijainnissa.

Sen sijaan Suomen itärajan ylittäminen ei ole yhtä helppoa. Se on aidattu, vahvistettu rajavyöhykkeellä ja sitä vartioidaan 24/7 kummaltakin puolen. Rajan rikkomattomuus on siinä kummankin osapuolen intressi. Kun ajattelet arjen rajoja, kuten kodin-, yksityisyyden- ja sosiaalisen kanssakäymisen rajoja, voit havaita saman. On rajoja, joita siirretään tilanteen mukaan, mutta on myös niitä, joita ei tule luvatta ylittää.

Kuka sitten on rajarikkuri – ts. henkilö, joka rikkoo rajan? Onko hän rikollinen? Teknisesti valtakunnanrajalla vastaus lienee kyllä, mutta sana ’rikollinen’ ei ehkä sovi tasapuolisesti kuvaamaan kaikkia rajan luvatta ylittäneitä. Sama pätee arkielämän rajankäyntiin.

Raja voidaan ylittää luvalla sovittujen sääntöjen puitteissa. Jos säännöt eivät ole selvät tai samat kaikille osapuolille, voi tapahtua tahattomia rajaloukkauksia. Rajat voi toki ylittää myös tietoisesti, mutta sekään ei merkitse vielä sitä, että ylitys on tehty pahasta tarkoituksesta. Tarkoitus on voinut olla hyvä, mutta se johti rajan ylittämiseen.

Kuka näitä rajoja sitten rikkoo arjessa? Ensimmäisenä tietenkin tulee mieleen hän – ts. toinen ihminen, mutta rajan voin ylittää minäkin, vaikka olisin itse sen asettanut. Tämä on hyvä huomata. Rajat suojaavat ulkopuolelta mutta rajoittavat sisäpuolelle. Ja mitä tulee arjen elämän rajoihin, varsin usein havaitsen rajarikkurin olevan minä itse. Voin tehdä niin esimerkiksi toistuvasti itse rikkomalla hyväksi katsomiani rajoja tai tehdä sen sallimalla toisten kulkea rajojeni yli puuttumatta siihen.

Muuri

Otan vielä kolmannen käsitteen rajan ja rajankäynnin lisäksi. Se on muuri. Ehkä tämän päivän politiikassa ensimmäiseksi muurista tulee mieleen Yhdysvaltain presidentin kaavailema muuri Meksikon ja Yhdysvaltain rajan väliin. Historiassa on toki tunnetumpiakin esimerkkejä: Kiinan muuri ja Berliinin muuri. Mitä nuo muurit sitten ovat?

Muuri on este, joka rakennetaan rajalle estämään sääntöjenvastaiset rajanylitykset. Muureja on rakennettu sellaisille rajoille, joissa osapuolet ovat erimielisiä joko rajan paikasta tai rajankäynnistä. Berliinin muurin tapauksessa Länsi-Berliinistä ei ollut ruuhkaa idän suuntaan, mutta Itä-Berliinin puolelta rajaa valvottiin tarkasti, jotta väki ei päässyt länteen. Ja miksikö näin? Yksi syy oli tietty se, ettei lännestä palautettu sinne loikanneita takaisin itään.

Miksi sitten Suomen ja Ruotsin rajalla ei ole muuria? Raja on kuitenkin olemassa. Ehkä siksi, että raja on osapuolten mielestä oikealla paikalla ja sen ylittämistä koskevat säännöt sopivat kummallekin osapuolelle.

Sama pätee arjen rajoihin. Ei jokaisen pihan reunalla ole aitaa. Ja vaikka olisikin, se on luonteeltaan enemmän koristeellinen elementti kuin muuri. Sen sijaan monen teollisuuslaitoksen piha on aidattu ’muurin’ merkityksessä. Varastoalueelle ei haluta luvattomia tunkeilijoita ja toisaalta näin varmistetaan, ettei vaarallisia aineita joudu epähuomiossa naapurin tontille.

Mitä tällä yritän viestittää? Yksinkertaisesti sen, että raja ja muuri eivät ole synonyymeja. Raja syntyy tarpeeseen ja sille on oma luonnollinen paikka. Muuri taas pystytetään rajalle vasta silloin, kun rajaa toistuvasti rikotaan joko muurin sisä- tai ulkopuolelta. Muuri on merkki siitä, ettei rajankäynti toimi luonnostaan.

Kun kohtaat muurin, on hyvä pysähtyä pohtimaan, miksi muuri on rakennettu? Onko muuri oikealla paikalla? Onko se oikeutettu? Mitä on tapahtunut, että muuri on tarvittu? Suojaako muuri vai estääkö se? Onko muuri heitä varten, ketkä ovat sisällä (vrt. vankila)? Vai onko muuri ulkopuolisia varten? Ehkä se on sekä että?

Joka tapauksessa muurin olemassaolo kielii siitä, ettei tätä rajaa kunnioiteta luonnostaan. Jos nyt mietimme edelleen kodin rajoja, yksityisyyden rajoja ja henkilökohtaisia henkisen- ja sosiaalisen kanssakäymisen rajoja, mitä muurit kertovat näillä rajoilla? Jotain on tapahtunut. Terveet ja toimivat rajat eivät tarvitse muureja ollakseen olemassa.

Muurien takaa avoimille rajoille

Minunkin rajojani on rikottu ja rikotaan. Etenkin nykyisissä tehtävissäni koen usein rajojani rikottavan. Ja niin minäkin rikon toisten ihmisten rajoja usein toki tietämättäni. Mutta eivät ne ole vain toiset ihmiset, jotka minun rajojani rikkovat. Nostan reilusti kädet pystyyn ja tunnustan olevani yksi pahimpia oman elämäni rajarikkureita. Milloin ylitän jaksamiseni rajat velvollisuuden tunnossa, milloin tingin ajastani miellyttääkseni toisia ihmisiä, jne. Milloin loivennan totuutta, milloin vältän kohtaamista, jne.

Toki huomaan myös toisten ihmisten rikkovan minun rajojani. On helppo loukkaantua, pahoittaa mielensä, ottaa etäisyyttä, luovuttaa tai vastata samalla mitalla ja vielä pahemmin tilaisuuden tullen. Yleensä en jaksa käydä avointa sotaa rajoillani. Väittely ja kinastelu kuluttaa minua.

Mieluummin suojaan itseni pystyttämällä muurin. Käperryn sitten tuon muurin suojaan nuolemaan haavojani ja näin rajoitan omaa ’liikkumistani’. Ja kun muuri on pystytetty, raja ei ole enää avoin ja elävä. Se ei välttämättä edes ole oikeassa paikassa, kun sen siihen kiireessä suojakseni pystytin.

Rajat kuuluvat normaaliin elämään, mutta muurit eivät. Toki voin elää elämäni arasti muurin takaa kurkkien, mutta kuinka paljon valoisampaa elämä on ilman muurien varjoa.

Mieluummin etsin oikean paikan rajalle ja viestin rajat selkeästi itselleni ja toisille, niin että muut tietävät missä minun rajani menee ja miten se ylitetään rikkomatta sitä. Kun raja löytää oikean paikan, sitä ei tarvitse enää puolustaa muurein – ei sisä- eikä ulkopuolelta.

Terveitä rajoja etsimässä

Oikean rajan etsiminen ja vaaliminen vaatii enemmän vaivaa kuin muurin pystyttäminen ensimmäiseen kohtaan, jossa kokee rajan ylitetyksi.

Muurittoman rajan olemassaolo vaatii rajan viestimistä. Se on sitä, että kerron ensin itselleni selkokielellä, missä minun rajani kulkee, etten loukkaa sitä tietäen tai tietämättä. Ja sen jälkeen vastuullani on viestiä se edelleen toisille ihmisille. Miten he voivat tuntea rajani, jos en heille niitä kerro?

Ja jos minun rajani loukkaavat heitä, on heidän vuorostaan mietittävä omia rajojaan ja viestitettävä niistä minulle. Näin annamme mahdollisuuden terveelle rajankäynnille ja keskinäisen kunnioittamisen ja luottamisen kulttuurille.

Ja miten tuo terveiden rajojen pystyttäminen käytännössä tapahtuu? Seuraavalla Jeesuksen helppotajuisella opetuksella pääsee jo hyvään alkuun.

”Kun myönnätte, sanokaa vain: ’Kyllä’, kun kiellätte, sanokaa: ’Ei.’ Enempi on pahasta. ” (Matt. 5:37)

Se on totuudellisuus rajojen tunnustamisessa. Totuuden kiertäminen rajoista puhuttaessa tuskin johtaa kestävään lopputulokseen. Hetkellisesti totuuden loiventaminen voi tuoda kaivattua seesteisyyttä, mutta pitkällä aikavälillä loivennettu totuus kuluttaa ja syventää ongelmia.

On arjen realismia, ettei kaikista ihmisistä tule parhaita ystäviä keskenään. Täten on viisautta etsiä ensin rajat kauempaa kuin lähentää niitä tarpeettomasti. Rajojen lähentyminen tapahtuu sitten kuin itsestään.

Jeesuksen totuudellisuus puheessa ei tarkoita kylmyyttä tai loukkaavaa puhetta. Se on totuuden kertomista rakkaudella kunnioittaen rajan kummallakin puolella olevia: itseä ja lähimmäistä.

Ja muistathan vielä, ettei rajattomuus ole sekään ratkaisu terveisiin rajoihin. Rajattomuus ei ole ratkaisu rajojen rikkomiseen, koska se jos mikä johtaa muurien syntymiseen tai pakenemiseen. Jos rajaa ei ole – siitä tulee ’ei kenenkään maa’ tai omien muurien viidakko.

Rajan oikea paikka pitää vain ajan kanssa etsiä ja löytää, minkä jälkeen sitä tulee kunnioittaa ja vaalia. Ja onhan toki niin, että arjen rajat hakevat paikkaansa jatkuvasti.

Pohdittavaa

Milloin minä tyypillisesti rikon omia rajojani?
Tuleeko mieleen tilannetta, jossa olen rikkonut jonkun toisen rajoja?
Miten minun rajojani on rikottu?