Ei ole tavatonta, että yhä tänään valistunut ihminen havahtuu tilanteeseen, kun tiede ja järkiperäinen päättely päätyvät umpikujaan. Kun tapahtuu jotain odottamatonta, mitä asiantuntijat eivät pysty selittämään, pysäyttää se arvioimaan uudelleen tunnetun todellisuuden luonnetta.

Tässäkö on viisaus? (Kuva Free-Photos, Pixabay)

Ennakoimaton herättää epävarmuutta. Eikö tapahtumia havainnoitu oikein? Mistä seurasi väärä tulkinta ja odottamattomat tapahtumien käänteet? Onko tosiaan niin, että edelleen maailmassa tapahtuu asioita, joita ihminen ei kykene ymmärtämään tai selittämään – edes itselleen? Ehkä sittenkään aistittava ja mitattava maailma ei ole kaikki?

Inhimillinen tieto joutuu kerta toisensa jälkeen nöyrtymään ja tunnustamaan rajallisuutensa. Tiede antaa toki hyviä arvioita esimerkiksi huomisen säästä, mutta jos kevättalvella pitäisi ennustaa juhannussää tietylle paikkakunnalle, on vastaustarkkuus puhtaan arvauksen luokkaa. Ja vaikka tiede jonain päivänä pystyisi ’ennustamaan’ juhannussään jo talvella, joutuu ihminen edelleen tunnustamaan mitättömyytensä, jos hänen pitäisi pystyä vaikuttamaan säähän. Eli on vain tunnustettava todeksi vanha viisaus, että kyllä se on Taivaan Isä eikä ihminen, joka ”säät ja ilmat säätää”.

Järkeily toki helpottaa elämää ja tekee monesta hallitsemattomalta näyttävästä asiasta – jos ei hallitun, niin ainakin ymmärrettävän. Rationaalinen järkeily ei kuitenkaan riitä tyydyttämään ihmisen tiedonjanoa silloin, kun hän pohtii elämää suurempia kysymyksiä. Tiede ei esimerkiksi pysty vastaamaan kysymykseen elämän tarkoituksesta. Hengitän – olen siis olemassa, mutta miksi?

Viisauden ’avaimia’ etsimässä…

Kautta aikojen ihminen on etsinyt esoteerista, salattua, tietoa mysteeriuskontojen ja erilaisten rituaalien parista. Ja sama jatkuu edelleen. Koska ilmiö on lähes universaali, riittää myös heitä, ketkä tahtovat itselleen aineellista vaurautta toisten etsinnän kustannuksella. Ei ole kauaakaan, kun jonkin artikkelin kautta ajauduin netissä taas yhden ’gurun’ mielenkiintoista ja innostavaa puhetta sisältävään opetukseen sisäisestä rauhasta ja siitä, kuinka se on ratkaisu ihmiskunnan jatkuvaan vihanpitoon.

Olin toki hänen kanssaan monin kohdin samaa mieltä, mutta ikävä kyllä guru ei esittänyt keinoja sisäisen rauhan saamiseksi. Tavoitella sitä toki piti ja gurun internetsivustolta selvisi, että tie sisäiseen rauhaan vaati useita eri tasoisia ’avaimia’, joiden saavuttamiseksi oli toki tarjolla joukko hintavia seminaareja, oppaita ja kursseja.

Jäin ihmettelemään, että jos guru on rauhan sisimpäänsä löytänyt, mihin hän enää tarvitsee niitä miljoonia dollareita? Eikö häntä kiinnostanut rauhan jakaminen muille jo oman ja ihmiskunnan yhteisen edun tähden? Jos hänellä oli ratkaisu ihmisen perimmäiseen ongelmaan, miksi hän piti sen vain omana tietonaan?

Toinen asia, mitä jäin ihmettelemään, oli pyrkimys löytää ihmisestä itsestään jotain sellaista, minkä hänen oletetaan jostain syystä kadottaneen. Miksi etsiä kadotettua rauhaa ihmisestä, jos hänessä ei sitä yksinkertaisesti ole? Etsiä nyt kadotettua lompakkoa kotoa keittiön pöydältä, jos tietää kadottaneen sen kauppamatkalla…

Jostain kumman syystä ihminen vain mieluummin etsii ratkaisua itsestään ’ei tarvitse auttaa’ -asenteella kuin, että pyytäisi apua ulkopuoleltaan.

Todellisuudessa perimmäisiin kysymyksiin ja olemassaolon ongelmaan voi vastata vain hän, joka on ihmisen luonut. Rauhaa ei kukaan löydä sydämestään ennen kuin ’vihanpito’ Luojan kanssa loppuu. Rauha ei ole tunne tai piilotettu ’avain’, vaan se on reaalinen olotila ja suhde Jumalan ja ihmisen välillä.

Ihminen ei voi yksipuolisesti tehdä rauhaa Jumalan kanssa, vaan aloite tulee Jumalalta. Niin, ja hän on aloitteen jo tehnyt – ei tarvitse edes odottaa. Tarttumalla Jeesuksen Kristuksen tarjoamaan ’rauhansopimukseen’ voi saada kestävän rauhan sydämeensä (Joh. 16:33). On tavattoman vaikea löytää rauha ilman, että ensin tekee sovinnon Luojansa kanssa.

Samoin ainut oikea ja kestävä vastaus olemassaolon ongelmaan tai elämän merkityksellisyyteen löytyy vain Jumalan luota (Job 12:13).

Viisauden ’avaimet’ ovat Raamatussa

Ihminen voi oppia paljon itsestään ja Jumalasta tekemällä havaintoja häntä ympäröivästä maailmasta, mutta todellinen viisaus ihmiselämän tarkoituksesta ja Jumalasta on mahdollista saada vain Jumalalta (Dan. 2:20-23).

Onneksemme Jumala ei ole kätkenyt viisautta ihmisen ulottumattomiin, kuten monien mysteeriuskontojen opit väittävät, vaan hän on tehnyt ihmisen kannalta merkittävän viisauden tiettäväksi Raamatussa. Sieltä lukija löytää Jumalan tahdon sekä periaatteet onnellisen ja ikuisen elämän saavuttamiseksi.

Raamattu ei mallinna Jumalaa tai yritä selittää Jumalan mielen syvyyttä. Se ei kerro mistä Jumala on tehty tai tyydytä lukijan uteliaisuutta Jumalan mystisestä olemuksesta. Raamattu ei vaikene Jumalan olemuksen yksityiskohdista syyttä, vaan se pitäytyy ihmisen kannalta oleellisessa viisaudessa. Jumala ei näet suotta kerro itsestään ihmiselle enempää kuin ihminen kykenee käsittämään ja mitä hänen tarvitsee tietää uskaltaakseen ja osatakseen lähestyä Jumalaa. Raamattu ei ole mikään ’Opi ymmärtämään Luoja 7 päivässä’ -kirja, vaan pikemminkin opas aiheesta ’Opi tuntemaan Jumalan tahto’.

Raamattu keskittyy ihmisen kannalta keskeiseen viisauteen Jumalasta. Se keskittyy ihmisen ja Jumalan väliseen vuorovaikutukseen. Kun luet Raamattua, et löydä kreikkalaisten jumaltarustojen tapaisia kertomuksia Jumalan tekemisistä, vaan huomaat lukevasi kertomuksia tavallisista ihmisistä, joiden elämään Jumala on vaikuttanut. Raamattu onkin kirja ihmisen ja Jumalan välisestä kanssakäymisestä. Ja ihmisen näkökulmasta oleellisin viisaus on oppia tuntemaan Jumalan tahto eli oppia tietämään, mitä Herra tahtoo minusta.

Jumalan tahdon tunteminen on ainoa oikea ’avain’ perimmäiseen viisauteen. On tarpeetonta maksaa itseään kipeäksi ’gurujen’ opeista, kun onnellisen elämän avaimet ovat Raamatussa. Toki Raamatun viisaus ei sekään auta ketään, jos sitä vain lukee ja tutkii tarkkailijana sivusta. Raamatun tuntemus tai opiskelu ei johda mihinkään, jos Jumalan Henki ei saa sijaa ihmisessä itsessään.

Raamatun viisaus, niin kuin kaikki muu viisaus, hyödyttää ihmistä vasta, kun se saa sijaa hänessä: tahdossa, elämässä. Viisaus, jolla ei ole vaikutusta, on turhaa kirjaviisautta. Todellinen viisaus näkyy ja vaikuttaa niin, että viisauden kukoistus näkyy hedelmänä.

Mitä paremmin ihminen tuntee Jumalan tahdon, sitä enemmän viisautta hänellä on Jumalasta. Mutta viisaus, joka ei tule lihaksi, eli ei sovelleta käytäntöön, on turhaa kirjaviisautta. Se on jotain samaa kuin esimerkiksi pelastus olisi ilman ristiinnaulittua Kristusta. Mitä olisi pelastus, jos Jeesus olisi jättänyt uhrikuoleman vain teoreettisen pohdiskelun asteelle koskaan antamatta itseään uhriksi meidän sijastamme? – Se olisi kaunis unelma vailla toivoa. Samoin viisaus Jumalasta, joka ei saa sijaa ihmisen tahdossa, on pelkkä kaunis unelma viisaudesta – ei todellista viisautta.

Kaikkein syvin viisaus ei siis olekaan vaikeaa teoreettista pohdintaa, vaan Jumalan tuntemusta, joka vaikuttaa ihmisen jokapäiväisessä elämässä. Tämän pitkän pohdinnan sananlaskujen kirjoittaja kiteyttää lyhyesti näin:

Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.” (Sananl. 9:10)

Todellinen viisaus on Jumalan tuntemista; hänen pyhyytensä tuntemista ja ojentautumista sen varaan, mitä hänestä olemme saaneet tietää. Viisaus alkavan vasta siitä, kun ihminen nöyrtyy Jumalan tahdon edessä. Niin kauan, kun ihminen ei sitä tee, ei hän osoita viisauttakaan.

Viisauden ’avaimet’ Jobin kirjassa

Oheinen kappale Jobin kirjasta kertoo runomuodossa pääpiirteittäin saman, mitä edellä olemme pohtineet ihmisen kannalta merkityksellisen viisauden alkuperästä. Se on runo viisaudesta, joka vastaa kysymykseen: mistä viisauden voi löytää?

Mistä viisaus on lähtöisin? Missä asuu ymmärrys? Se on kätkössä, kukaan ei voi sitä nähdä, se on piilossa taivaan linnuiltakin. Kuolema sanoo, tuonela sanoo: ’Vain huhu siitä on kulkenut korviimme.’
Jumala yksin tuntee tien viisauden luo. Hän yksin tietää, missä se asuu. Hän näkee maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla. Kun hän antoi tuulelle voiman, kun hän osoitti vesille rajat, kun hän sääti määräajat sateelle ja avasi ukkosen jylinälle tien, silloin hän näki viisauden, punnitsi sen, otti sen palvelukseensa, piti sen kanssa neuvoa. Ihmiselle hän sanoi: ’Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa.’
(Job 28:20-28)

Itse törmäsin runoon puolivahingossa Jobin kirjaa lukiessa – se on aivan kuin kätketty keskelle vuoropuhelua. Jos en olisi näin ’sattumalta’ tekstiä aiemmin löytänyt, tuskin olisin muutoin osannut etsiä Jumalan viisaudesta kertovaa tekstiä Jobin kirjasta, joka pohtii ensisijaisesti teodikean ongelmaa eli kysymystä: miksi oikeamieliset joutuvat kärsimään?

Jobin kirja on kirjalliselta muodoltaan runollinen vuoropuhelu, jossa Job ja hänen neljä ystäväänsä pohtivat syytä Jobia kohdanneeseen kärsimykseen. Keskustelu etenee siten, että Jobin ystävät väittävät kärsimyksen olevan Jobin itsensä aiheuttamaa – rangaistusta väärästä vaelluksesta. Job sen sijaan tuntee faktat ja argumentoi ystäviään vastaan. Hän tietää olevansa syytön ja yrittää vakuuttaa häntä ’lohduttamaan’ tulleet hurskaat ystävänsä syyttömyydestään.

Viimeisen puolustuspuheen puolivälissä (Job 28:1-28) Job esittää varsin syvällisen ’analyysin’ viisaudesta, jonka hän tarkoittanee piikiksi ystäviensä esittämää olettamuksiin perustuvaa ’viisautta’ vastaan. Luvun 28 runo viisauden lähteestä on kirjallisesti ja teemallisesti itsenäinen kokonaisuus. Se on kertomus kertomuksen sisällä, jolla Job siis parodioi ystäviensä muka viisaita neuvoja.

Koska runo on itsenäinen kokonaisuus, sen voi lukea Jobin kirjasta irrallaan ilman, että sen ajatus vääristyisi tai jäisi edes vajaaksi. Tästä syystä osa tutkijoista epäilee, että runo olisi lisätty tekstiin jälkikäteen, mutta näin sen ei tarvitse olla, koska itsenäisyydestä huolimatta teksti sopii mainiosti Jobin dialogin kokonaisajatukseen epäsuorana ivailuna siitä, kuinka todellinen viisaus ei tuntunut olevan Jobin ystävienkään käsillä, vaikka he toisin kuvittelivat.

Teksti on Jobin puheen osana nuhtelu vastaväittäjien lyhytnäköisyyttä vastaan. Ja saman sisältöisenä se sopii arvostelemaan nykypäivän kirjaviisautta. Kuin pilkaten runoilija kirjoittaa: ”Mistä viisaus on lähtöisin? Missä asuu ymmärrys? Se on kätkössä… se on piilossa…

Jos et vielä ole Jobin runoa kokonaisuudessaan lukenut, teepä se viimeistään nyt. Runo on kelpo kuvaus muinaisessa kaivostyössä käytetyistä menetelmistä, mutta runon sanoma siis liittyy viisauden löytämiseen. Siinä ihmiset etsivät ’viisasten kiveä’ mitä kummallisimmista paikoista, mutta turhaan. Runo jäsentyy kolmeen säkeistöön:

  • Ihminen viisautta etsimässä (Job 28:1-12). Runoilija kuvaa ihmisen pyrkimystä löytää viisautta verraten sitä uutteraan ja vaativaan kaivostyöhön. Viisauden löytäminen ei ole kiinni siitä, etteikö ihminen etsisi sitä tosissaan, ongelma on vain siinä, että hän etsii sitä väärästä paikasta.

  • Ihminen etsi viisautta, mutta ei löytänyt, joten hän yrittää ostaa sen itselleen (Job 28:13-19). Uutteran kaivostyön tuloksena hän sai arvokkaita kiviä, joista hän on valmis luopumaan kunhan vain saisi viisauden itselleen. Ongelma ei siis ole sekään, etteikö ihminen osaisi viisautta arvostaa. Ikävä kyllä todellinen viisaus ei ole myytävänä – jos se olisi, ei kenenkään omaisuus riittäisi sen ostamiseen. Siksi Jumala onkin päättänyt antaa viisauden ilmaiseksi niille, jotka osaavat sitä etsiä oikeasta paikasta.

  • Jumala itse on vastaus viisauden mysteeriin (Job 28:20-28). Runon päättävä säkeistö kertaa viisauden olevan ihmisen ulottumattomissa. Hän ei voi viisautta löytää eikä ostaa, vaan hänen on pyydettävä sitä Jumalalta, joka on kaiken viisauden lähde.

Mistä viisauden löytää?

Tutkitaanpa vielä tovi runon viimeistä säkeistöä. Runon tavoin viimeinen säkeistö jakautuu sekin kolmeen osaan:

  • Viisaus on kätkettynä Jumalassa, mikä tarkoittaa sen olevan salainen eikä se sellaisenaan kuulu luotujen tiettäväksi (Job 28:21-23).

  • Jumalan salattu viisaus ei ole luonteeltaan teoreettista tietämystä, vaan jotain minkä varaan hän perustanut koko luomakunnan. Vaikka Jumalan viisaus on salattu, sen tulokset ovat nähtävissä luomakunnassa. Jumalan viisauden hedelmä näkyy luomistyössä sekä hänen jatkuvassa kaitselmuksessaan (Job 28:24-27; Sananl. 3:19-20).

  • Jumalan viisauden tulos näkyy kaikkialla luomakunnassa, mutta siitä huolimatta Jumala on tehnyt osan viisaudesta tiettäväksi erityisesti ihmistä varten ja paljastanut hänelle sen, mikä hänen on oleellista tietää (Job 28:28).

Runon päätteeksi sen viimeisessä jakeessa Jumala paljastaa ihmiselle todellisen viisauden lähteen. Jae on yhteenveto kaikesta, mitä runossa aiemmin on sanottu. Sen mukaan vain Jumala tuntee todellisen viisauden, joten vain Jumalan neuvot voivat johtaa ihmisen löytämään viisauden:

Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa.

Kehotus toistaa aiemmin Sananlaskujen kirjasta siteeratun neuvon viisaudesta (Sananl. 9:10). Runon kehotus osoitetaan erityisesti ihmiselle – ei muulle luomakunnalle: ”ihmiselle hän sanoi”. Näin siksi, että jokaisella luodulla on Jumalan luomistyössä oma tehtävänsä, ja ollakseen ’täydellinen’ kunkin tulee täyttää oma hänelle tarkoitettu paikkansa. Ihmisen tarkoitus on eri kuin esimerkiksi hevosen tai päivänkakkaran. Ihminen ei siis voi löytää viisautta ottamalla oppia hevosesta tai hamsterista, koska hänet on luotu eri tarkoitusta varten.

Ihmiselle annettu viisauden ’avain’ on sekin täyttää oma paikkansa Jumalan tahdossa. Viimeisen jakeen kehotus pyrkiikin ohjaamaan ihmistä löytämään oman paikkansa luomakunnassa. Alun perin ihminen luotiin Jumalan yhteyteen, elämään Jumalan tahdossa ja läsnäolossa. Sen vuoksi hänen onnellisuutensa kannalta oleellisin viisauden ’avain’ on se jokin, joka palauttaa hänet toteuttamaan alkuperäistä tarkoitustaan. Niin kauan, kun ihminen harhailee toisaalla, hän ei koe kestävää onnea, koska on eksynyt ja vajaa tarkoituksestaan.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan suurin viisaus, mitä ihminen voi saavuttaa on oppia elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. Täydellinen harmonia Jumalan tahdossa johtaa täydelliseen onneen. Ja siihen myös Jumalan pelastussuunnitelma tähtää – ihmisen palauttamiseen alkuperäiseen tilaansa, missä hän kokee olevansa 100% ehyt Jumalan yhteydessä.

Ihminen löytää Jumalan viisauden vain, kun hän tekee päätöksen elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Mitä enemmän Jumalan tahto saa toteutua hänen elämässään, sitä täydellisemmin hän voi kokea täyttävänsä oman paikkansa Jumalan luomakunnassa. Täydellisen viisauden saavutamme tietty vasta ikuisuudessa, kun lunastus on saatettu kohdallamme loppuun, mutta Jumalan viisaus toimii hyväksemme jo tässä ajassa kunhan vain otamme siitä vaarin.

Eli niin kuin edellä viisaudesta jo todettiin, oikea viisaus ei ole teoreettista kirjaviisautta, vaan käytännön toimivaa viisautta. Se mitä Herra on tehnyt sinulle ja minulle tiettäväksi viisaudestaan luetaan viisaudeksi meille vasta, kun se astuu efektiivisesti voimaan elämässämme. Tämä periaate voidaan tiivistää myös seuraaviin Mooseksen kirjan sanoihin:

Salatut asiat ovat vain Herran, meidän Jumalamme, tiedossa, mutta ne asiat, jotka hän on ilmoittanut, ovat tarkoitetut meille ja lapsillemme, että aina täyttäisimme tämän lain käskyt. ” (5. Moos. 29:28)

Voi ihminen, minne viisautesi kadotit?

Jospa siis vielä joku kysyy ”Mistä viisaus on lähtöisin? Missä asuu ymmärrys?”, niin mitä siihen vastaat?

Löytääkö ihminen ratkaisun perimmäisiin kysymyksiin tutkimalla itseään? Löytääkö hän ratkaisun sydämen kaipuuseen lähettämällä luotaimen kaukaiselle planeetalle? Kenties hän löytää tilkettä sydämen tyhjään tilaan mielenhallinnan keinoin tai yhtymällä tyhjyyteen, jota ei ole? Kenties vastaus on jonkun gurun ’rauha’, jonka hän voi löytää ostamalla muutamia ’avaimia’ viisauteen?

Vai onko viisaus niin kaukana ihmisestä, ettei hän voi sitä omin keinoin löytää? Ehkä viisaus ei ole edes kaupan? Ehkä viisaus on otettava vastaan häneltä, joka sen tuntee? Mutta entä, jos viisaus onkin jotain sellaista, minkä olet kokoajan tiennyt, mutta et ole tahtonut sitä tunnustaa?

Voisiko tänään olla aika koetella Jumalan viisautta? Ehkä olisi aika laittaa kädet ristiin, painaa pää rintaa vasten ja miettiä, mikä on Jumalan tahto minun osalleni? Olenko saanut vastaanottaa elämääni viisauden, joka on salattu tämän maailman ’viisailta’ (Luuk.10:21)?

Siunattu olet sinä, joka olet saanut viisauden vastaanottaa pelastuksen kirkkaimman lahjan Herralta! Mutta ehkäpä Jumalan viisaudessa riittää ammennettavaa vielä sinullekin, eikö totta? Anna Jumalan viisauden vallata elämäsi. Anna Jumalan viisaudelle sijaa kaikessa mihin ryhdyt. Saakoon Jumalan viisaus kasvaa elämässäsi edelleen!

Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa.

Pohdittavaa

Mitä eroa on viisaudella ja kirjaviisaudella?
Mistä viisauden löytää?