Olen aiemminkin siteerannut ajatelmissani stoalaisen elämänfilosofian oppi-isää Marcus Aureliusta. Hän oli filosofi ja Rooman keisari, joka vaikutti toisella vuosisadalla ajanlaskun alun jälkeen.

Gloria Patri (Kuva. Wikipedia, public domain)

Oheinen lainaus on hänen mietekokoelmastaan. Se ei ole Jumalan sanaa, mutta inhimillistä viisautta siinä kuin kaikki muukin kirjallisuus.

”Jos olet nähnyt nykyhetken, olet nähnyt kaiken, muinaisista ajoista koko ikuisuuteen. Sillä kaikki, mitä tapahtuu, liittyy toisiinsa ja on samaa.” (Marcus Aurelius, Τὰ εἰς ἑαυτόν (Meditations), 6.37)

Aureliuksen ja minun elämänfilosofiaa yhdistää ajatus nykyhetken erityisyydestä ainoana katoamattomana ajanhetkenä ja keskeisimpänä sellaisena tällä ajassa elävälle ihmiselle. Yhteneväisyys ei kuitenkaan ulotu perimmäisiin totuuksiin asti.

Stoalainen ajattelu tulkitsee, että tapahtumat, jotka tapahtuvat tänään, ovat samoja kuin ne, jotka ovat aina tapahtuneet. Eli ihmiset elävät ja kuolevat, eläimet elävät ja kuolevat, pilvet nousevat taivaalle ja kohta katoavat kuin ei mitään. Samoin ilmaa hengitetään sisään ja hengitetään ulos niin kuin on tapahtunut iät ja ajat. Saman sanoo Saarnaajaksi tituleerattu Salomo ”Saarnaajan kirjaksi” nimetyssä tutkielmassaan tämän maailman menosta:

”Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla.” (Saarn. 1:9)

Sen enempää Salomo kuin Aurelius eivät pitäneet ajatusta elämän ’yllätyksettömyydestä’ ahdistavana tai masentavana. Päinvastoin ajatus on rohkaiseva – jopa kohottava. Se on vain tosiasia, jolla voi rauhoittaa mielensä uhkakuvilta. Mikä minulle on uusi ja uhkaava, se on kuitenkin jotain sellaista, mitä tavalla tai toisella on täällä ajassa nähty ja koettu kerta toisensa jälkeen. Tällä on rauhoittava vaikutus. Ei tarvitse innostua eikä tarvitse odottaa jännittyneenä. Jos et ole nähnyt jotain aiemmin, joku muu on nähnyt.

Gloria Patri

Tässä kohden ajatusta minun tapani tulkita elämää poikkeaa Aureliuksen ajatuksesta. Toki tiedän, että vakaa mieli kykenee suhtautumaan elämään tästä näkökulmasta stoalaisen rauhallisesti. Mutta vaikka siihen kykenisin, niin en tahdo perustaa mielenrauhaani pelkästään näkyvän maailman lainalaisuuksiin.

Tämä siksi, että minä näen kaikessa Jumalan jäljen. Hän on läsnä kanssani, niin kuin hän ollut läsnä auringon alla. Eli kuten Salomo sanoo: ”mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen” – ja se merkitsee myös sitä, että Jumala on sama tänään kuin hän oli eilen ja tulee olemaan minun jälkeenikin.

Ja tätä ajatusta ei ilmaista missään kauniimmin kuin kristillisessä hymnissä, jonka tunnemme nimellä Gloria Patri. Se on latinaa ja tarkoittaa ”Kunnia Isälle”. Se on lyhyt hymni, jota käytetään yhä monissa jumalanpalvelustraditioissa.

Aihepiiriimme sopii parhaiten sen myöhempi läntinen muoto, johon on lisätty sanat ”sicut erat in principio” eli ”niin kuin oli alussa”. Kokonaisuudessaan hymni kuuluu näin:

”Gloria Patri, et Filio, et Spiritui Sancto. Sicut erat in principio, et nunc, et semper, et in saecula saeculorum. Amen.”

Ja virallinen evankelisluterilaisen kirkon käyttämä suomennos on tämä:

”Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.”

Tämä kiteyttää todellisen rauhan ja turvan pohjan. Se on taivaallinen toisinto Marcus Aureliuksen ja Salomon havainnoista. He katsoivat elämää ”auringon alla”, kun taas Gloria Patri katsoo elämää yläviistosta Jumalan taivaista. Mitä ikinä täällä tapahtuukaan, se levittäytyy Jumalan eteen kuin kynnysmatto. Hän ei ylläty maailmanpoliittisista tilanteista sen enempää kuin pienen ihmisen henkilökohtaisesta tragediasta. Hän on nähnyt ja näkee ne kaikki.

Niin kuin oli, on ja on aina

Katson siis elämää tekemättä itsestäni erityistä toisiin ihmisiin nähden. Katson elämää tekemättä omasta ajastamme erityistä menneisiin tai tuleviin aikoihin nähden. Moni asia toistuu kerta toisensa jälkeen, mutta silti jokainen asia on oma uniikki tapauksensa. Ihmisen näkökulmasta ehkä ei, mutta Taivaallisen Isän näkökulmasta kyllä. Hän osaa tehdä eron henkäyksen ja toisen välillä – siinä missä ihminen sotkeutuu laskuissaan jo kymmenen kohdalla.

Taivaallisen Isän näkökulmasta kaikki on alati tuoretta, sillä hän katsoo elämää ajan tuolta puolen ilman. Hänen edessään mikään ei unohdu ja katoa, niin kuin tapahtuu jatkuvasti meidän mielissämme.

Miksi en säiky elämää? Sen tähden, että minun Jumalaani kuvaavat sanat ”Niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen”. Tiedän, että minun elämääni tarkkaa Kaikkivaltias rakastava Isä, joka ei tee eroa ajan ja ajan välillä. Minun arvoni on siinä, että Kaikkivaltias katsoo minua eikä unohda elämäni pienintäkään yksityiskohtaa.

Minä en muista, mitä ajattelin tätä kirjoittamaan alkaessani, mutta Isä tietää ja muistaa. Hän tietää ja muistaa sen vielä silloinkin, kun minä en enää muista edes tätä tekstiä.

”Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.”