Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: preesens

Henki elämän keskellä

Onpa ihminen kummallinen otus. Hän muistaa parhaiten alut ja loput, vaikka kuitenkin tärkein ja enin on se, mitä tapahtuu niiden välissä.

Elämäkö on vain alkuja ja loppuja? (Image by Shelley Evans from Pixabay)

Elämämme elämän keskellä – vaellamme alati jonkin alun ja lopun välillä. Silti juhlimme tyypillisesti vain alkuja – syntymä, häät, tupaantuliaiset, jne. Ja tietenkin loppuja – valmistuminen, hautajaiset, kilpailun loppu tai maaliin tulo, jne. Alku tai loppu; se on juhlan arvoinen. Sävy vain vaihtelee.

Aluilla ja lopuilla voi tehdä pienen ajatusleikin. Usein on vain valinta ja näkemys, mikä on alku ja mikä loppu: syntymä, kuolema, häät, valmistuminen… Toisen loppu on toisen alku ja päinvastoin.

Yleisesti alut ovat usein jännittäviä – jopa pelottavia. Olenko hyvä vanhempi vastasyntyneelle? Menestynkö …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , , |

Niin kuin oli, on ja on aina

Olen aiemminkin siteerannut ajatelmissani stoalaisen elämänfilosofian oppi-isää Marcus Aureliusta. Hän oli filosofi ja Rooman keisari, joka vaikutti toisella vuosisadalla ajanlaskun alun jälkeen.

Gloria Patri (Kuva. Wikipedia, public domain)

Oheinen lainaus on hänen mietekokoelmastaan. Se ei ole Jumalan sanaa, mutta inhimillistä viisautta siinä kuin kaikki muukin kirjallisuus.

”Jos olet nähnyt nykyhetken, olet nähnyt kaiken, muinaisista ajoista koko ikuisuuteen. Sillä kaikki, mitä tapahtuu, liittyy toisiinsa ja on samaa.” (Marcus Aurelius, Τὰ εἰς ἑαυτόν (Meditations), 6.37)

Aureliuksen ja minun elämänfilosofiaa yhdistää ajatus nykyhetken erityisyydestä ainoana katoamattomana ajanhetkenä ja keskeisimpänä sellaisena tällä ajassa elävälle ihmiselle. Yhteneväisyys ei kuitenkaan ulotu perimmäisiin totuuksiin asti.

Stoalainen ajattelu tulkitsee, että tapahtumat, jotka tapahtuvat tänään, ovat samoja kuin ne, jotka ovat aina …

Lisää...

Kiitollisuudesta eiliseen ja huomiseen

Aloitan pienen pohdintani apostoli Paavalin kehotuksella, jonka hän kirjoitti kirjeessään Kolossan seurakunnalle lopputervehdysten alkuun:

Kello – illuusio tulevasta ja menneestä. Ja sekin osoittaa aina vain tätä hetkeä. (Kuva Gerd Altmann Pixabaystä)

”Olkaa kestäviä rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa.” (Kol. 4:2)

Kehotus on moniulotteinen ja syvä. Kestävyys viittaa jatkuvuuteen ja suhteen ylläpitämiseen. Sehän on rukouksen syvintä olemusta. Rukous puolestaan on asioiden kantamista Jumalan eteen, mihin sisältyy myös irti päästäminen. Kun kannan rukouksin asiani – tai mieluummin itseni ja lähimmäiseni – Jumalalle, päästän itse irti ja luotan rukoukseni kohteen kokonaan Jumalalle.

Kiittäen valvokaa

Paavali puhuu myös kiitoksesta. Kiitos ja kiitollisuus on elämää ylläpitävä voima käytännön arjessa. Jumalasuhteessa kiitollisuus syntyy Kristuksen rakkaudesta. Usein sanotaan, että kiitollisuus syntyy rakkaudesta Jeesukseen. Täsmentäisin kuitenkin …

Lisää...

Mitä jos – tämä on

Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan, on miekkamme ja kilpemme ajalla vaaran, vaivan.” (Virsi 170)

Virsikirja. Kuva DESI MAXWELL, Pixabay

Näillä sanoilla alkaa Lutherin taisteluvirsi ”Jumala ompi linnamme”. Suomessa Lutherin taisteluvirsi on ottanut paikkansa eräänlaisena kansallisena juhlavirtenä. Sitä tiedetään veisatun esimerkiksi saatevirtenä 1939 talvisodan alla Moskovaan lähetetyn neuvottelukunnalle (ks. virsikirja). Ja virsi varmasti kaikui monen mielessä vielä talvisodan kuukausinakin, kun neuvottelut eivät päätyneetkään toivottuun tulokseen.

Virren ensimmäiset säkeet ovat epäsuora sitaatti psalmin 46 alusta.

Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin…” (Ps. 46:2-3)

Emme tunne psalmin tilannetta, mutta tekstin ja päällekirjoituksen ”Korahilaisten laulu” perusteella on ehdotettu sen kirjoitetun joko …

Lisää...