Nykyään tiedotusvälineissä toistuu loputtomasti sana ’rauha’; puhutaan rauhanneuvotteluista, välirauhasta, rauhattomuuksista, rauhan ajasta, luonnonrauhasta, kotirauhasta, jne.

Tarkemmin ajatellen uutisotsikot puhuvat enemmän rauhan puutteesta tai sen tavoittelusta kuin itse rauhasta. Se on ihmisen hyvinvoinnin näkökulmasta tavoiteltava tila. Siksi sen puuttuminen on aina uutinen.

Rauha ei kuitenkaan ole pelkkä yhteiskunnallinen tavoite tai yksilön perusturvallisuuden tae. Rauhan kaipuuseen kuuluu myös sisäinen elementti. Se sisältää kaipuun hiljaisuuteen ja sisäiseen tasapainoon. Ihmiset etsivät rauhaa luonnosta, matkoilta, sulkemalla matkapuhelimen, juomalla itsensä humalaan jne.

Toiset pakenevat rauhatonta todellisuutta lääkkeiden väärinkäytön tai huumeiden valheelliseen maailmaan, erilaisiin vaihtoehtohoitoihin, ajatusrakennelmiin, uskomuksiin, jne. On myös heitä, jotka luulevat löytävänsä rauhan viiltämällä ranteet auki tai etsiytymällä rautatien varteen. Ja sitten tietenkin kansakuntina voimme olla niin rauhanjanoisia, että ryhdymme jopa sotimaan rauhan puolesta. Ymmärrän senkin.

En syytä enkä soimaa meitä ihmispoloja, jotka olemme niin hukassa oman rauhamme kanssa. Kaikki nämä keinot, etenkin nuo äärimmäiset, kertovat vain siitä, että rauhan etsiminen on totista touhua silloin, kun se on todella kadonnut. Tästä perspektiivistä katsottuna ei liene liioiteltua sanoa, että rauha on paitsi rahaa arvokkaampaa, äärimmillään se voi olla elämääkin arvokkaampi.

Mikä loppujen lopuksi on tämä ihmisiä liikkeelle laittava voima, jonka eteen ihmiskunta ponnistelee koko luovuutensa voimalla? Mistä voin löytää tavoitellun rauhan?

Rauha rauhattomuuden keskellä

Vastaus edellä esitettyihin kysymyksiin on suurimmalle osalle ihmiskuntaa aivan liian yksinkertainen. Johanneksen evankeliumin tekstissä Jeesus kertoo olevansa tuo ainoa pysyvän rauhan lähde. Jeesus jätti opetuslapsille ”oman rauhansa”, joka ajassamme välittyy Kristuksen Pyhän Hengen välittämänä. Lainaan tähän tuon koko tekstin:

”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu. Paljon en kanssanne enää puhu, sillä tämän maailman ruhtinas on jo tulossa. Mitään valtaa ei hänellä minuun ole,” (Joh. 14:27-30)

Lainatun tekstin sanat ajoittuvat hetkeen, kun opetuslasten ja Jeesuksen eron hetki oli lähellä. Juudas oli tehnyt päätöksensä kavaltaa Jeesuksen ja oli jättänyt opetuslapsijoukon. Hän oli valmistautumassa tehtäväänsä ylipappien nimittämän sotilassaattueen kanssa. Jeesus puhui tekstin sanat juuri ennen kuin hän poistui pääsiäisaterialta opetuslasten kanssa Jerusalemin yöhön matkatakseen Getsemaneen, josta Juudas hänet varmuudella löytäisi.

Vaikka Jeesus tiesi tilanteen ja tunsi kohta alkavan piinan läheisyyden tuottaman ahdistuksen, hän siitä huolimatta kehotti opetuslapsia olemaan murehtimatta ja pelkäämättä, koska edes tuona pimeänä hetkenä tämän maailman ruhtinaalla ei ollut valtaa Jeesukseen. Kaikki, mitä kiirastorstain ja pääsiäissunnuntain välisenä aikana tapahtui, tapahtui siksi, että Jumala salli sen tapahtuvan. Edes Kristuksen alemmuuden hetkenä Saatanalla ei ollut mitään valtaan häneen.

Tähän samaan tosiasiaan perustamme myös me uskovat oman henkilökohtaisen rauhamme: kristityn rauha on Kristuksen rauha. Kristuksen herruus pysyy iäti – samoin pysyy hänen rauhansa. Kukaan ei voi sitä hänen omiltaan riistää.

Rauha olosuhteiden yläpuolella

Raamatun ilmoittama Kristuksen rauha, päinvastoin kuin tämän maailman tarjoama rauha, on riippumaton ulkoisista olosuhteista. Kristuksen rauha perustuu hänen valta-asemaansa luomakunnan yläpuolella. Uskovan rauhan lähde on ikuinen ja jumalallinen, sillä Kristuksen rauhan lähde on Pyhä Henki eli Jumala itse.

Tämä rauha takaa todellisen hyvinvoinnin ja sisäisen levon; se on kumppanuutta itse Jumalan kanssa. Ihmeellisintä Kristuksen rauhassa on sen ’hankkimisen’ helppous. Kristuksen rauha on näet lahja, jonka voi vain saada, ei ansaita. Tämä todellinen rauha on tarjolla jokaiselle, joka sen tahtoo lahjana vastaanottaa; sitä ei voi ostaa, ei ansaita, ei löytää maailmasta eikä saada synnyinlahjana.

Maailman tarjoama rauha voi tuottaa hetkellisen, ehkä pidemmänkin, rauhan tai turvallisuuden tunteen, mutta ikävä kyllä se on parhaimmillaankin vain itsepetosta, koska sen perusta ei ole ikuinen ja pysyvä, kuten Kristuksen rauhassa. Nimittäin maailman tarjoama rauha on subjektiivinen ja häilyvä, kun Kristuksen rauha on objektiivinen ja pysyvä. Salli minun hieman selittää tätä.

Kuvitellaan, että saavutat rauhan (mielenrauha, tulitauko, hiljaisuus jne.), jonka maailma voi sinulle tarjota. Voit vilpittömästi tuntea omistavasi rauhan, mutta Jumalan näkökulmasta rauhasi on valheellinen, koska olet yhä ’sodassa’ Häntä vastaan. Tuo rauha on yhtä pettävä kuin kaunis auringonlasku Hiroshimassa ennen pommitusta. Kaikki tuntuu olevan hyvin, vaan ei ole. Maailman tarjoama rauha, on parhaimmillaankin pettävä ja väärä tuntemus.

Todellinen rauha on Kristuksessa, koska hän on sovittanut sinut Jumalan kanssa. Kenet Jumala on syyttömäksi julistanut, hänen rauhaansa ei kukaan kykene horjuttamaan. Jumalan antama rauha perustuu hänen lupaukseensa ja on lähtöisin yksin hänestä itsestään. Tästä syystä Jeesus kehottaa meitä olemaan pelkäämättä, vaikka ulkoiset olosuhteet vaikuttaisivat kuinka uhkaavilta tahansa. Meidän ei siis tule pelätä, koska rauhamme perusta on muuttumaton Jumala.

Välirauha vai pysyvä rauha?

Maailman tarjoama rauha on aina väliaikainen; vaikka rauhan tunne säilyisikin, niin tuolla tunteella ei ole pitävää pohjaa. Se on parhaimmillaan vain tulitauko, jonka nimikin jo paljastaa sen kestämättömyyden. Se on rauhaa määräajaksi, jonka tietää päättyvän uuteen rauhattomuuden alkuun.

Sen sijaan uskovat, jotka ovat saaneet rauhan Kristukselta, voivat luottaa häneen elämänsä synkimpänäkin hetkenä. Ajattele vaikkapa opetuslapsia, jotka todistivat silminnäkijöinä Jumalan Pojan kärsimystä. Mitä luulet, millainen pelko heidät valtasi, kun he huomasivat, ettei Jeesus astunutkaan ristiltä alas, vaan että hän kuoli kuin kuka tahansa ihminen?

Opetuslapsien mielissä myllersivät kysymykset siitä, miten he elämäänsä jatkaisivat, kun olivat hukanneet yli kolme pitkää vuotta heidän silmiensä edessä kuolleen messiaan matkassa. Samaan aikaan maailma juhli voittoaan Kristuksesta kovin luottavaisin ja rauhallisin mielin. Mutta kumpi rauha loppujen lopuksi oli kestävä: maailman vai opetuslapsien? Siihen vastatkoon Raamattu itse:

”Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran.” (Joh. 20:19)

Olkoonpa elämäsi ulkoiset olosuhteet kuinka synkät hyvänsä, sinun ei tarvitse menettää yöuniasi, koska samalla tavoin kuin opetuslapsetkin saivat todistaa Kristuksen voittoa kuolemasta, saat sinäkin huomata, kuinka Jeesus ilmestyy sinunkin murheidesi keskelle toivottaen: ”Rauha sinulle, rakas lapseni!”

Mene siis rauhassa, Herra on kanssasi.

Pohdittavaa

Mikä on subjektiivisen ja objektiivisen rauhan ero?
Mihin minun rauhani perustuu?
Olenko vastaanottanut Kristuksen rauhan omalle kohdalleni?