Edellisen sunnuntain teksti oli monelle tuttu vertaus kymmenestä morsiusneidosta (Matt. 25:1-13). Se on niitä vertauksia, jotka pysyvät aina ajankohtaisina.

Morsiusneitoja (Kuva Lovelyn Montepio Pixabaystä)

Kaikessa lyhykäisyydessään vertauksen sanoma on selkeä. Jeesus kiteytti sen lopuksi meille varsin suoraan:

”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” (Matt. 25:13)

Väitän, että jos tulkinnan vie äärimmilleen, niin ei ehdi kulumaan montaa hetkeä siitä, kun vertauksen luettuani huomaan löytäväni itseni taas kerran vertauksen tyhmien morsiusneitojen joukosta.

En tarkoita tällä uskonliekin kadottamista, vaan ihan vain keskittymisen herpaantumista pois Kristuksesta. Hauska piirre vertauksessa onkin, että niin viisaat kuin tyhmät morsiusneidot kaikki nukkuivat. Kukaan ei ollut hereillä sulhasen lähestyessä. Erona oli vain se, että viisaat olivat varautuneet siihen, että näin voi käydä. Vaikka he eivät pysyneet valveilla, he olivat silti vaalineet öljyä, ettei yökään voinut heitä yllättää.

Mitä valvomiseen tulee, niin onhan niin, että eipä sitä tarvitse pitkälti tätä elämää kulkea, kun löytää itsensä kohta puuhaamasta ja ajattelemasta joutavia ja huomaa mielensä harhautuneen toisaalle Kristuksesta. Ja tällöin minun tarvitsee taas kuulla rakkaan Pyhän Hengen äänen sydämessäni kuiskaavan hiljaa mutta silti selkeästi: ”Herää unestasi, sinä Jumalan rakas!” Se on minulle kuva siitä ’öljystä’ – lempeä kehotus herätä elämään Jumalan lapsena.

Se on lempeä Pyhän Hengen ääni, joka kutsuu minut valvomaan. Kehotus valvoa ei soi korvassani siksi, että ”minun täytyy” vaan koska ”minä saan” ja se on paljon parempaa kuin unessa vaeltaminen.

Olla hereillä Kristuksessa on valtava lahja, koska silloin tunnen eläväni ja elämä asettuu oikeisiin mittasuhteisiin. Jos taas ummistan silmäni, muuttuu siunattu todellisuus monesti kujajuoksuksi tai jopa painajaiseksi, josta en edes osaa omin voimin herätä. Tuota painajaista juoksen vain tämän elämän turhuuden perässä tai sen vuoksi näkemättä ”Kristusta puilta”. Niin uneksin todellisen elämän ohi, vaikka uusi elämä Kristuksessa on minulle täyttä totta joka hetki.

Teksti

En nyt aio tässä kertoa tästä aiheesta enempää, mutta tahdon avata vertaukseen yhden pienen näkökulman, joka tällä kertaa nousi ajatuksiini, kun luin vertausta ja siihen kirjoitettuja hartaus- ja opetustekstejä.

Tässä teksti vielä kokonaan. Olen siihen lihavoinut ne kohdat, jotka minua puhuttelivat tällä kertaa.

”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’ ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä. ” (Matt. 25:1-13)

Lempeää puhetta

Meidän ulkopuolisten tarkkailijoiden on helppo asettua vertauksessa oikein ajattelevien joukkoon, koska tunnemme kertomuksen sen loppua myöten. Mutta vertauksen morsiusneidot olivat kaikki vain morsiusneitoja; he eivät tienneet olevansa viisaita eivätkä tyhmiä eivätkä myöskään ajatelleet toisen ’joukon’ olevan sellaisia. He olivat kaikki morsiusneitoja – siinä kaikki.

He toimivat eri tavoin sen ymmärryksen mukaan, mikä heillä oli. Emme siis saa olettaa, että vertauksessa esiintyvät morsiusneidot tiesivät olevansa viisaita tai tyhmiä. Todennäköisesti kaikki kymmenen neitoa luulivat tekevänsä parhaansa omassa tilanteessaan. Kuten neidot, myös me teemme päätöksiä parhaan tietämyksemme mukaan tietyllä hetkellä.

Ovatko päätöksemme viisaita vai tyhmiä? Ajan myötä sen näemme. Mutta siihen asti toimimme osittaisen tiedon varassa, koska vain Jumala näkee jo nyt täysin. Tässä valossa vertauksen opetus voi olla myös siinä, miten viisaat neidot kohtelevat tyhmiä. Kun tyhmät pyytävät viisailta jakamaan öljyään, viisaat eivät suostu. He kieltäytyvät, koska heidän mielestään jokaisen tulisi kantaa päätöstensä seuraukset. Mutta samalla, kun viisaat neidot ovat eri mieltä, he kohtelevat toisia neitoja kunnioittavasti. He eivät halveksi tai aliarvioi heitä, vaan neuvovat heitä toimimaan oikein.

Elämässämme on tilanteita, joissa meidän on oltava eri mieltä kunnioittavasti. Kun kohtaamme henkilön vaikka täysin eri uskonto- tai kulttuuriperinteestä, on asianmukaista olla heidän kanssaan eri mieltä Jeesuksen asemasta. Me pidämme Jeesusta täysin inhimillisenä ja täysin jumalallisena – hän Jumalan Poika, pelastaja ja sovittaja. Meidän ei tarvitse tinkiä tästä, vaikka juutalaiset, muslimit ja hindut ajattelevat Jeesuksesta toisin.

Vaikka olemme eri mieltä ja tiedämme viisaiden morsiusneitojen tavoin olevamme oikeassa, meidän tulee silti kunnioittaa toisia ja neuvoa heitä lempeästi, kun he kysyvät meiltä apua. Eli aivan niin kuin Jumalan Henki muistuttaa meitä nukahtelustamme tyyliin ”Herää unestasi, sinä Jumalan rakas!”, me olemme velvolliset samalla lempeydellä herättämään heitä, ketkä nukkuvat ympärillämme.

Elämme jakautuneessa yhteiskunnassa. Olemme eri mieltä toistemme kanssa monista asioista. Jos tahdomme tulla kuulluksi, on tärkeää olla demonisoimatta heitä, ketkä ajattelevat eri tavalla. Ihmiset ansaitsevat kunnioituksen, koska kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia. Lisäksi jää suuri joukko kysymyksiä, minkä edessä emme aina tiedä oikeaa ja väärää. Vain Jumala näkee kaiken. Mikä on viisasta ja mikä on tyhmää, on vain osittain näkyvissämme.

Siksi kymmenen morsiusneidon vertaus kehottaa meitä käyttämään tätä osittaista tietoamme nöyryyden perustana. Silloinkin kun olemme eri mieltä muiden kanssa, voimme silti osoittaa heille sen kunnioituksen, jonka me kaikki ansaitsemme. On parempi mieluummin osoittaa tie eteenpäin oikeaan kuin alkaa kinastelemaan tai arvostelemaan menneestä.

Olisivathan viisaat morsiusneidotkin voineet alkaa soimaamaan tyhmiä heidän ajattelemattomuudestaan, mutta he eivät tehneet niin. He sen sijaan neuvoivat heille sen, mitä olevat itse tehneet.

”Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.”

Eivät he voineet tietää, ettei aika enää riittäisi öljyn ostamiseen. Sen tiesi vain sulhanen – eivät morsiusneidot. He siis neuvoivat parhaan ymmärryksensä mukaan. Ja niin voimme tehdä aina mekin.