Tänään puhutaan salaisuuksista – Jumalan salaisuuksista. Puhumme jostain sellaisesta, mitä on salattu vuosisadat – jopa tuhannet, ennen kuin sitä paljastettiin yhdellekään ihmiselle.

Ennen sitä puhutaan vähän loppiaisesta, koska se valmistaa meidät kohtaamaan nämä salaisuudet. Mikä siis on loppiainen? Loppiaisen vanha nimi on epifania. Epifania on kreikkaa ja tarkoittaa ”ilmestymistä” tai ”Herran ilmestymistä”. Nykyinen suomenkielinen nimi on peräisin 1600-luvulta, ja se tarkoittaa joulunpyhien loppumista – ei mitään sen syvällisempää. Käytännössä loppiainen mielletään Suomessa paluuna arkeen.

Muttaeipä siinä mitään, edes loppiaisen ’kirkollinen’ merkitys epifania-juhlana, ei ole aivan yksiselitteinen. Idän kirkossa loppiaisena muistetaan Jeesuksen kasteseremoniaa, kun taas protestanttisissa ja katolisessa kirkossa loppiaisen aiheeksi on vakiintunut idän tietäjien vierailu Jeesus-lapsen seimen äärellä.

Katolisessa kirkossa epifaniaa nimitetäänkin kolmen kuninkaan juhlaksi. Samaisen tradition perusteella suomalaisessa tiernapoikaperinteessäkin on kolme kuningasta, vaikka voihan sen toki johtaa myös Matteuksen joulukertomuksessa mainittujen lahjojen määrästä.

Loppiaisena me juhlimme sitä suurta uutista, mitä juhlivat myös itämaan tietäjät. Eli sitä, että Jeesuksen syntymässä Jumalan rakkaus ulottui kaikkiin ihmisiin. Kristuksen seimen äärelle olivat näet tervetulleita myös muukalaiset, joita tietäjät juutalaisesta perspektiivistä katsottuna edustivat. Tänään mekin voimme samaistua heihin, kun astumme Kristuksen eteen palvomaan häntä – tai viettämään liiton juhlaa, niin kuin metodistisessa perinteessä on tapana.

Jumalan rakkaus ei tunne rajoja

Tuomalla Kristuksen eteen paitsi paimenet ja itämaantietäjät Jumala teki omalla tavallaan tiettäväksi, ettei hän rajoittanut liittoa Kristuksessa ainoastaan joko syntyperänsä tai jonkin muun ominaisuuden puolesta sopiville henkilöille. Me kaikki – siis jokainen ihminen – olemme kutsutut osaksi Jumalan kansaa, riippumatta siitä mistä me tulemme tai mistä olemme lähtöisin.

Jouluna meistä saattaa tuntua niin ihanan kotoisalle viettää yhteistä aikaa perheen kesken Jumalan Pojan seimen äärellä. Puhutaan sitten omasta perheestä tai seurakuntaperheestä, joulunpyhien juhla on helppo nähdä sellaisena oman väenvähän sisäänpäin kääntyneenä juhlana.

Tässä mielessä loppiainen on varsin tarpeellinen muistutus tälle ”Kristuksen sisäpiirille” siitä, että Jumalan pöytään, hänen rakkauteensa paistattelemaan, ovat kutsutut aivan kaikki ihmiset, riippumatta heidän kansallisuudestaan, kulttuuristaan tai jopa uskonnostaan. Kristus on näet sovittanut koko maailman – jopa heidät, ketkä eivät tahdo hänen pelastustyötään ottaa vastaan tai edes noteerata. Silti kaikki ovat tervetulleet häntä tapaamaan.

Loppiainen on Jumalan juhla kaikille niille, jotka ovat kutsutut. Se on muukalaisten juhla. Olivathan näet tietäjät muukalaisia, kun he tulivat Jeesusta tervehtimään. Emme edes tiedä, lähtivätkö he tallista tai huoneesta ’kristityiksi kääntyneinä’ vai palasivatko vain kotiinsa nähtyään sen, mitä Jumala tahtoi heille näyttää.

Tuskinpa nimittäin itämaan astrologit jakoivat Joosefin ja Marian kanssa samaa uskonnollista perimää. Saattoipa olla jopa niin, etteivät tietäjät jakaneet edes keskenäänkään samaa etnistä taustaa tai palvoneet samoja jumalia, vaan olivat hekin kaikki lähtöisin eri maista ja uskonnoista.

Uskallammeko ’mennä’ Jumalan rajoille?

On aika hurjaa ajatella, että nämäkin kaverit olivat tervetulleita Kristuksen luo. He olivat tulleet Kristuksen eteen etsimään Jumalan kasvoja, vaikka eivät tietäneet eivätkä tunteneet tätä Jumalaa ollenkaan samalla tavalla kuin Joosef ja Maria. Jumala oli suurempi kuin ennakkoluulot, koska hän oli valmis ilmestymään näillekin etsijöille. Tästä pisteet myös Marialle ja Joosefille, etteivät ajaneet vääräuskoisia pois Jumalan kasvojen edestä.

Tämä sama haaste esitetään usein meillekin, ettemme sulje ovia heiltä, ketkä tulevat etsimään totuutta Kristuksen luota. Emmehän me tietenkään niin tee vai teemmekö sittenkin? Miten on? Avaisimmeko oven tietäjille? En nyt ala luettelemaan ihmisryhmiä, vaan jätän sen meille jokaiselle kotiläksyksi.

Loppiainen täten haastaa meitä siinä, että olemme valmiit ottamaan vastaan Kristuksen alttarin eteen heidätkin, ketkä edustavat meille vieraita arvoja ja ajatuksia. Kristus näet syntyi tähän maailmaan heidänkin tähtensä – ja kyllä ristin sovituskuolemassa vuodatettu veri on vuotanut heidänkin edestään.

Aika moni meistäkin on aikanaan ollut hukassa oman uskonsa kanssa. Ja silti kuin ihmeen kaupalla mekin olemme päässeet sisään Taivasten valtakuntaan ja oppineet tuntemaan Kristuksen jopa niin, että hänestä on tullut meidän elämämme ’suurin rakkaus’. Se on suurta armoa se.

Pitäkäämme siis ovi aina avoinna kaikille, jotka ovat edes yhtään uteliaat tuntemaan Korkeimman Jumalan. Hän kyllä osoittaa herruutensa heillekin. Tapahtuihan se jopa näiden tietäjienkin kohdalla. Hekin polvistuivat Kristuksen eteen. Ja onpa tuo tapahtunut meillekin.

Loppiaisessa on ironista se, että niin monet oman kansan perilliset hylkäsivät Kristuksen samaan aikaan, kun muukalaiset ja jopa koko muu luomakunta kokoontui kumartamaan häntä.

Oletko koskaan miettinyt, miksi näissä joulun seimiasetelmissa pyhän perheen, paimenten ja tietäjien lisäksi seimen vieressä seisovat härkä ja aasi? Ne eivät ole rekvisiittaa. Ne viittaavat yhden Jesajan profetian täyttymykseen:

”Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua.” (Jes.1:3)

Kristuksen syntyminen kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan pelastajaksi oli jotain sellaista, mitä hänen syntymäänsä odottaneet eivät osanneet ajatella. Jumalan suunnitelma oli suurempi ja ennen kaikkea laajempi kuin kukaan siitä yhtään hajullakaan ollut ihminen koskaan kykeni arvaamaan.

Juutalaisten näkökulmasta sen enempää härkä, aasi kuin tietäjät eivät olleet tervetulleet messiaan pöytään – puhumattakaan liittoon hänen kanssaan. Se oli heidän liittonsa – toki muutkin saisivat tästä liitosta hyvää hekin. Ainahan sitä pitopöydästä jotain murusia tippuu pöydän allekin.

Tästä juutalaisten asenteesta ja Jumalan suunnitelmasta puhuu Efesolaiskirjeessä apostoli Paavali, mikä on varsinainen tekstini. Uskon, että kun olemme tällä tavalla kiertäneet pitkän mutkan kautta asiaan, teksti puhuu meille paljon enemmän jo pelkästään luettuna ilman, että hienosti jäsentäisin ja selittäisin sen. Sen työn teki tällä kertaa tuttu seimiasetelma ja Matteuksen kertomus tietäjistä, jonka muistamme joulunäytelmien ja tiernapoikien perusteella riittävän hyvin.

Kurkistus Efesolaiskirjeeseen

Tämä johdanto oli tarpeellinen. Sillä, jos olisimme tulleet tekstin äärelle suoraan, emme välttämättä olisi tavoittaneet sen erityistä sanomaa. Näin siksi, että asia on liian tuttu ja toisaalta siksi, että ajatus hukkuu helposti tekstin lauserakenteisiin. Se on paitsi alkukielessä myös käännettynä vähän haastava. Teksti on Efesolaiskirjeen kolmannesta luvusta sen 12 ensimmäistä jaetta (Ef. 3:1-12).

Vietettyämme jo tovin aikaa tietäjien kanssa, pääsemme sisään tekstiin helposti vain lukemalla sen, kunhan vain vielä muistamme, että mikä niissä tietäjissä oli ongelmallista tuon ajan juutalaiselle lukijalle. Tässä tekstissä Paavali kirjoittaa samasta asiasta, mutta hän kirjoittaa nyt heille, ketkä olivat tietäjien tavoin näitä muukalaisia Herran pöydässä – tai seimen äärellä.

Ja nyt, kuuntele, miten Paavali puhuu tekstissä tästä suuresta salaisuudesta aivan tohkeissaan. Luen ensimmäiset viisi jaetta.

”Tästä syystä minä Paavali, joka olen Kristuksen Jeesuksen tahdosta vankina teidän vierasheimoisten tähden, polvistun Isän eteen. Olettehan kuulleet siitä Jumalan suunnitelmasta, jonka hän armossaan on ilmoittanut minulle, teidän parhaaksenne. Minulle on ilmestyksessä annettu tiedoksi tämä salaisuus, niin kuin olen edellä lyhyesti kirjoittanut. Tätä lukiessanne voitte huomata, kuinka hyvin minä olen perillä Kristuksen salaisuudesta. Sitä ei menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon, mutta nyt Henki on ilmoittanut sen Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille:” (Ef. 3:1-5)

Pysähdytään tähän. Eikö kuulosta jännittävältä? Jos tällainen alustus olisi jollain YouTube-kanavalla mainoksena, niin melko moni tässä vaiheessa kuuntelisi erittäin tarkkaavasti – mitä seuraavaksi sanotaan.

On oikein salaisuus – ja vieläpä Kristuksen salaisuus, Jumalan suunnitelma. Aika mieletöntä. Ja tuo salaisuus on ollut kaiken lisäksi salattu – kuin Urho Kekkosen ajan pöytäkirjat yli 50 vuoden takaa. Ja sitten, kun ne avataan ja tulevat julki – on se vain jännittävää.

Tämä salaisuus on vähän samanlainen kuin kirjakäärö Ristin Johanneksen Cantico Espiritual -sarjan ikoneissa. Siinä Kristus – sulhanen – pitää suljettua Jumalan salaisuuksien kirjakääröä kädessään. Mitähän siellä lukee? Voi kuin pääsisikin tutkimaan!

No, hypätään tuon kuudennen jakeen yli ja luetaan vielä tekstin loppuosa, mutta ei kuitenkaan vielä viimeistä jaetta. Tuo teksti kuuluu näin.

”Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut sen armolahjan perusteella, jonka Jumala on voimassaan minulle suonut. Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja ilmoittaa sen pyhän suunnitelman, jonka Jumala, kaiken luoja, on ikiajoista asti pitänyt salaisuutenaan. Näin myös avaruuden henkivallat ja voimat tulevat seurakunnan välityksellä tuntemaan Jumalan viisauden kaikessa moninaisuudessaan. Tällainen oli Jumalan ikiaikainen suunnitelma, joka meidän Herramme Kristuksen Jeesuksen oli määrä toteuttaa.” (Ef. 3:1-5)

Ei tainnut olla ihan tavallinen suunnitelma tämä. Paavali käytti koko elämänsä tämä suunnitelman tunnetuksi tekemiseen. Huomaa, että Paavalin tehtävä ei ollut toteuttaa tätä ikiaikaista salattua Jumalan suunnitelmaa.

Paavalin tehtävä oli vähän samanlainen kuin Johannes Kastajan. Hän puhui ja teki tunnetuksi Jumalan salattua suunnitelmaa. Sen lisäksi hän myös itse nautti niistä eduista, joita tuo suunnitelma antoi hänelle itselleen.

Vaikka siis Paavali jo tunsi tuon salatun suunnitelman, hän tunnisti ja tunnusti sen arvon. Se ei ollut arvokas siksi, että se oli salattu. Päinvastoin. Sitä pidettiin tarkoin piilossa ja salattuna pitkät ajat, koska se on niin arvokas. Salaaminen ei tee asiasta arvokasta. Mutta arvon vuoksi, asia voidaan tahtoa salata. Tämäkin järjestys on hyvä muistaa.

Paavali puhumasta päästyään puhui edelleen tuosta suunnitelmasta ja kertoi siitä niille, keitä tuo suunnitelma erityisesti kosketti ja hyödytti.

Tämä ei siis ollut sellainen salaisuus kuin huonot juorut, että sitten kun sen vihdoin kuulee, niin tekee mieli sanoa: ”Ai, jaa! Tuoko se nyt sitten olikin.” Tämä salaisuus piti arvonsa, vaikka sen kertoi. Tätä kirjoittaessaan Paavali oli vankina tuon salaisuuden vuoksi, mutta silti edelleen hänen siitä puhuessa, silmät syttyivät, koska se oli jotain niin mullistavaa. Se oli jotain sellaista, mitä Paavali ei olisi koskaan voinut uskoa, ellei Jumala olisi sitä varmuudella hänelle kertonut.

Ikiaikainen salaisuus

Ja nyt on tullut aika paljastaa tuo salaisuus, mistä Paavali kirjoittaa. Luen sen kohta sinulle. Luen samalla myös tekstimme viimeisen jakeen, jossa Paavali taas kertoo siitä, mitä tuo salaisuus kuulijaansa hyödyttää ja hänelle antaa. Se on monesti lopulta se salaisuuden tärkein asia.

Ketä kiinnostaa salaisuus, jos se ei millään tavalla kosketa kuulijaa. Se on vähän kuin sellainen iltapäivälehden otsikko, joka houkuttaa lukemaan, mutta kun artikkelin sitten luet, niin huomaat, ettei siinä oikeastaan sanottukaan mitään. Hyvä salaisuus vain paranee siitä, kun sen kuulee.

Ajattele nyt vaikka kaupustelijaa ovellasi, joka myy sinulle edullista hiukkaskiihdytintä. Voi olla, että se on mullistava ja edullinenkin, mutta mitä se sinua hyödyttää. Sen sijaan jos ovellesi tulee kaupustelija myymään pölynimuria, joka lisäksi pyyhkii pöydät, vahaa lattian, pesee pyykit ja vielä viikkaa lakanatkin, saatat olla huomattavasti kiinnostuneempi kuulemaan lisää.

Kuuntelepa siis Paavalin salaisuus ja sen lisäksi se, mitä tuo salaisuus hyödyttää sinua. Tässä se nyt tulee.

”muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, he ovat saman ruumiin jäseniä ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen. . . . Kristuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa.” (Ef. 3:6, 12)

Tässä se on. Huomaatko, mihin tarvitsimme kertomusta itämaan tietäjistä? Ymmärtäisimmekö lainkaan sitä, miten paljon laajempi Jumalan suunnitelma oli, ellemme ensin tietäjien kanssa olisi tulleet itse hylätyiksi alkuperäisten perillisten puolelta.

Ja mitä se kertoo Jumalan rakkaudesta, että tänään sinä ja minä – muukalaiset muukalaisten maasta – saamme lukeutua tuohon perillisten joukkoon. Siihen joukkoon, jota me itsekin, kovin hanakasti olemme valmiit kaventamaan, jos ’seimen ääreen’ tuppautuu vääränlainen tulija. Ja kuitenkin, Kristuksen eteen tervetullut on jokainen. Jumalan rakkaus ei ohita ketään. Jos joku ohittaa jonkun – se on ihminen, joka ohittaa Jumalan.

Ja palatakseni pölynimurikauppiasesimerkkiin, niin kuulitko varmasti oikein, mitä tämä Jumalan ikiaikainen salattu suunnitelma merkitsee sinulle ja minulle? – ”Kristuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa.”

Tämä ei olisi mahdollista ilman ihmisrajat ja -ymmärryksen ylittävää ikiaikaista suunnitelmaa ja salaisuutta. Jos Jumalan rakkaus ei olisi suurempi kuin ihmisen ajatukset, meillä kenelläkään ei olisi mahdollisuutta lähestyä Jumalaa.

Minua erityisesti lämmittää tässä sanat ”rohkeasti ja luottavaisina”. Se tarkoittaa sitä, että minun ei tarvitse lainkaan epäröidä tai olla epävarma siitä, mitä Jumala ajattelee, kun häntä näin lähestyn.

Noiden sanojen ”rohkeasti ja luottavaisina” taustalla kaikuu se sama kutsuhuuto, joka toi itämaan tietäjät Jeesuksen luo. Hekin tulivat ”rohkeasti ja luottavaisina”, vaikka eivät ymmärtäneet juuri mitään siitä, mitä Jumala heille Betlehemissä näytti. Se, että ikiaikainen ja salattu Jumala avasi näin ovensa muukalaisille, on tuon rohkeuden ja luottamuksen tae.

Saan lähestyä ikiaikaista pyhää Jumalaa, Luojaa, rohkein ja luottavaisin mielin, koska tiedän, että hän tahtoo kohdata minut. Hän on laajentanut pelastussuunnitelmansa niin avaraksi, että jopa minä ja tuo Paavali mahdumme kummatkin Taivaallisten olentojen joukkoon.

Saamme nähdä menneisyyden ajoista tunnetun salaisuuden nyt paljastettuna. Näemme maailman valon Jumalan Pojan muodossa, ja voimme nähdä sen selkeästi. Kiittäkäämme ja ylistäkäämme Herraa siitä, että meillä on nyt kyky ymmärtää ja selittää piilotetut salaisuudet. Tämä on ilosanoma heille, jotka kutsuvat itseään Taivaallisen Isän lapsiksi.

Amen.