Back to Top


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Tag Archives: fariseus

Lyhyestä virsi kaunis

Pari viikkoa ennen tämän tekstin kirjoittamista sain etuoikeuden löytää mielenkiintoisen artistin. Saan kiittää löydöstäni Googlea, jonka musiikkipalvelu ehdotti minulle entuudestaan tuntematonta artistia sen perusteella, miten Goole on musiikkimakuani vuosien varrella ’oppinut’ tuntemaan. Artistin nimi oli Blanca.

Fariseus ja publikaani (Millais, John Everett, 1829-1896)

Kuluvalla viikolla kävin kiinni sunnuntain evankeliumitekstiin ja kuuntelin samalla tämän Blancan levyä ”Shattered” taustamusiikkina. Kävi kuitenkin niin, että yksi hänen kappaleistaan pysäytti minut. Jäin kuuntelemaan tarkemmin, mitä hän laulaa. Tuo kappale oli nimeltään ”Real Love”, josta on tehty myös espanjankielinen versio ”Amor Real”.

Kyseinen kappale sanoittaa varsin osuvasti yhden puolen siitä kertomuksesta, mistä pohjimmiltaan on kyse sunnuntain evankeliumitekstissä. Kyseessä on vertaus fariseuksesta ja publikaanista rukoilemassa.

Blancan kappaleen valikoitumisesta korviini en nyt …

Lisää...

Etsiä vai löytää?

Muistatko lapsuudessasi etsineesi tienvarsilta tai metsistä aarteita? Entä oletko koskaan leikkinyt aarteenetsintää? Tarkoitan sitä leikkiä, jossa joku piilottaa aarteen ja muut yrittävät etsiä sitä. Itse muistan lapsuudessani leikkineeni kumpaakin: aarteenetsintää ja muuten vain aarteiden löytämistä teidenvarsilta. Vaikka nämä leikit kuulostavat samanlaisilta ja kummassakin etsitään aarretta, ovat ne silti luonteeltaan erilaisia.

Kadotettu kultaraha, lasimaalaus.

Aarteenetsintää leikitään kovalla sykkeellä tarkoituksena löytää ennalta tiedetty ’kadotettu’ aarre mahdollisemman nopeasti ennen muita. Tässä leikissä on tieto aarteen olemassaolosta ja yleensä sen mahdollinen sijaintikin on rajattu tietylle alueelle.

Tienvarsien aarteista ei taas koskaan tiennyt. Ei niitä kukaan ollut piilottanut eikä ollut takeita niiden löytämisestä eikä edes olemassaolosta. Tienvarsien aarteet etsittiin rauhalliseen tahtiin muun touhun ohessa ilman, että välttämättä mitään aarteeksi luokiteltua edes löytyi. Jos jotain sattumalta …

Lisää...

Mikä saastuttaa ihmisen?

Elämme pahoja aikoja, Nooan päivät ovat tulleet, jne.” ovat kovin yleisiä fraaseja uskovien puheissa tänäkin päivänä. Tietystä kulmasta katsottuna tämä on tietty tottakin. Toki pahuus lisääntyy maanpäällä (1. Moos. 6:5), mikä lienee merkki siitä, että vapautus ja Herran Jeesuksen tulemisen päivä on lähellä. Se on ollut merkki ja herättäjä monelle sukupolvelle. Kiitos Herralle!

Mikä saastuttaa? Likaiset kädet vai likainen sydän?

Toisaalta herää kysymys, että miksi kiinnitämme huomion aikamme yleiseen pahuuteen, mutta silti emme ole valmiit lääkitsemään sitä. Olemme kärkkäät syyttämään toisia ihmisiä vallitsevasta pahasta, mutta miksi emme puutu mieluummin siihen, mikä sen aiheuttaa?

Oleellisinta ei liene retostella ihmisten pahuuden suuruudella, vaan katsoa sinne mistä tuo pahuus on lähtöisin – eli katsoa ihmisen sisimpään ja etsiä apua mieluummin …

Lisää...

Entä jos he loukkaantuvat?

Muistanet evankeliumitekstin, missä Jeesus haastaa ulkokultaisia kuulijoita tarkastelemaan mieluummin oman sydämensä tilaa kuin vahtimaan sitä, mitä toiset laittavat suuhunsa.

Kristus kiroaa fariseukset. (F.A. Ludy)

Tapaus on dokumentoitu Matteuksen (Matt. 15:10-20) lisäksi myös Markuksen evankeliumiin (Mark. 7:14-23). Markuksen versiosta puuttuu kohtaus, jonka juutalaisille lukijoille kirjoittanut Matteus on ottanut mukaan (Matt. 15:12-14). Kiinnitän huomion tässä tuohon Matteuksen taltioimaan vuoropuheluun.

”Jeesus kutsui väkijoukon luokseen ja sanoi: ”Kuulkaa ja ymmärtäkää. Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan mikä tulee suusta ulos, se saastuttaa ihmisen.” Silloin opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat, kun he kuulivat puheesi?” Mutta hän vastasi: ’Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Älkää heistä välittäkö, he ovat sokeita …

Lisää...

Posted in Hartaudet, Jori | Tagged , , , , |

Missä minä seison?

Puhumme tänään etsimisestä ja löytämisestä. Taannoin matkalla havaitsin joutuneeni pois tutulta reitiltä. Siinä sitten etsin käsiini puhelimen, paikansin sijaintini ja etsin kartalta sopivan reitin. Edelleen huomaan etsiväni netistä milloin tietoa postin aukioloajoista, lähimmästä marketista, huoltamosta jne. Jos tarkemmin ajattelee, niin elämä on yhtä etsimistä.

Ja on sitä vakavampaakin etsimistä. Kuka etsii asuntoa, kuka sukujuuriaan, kuka terveyttä jne.? Kuka etsii itseään, kuka elämänkumppania, kuka onnea, kuka Jumalaa?

Ja ken sitten lopulta löytää, on se suuren ilon ja riemun hetki. Mitä enemmän olet etsinyt tai mitä rakkaampi tai arvokkaampi löydös sinulle on, sitä suurempi on riemukin.

Etsivä löytää – sanotaan, mutta toki joskus käy niin, että löytänyt ei syystä tai toisesta kelpuuta löytöään. Tästä kertoo lapsuudestani tuttu kertomus tytöstä, joka etsi kauniita kukkia kedolta. Tyttö iski …

Lisää...

Kaikki ei ole sitä…

Sanonta ”kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää” sopii moneen tilanteeseen, mutta erityisen se kuvaa meitä ihmisiä. Monesti ulkokuoren ja olemuksen perusteella syntynyt ensivaikutelma ihmisestä osoittautuu vääräksi, kun ihmiseen saa tutustua ajan kanssa.

Monet kerrat olen häpeäkseni huomannut ennakkoluulojen värittämän ensivaikutelman jälkeen henkilöllä olleen kultainen sydän ja kaunis mieli. Toki silloin tällöin arviointikyky on pettänyt myös toiseen suuntaan. Arviointiin vaikuttavat niin tapaamishetken luonne kuin myös omat asenteemme ja odotuksemme. Yksinkertaistaen voi silti todeta, että ulkokuori voi pettää.

Viisautta on käyttää toisen ihmisen arviointiin aikaa ja antaa hänelle ja itselleen mahdollisuus aitoon kohtaamiseen. Eihän sitä ikinä tiedä, vaikka uusi kohtaaminen antaisi lahjaksi elinikäisen ystävän. Kohtaamisista on kyse myös päivän raamatuntekstissä.

Jeesus kohtaa syntisen

Tämän päivän Luukkaan evankeliumin tekstissä sanonta ”kaikki ei ole …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta