Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: lapsi

Isä!

Vuonna 1967 alallaan tunnettu kuvataiteilija Andy Warhol lausui itseään monin verroin kuuluisammaksi tulleen hokeman: ”In the future everybody will be world-famous for 15 minutes” eli ”Tulevaisuudessa jokainen on maailmankuulu 15 minuutin ajan.” Andyn ajatusta on siteerattu pääosin hymyssä suin 40 vuoden ajan aina kliseeksi asti – joskin sosiaalisen median aikakaudella väite on muuttunut entistä realistisemmaksi. Tosin tällöin unohtuu, että maailma on paljon suurempi kuin se joukko etuoikeutettuja, jotka ovat sosiaalisessa mediassa.

Psalmilaulajien 15 min :-) (Luca della Robbia, Cantoria, 1431–1438)

Jos Andyn ajatus pitäisi kirjaimellisesti paikkansa, eletään taas niitä hetkiä vuodesta, kun Suomessa suuri joukko isiä käyttää oman 15-minuuttisen tai ainakin osan siitä.

Parin viikon ajan postiluukusta putoillut mainosposti vihjaa vahvasti siihen, että marraskuun toisena sunnuntaina …

Lisää...

Haavoitettu ja apua vailla

Daavidin psalmi 62 puhuu sielun hiljentymisestä Jumalan edessä. En tiedä, mitä sielun hiljentyminen sinulle merkitsee, mutta minulle iso osa sielun hiljentymistä on valinta luottaa Jumalaan.

Luottamusta lapsen tavoin

Jumalaan luottaminen ei synnytä tyhjää hiljaisuutta. Se tekee tilaa Jumalalle elämässäni niin, että ainainen pelko ja epävarmuus hiljenevät ja niiltä vapautuvan tilan täyttää Jumala – en minä. Sama sanottuna Daavidin sanoin:

Jumalassa on pelastukseni ja kunniani. Hän on minun voimani kallio ja turvani. Luottakaa häneen joka hetki, te Israelin kansa, vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme.(Ps. 62:8-9)

Sydämessä vastaan myöntävästi ja suurella kiitollisuudella näiden sanojen lupaukseen, mutta silti huomaan luottamukseni sisältävän tietyn varauksen. Elämä on opettanut. Älä laske mitään yhden kortin varaan. Jos luotat liiaksi, joudut pettymään. …

Lisää...

Lasten ja imeväisten suusta

Pääsiäisen aika alkoi jo laskiaisesta. Sen muistavat ainakin he, ketkä laskiaisena laskeutuivat paastoon. Kiireisessä ajassamme moni herää pääsiäisen läheisyyteen vasta pääsiäisviikon alussa palmusunnuntaina. Tällöin lapset kulkevat talosta taloon virpomassa.

Virpominen on itäisen kirkon perinne. Jos vanhan tavan mukaan antoi pajusta tehdyn virpovitsan palmusunnuntaina jollekin, sai pääsiäissunnuntaina tulla perimään palkkansa. Sana ’virpoa’ tulee venäjänkielen pajua merkitsevästä ’verboa’-sanasta, joka tulee edelleen latinan sanasta ’verbanae’, joka tarkoittaa pyhää oksaa.

Virpomisen juuret ovat tosiasiassa paljon kauempana, ensimmäisen kristillisen pääsiäisen tapahtumissa, kun kansa tervehti Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta palmunlehvin. Tiettävästi pyhät oksat ovat kuuluneet katolisiin pääsiäiskulkueisiin tiettävästi ainakin 500-luvulta lähtien. Palmunlehvät ovat tosin käytännön syistä korvattu täällä pohjoisessa pajunoksilla, kun palmunlehviä ei luonnostaan ole saatavilla. Pyhän nimessä sana ’palmu’ on silti säilynyt.

Joka tapauksessa on jälleen kerran tullut se aika …

Lisää...

Tee telttasi sija suureksi

Vain yhden jakeen mittainen sitaattini tulee nk. Jesajan ’lohdun kirjasta’ (Jes. 40-66) ja tarkemmin sen profetiasta, jossa Herra lupaa antaa armonsa ja kirkkautensa täyttävän Jumalan kansan asuinsijan (Jes. 54).

Jesajan profetia kertoo, mitä tapahtuu silloin, kun Jumala asettuu asumaan kansansa tai seurakuntansa keskelle. Henkilökohtaiselle tasolle sovellettuna teksti valmistaa ihmistä hetkeen, kun Jumala astuu hänen elämäänsä kirkkautensa voimassa. Se on mullistavan riemun hetki. Puhutaan jostain niin suuresta, että sanat eivät riitä.

Jakeen mittainen sitaattini on Herran antama ohje, miten varautua siihen hetkeen, kun Jumala todella kohtaa kansansa kirkkaudessaan. Profeetta kirjoittaa:

”Tee telttasi sija suureksi, levitä säästelemättä kangasta asumustesi katoksi! Pidennä köydet, iske lujaan vaarnat! ”(Jes. 54:2)

Teksti puhuu tilan tekemisestä; se puhuu varautumisesta uuteen elämään. Tiedä, kun Jumala tulee elämääsi voimassa, se …

Lisää...

Luottamuksen riemu

Muistan, kun omat lapset olivat vielä siinä iässä, että heitä jaksoi kantaa olkapäillä. Silloin aikaa vietettiin paljon leikkipuiston hiekkalaatikon reunalla.

Erään kerran leikkipuistossa kävi niin, että yksi lapsistani oli kiivennyt kiipeilytelineessä niin korkealle, ettei hän uskaltanut tulla sieltä alas. Kehotin häntä hyppäämään syliini, että minä kyllä ottaisin hänet vastaan. Hän ei tahtonut suostua ehdotukseeni, koska lapsen näkökulmasta hän oli varsin korkealla eikä hän voinut varmuudella tietää, että saanko minä hänet kiinni. Pitkän pohdinnan ja hartaan maanittelun jälkeen hän rohkaisi mielensä ja hyppäsi ’tyhjän päälle’ turvallisesti isän syliin.

Hyppy – ja isän syliin!

Ensimmäinen hyppy oli vaikea, mutta mitä tapahtui sen jälkeen? Ei kulunut kuin tovi, kun lapsi oli kiivennyt samaan paikkaan ja oli taas muka apua vailla. Sitten sitä hypättiin …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |
 
 
 

Etsi sivustolta