Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: vapaus

Jos vapaa olla saisin…

Jokainen enemmän tai vähemmän tekstiä tuottanut on ollut tilanteessa, kun eteen asetettu tyhjä paperi ei vain ota täyttyäkseen, vaikka asiaa kirjoitettavaksi olisi. Kirjoitat lauseen tai kaksi ja kohta pyyhit ne pois. Ja kohta teet saman uudelleen. Tätä kutsutaan ’tyhjän arkin syndroomaksi’ (’blank page syndrome’).

Kun tekstiä ei vain synny…

Vastakohtainen tilanne syntyy, kun tuotat tekstiä yhdessä toisen henkilön kanssa. Toisen kirjoittaessa sinulle tulee alati tarve korjata tai täydentää hänen tekstiään sivusta käsin. Hetken ehkä luulet olevasi parempi kirjoittaja kuin kumppanisi. Jos vaihdatte kirjoittajaa, huomaat roolien vaihtuneen. Nyt kumppanisi joutuu neuvomaan sinua, miten kirjoitetaan…

Lienet myös huomannut sen, että valmista tekstiä on helpompi täydentää ja jäsentää paremmaksi kuin kirjoittaa sama tyhjälle paperille. Jopa heikko ja virheellinen lähtöteksti on helpompi …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Vapauteen Kristus meidät vapautti

Otsikko ”Vapauteen Kristus meidät vapautti” on käsiteltävän Paavalin tekstin johtolause. Se korostaa vapautta, jonka vastakohta on luonnollisesti orjuuden alaisuus. Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa vapaus asettuu vastakkain ympärileikkaamisen (Gal. 5:2-3) ja lain noudattamisen kanssa (Gal. 5:4).

Orjan kahleet 1800-luvulta.

Me korostamme vapauttamme Kristuksessa juurikin vapautena lain orjuudesta, mitä se onkin. Sanotaankin, että se, joka on vapaa, ei ole lain orja. Korostus on oikea, mutta se ei silti ole koko totuus.

Vapaus lain noudattamisen tuoman orjuuden vastakohtana oli elämän kysymys kirjeen kirjoittamisen aikaan Galatian alueen seurakuntien ihmisille ja sitä se on varmasti monelle tämän päivän suomalaisellekin, joiden usko vääristyy lain noudattamisen vaateeksi.

Kehotan kuitenkin tällä kertaa sinua katsomaan tekstiä aavistuksen laajemmin kuin siinä mainittujen ympärileikkauksen ja lain noudattamisen yhteentörmäyksenä Kristuksen …

Lisää...

Ilopäivä

Päivän raamatuntekstit puhuvat ilopäivästä (Jes. 58:11-14; Luuk. 13:10-17). En tiedä, mitä sana ilopäivä sinulle merkitsee, mutta minulle ilopäivä on erityinen hyvä päivä arkisten päivien joukossa. Se on päivä täynnä iloa, mikä tekee siitä jo pelkästään erityisen päivän. Ilopäivän erityisyyttä kuvaa vanha karjalainen sananparsi varsin osuvasti.

Jeesus parantaa naisen sapattina (Tissot, James, 1836-1902)

Paremp yks ilopäivä ko koko ikä kohtalaist!

Päivän Vanhan testamentin teksti puhuu sapatin oikeasta viettämisestä Herran niin, että se on Herran ilopäivä. Myös päivän evankeliumiteksti puhuu sapatista. Siinä puolestaan Jeesuksen esimerkki oikeasta sapatin vietosta avaa meille käytännössä sen, mihin Jesaja lukijoita kehottaa.

Kumpikin teksti painottaa sitä, että Herran ilopäivän ilo ei nouse ihmisestä itsestään, vaan siitä mitä Jumala on tehnyt ja tekee. Sapatin ilon perusta …

Lisää...

Hopeahääpäivän juhlaa

Jaan muutaman sanan Mooseksen lain kirjasta – ehkä hieman yllättäen, jos ajatellaan hopeahääpäivän kontekstia, jossa tässä olemme. En kuitenkaan malta olla puhumatta Israelin siviililakiin kuuluneesta asetuksesta, jossa käsitellään heprealaisten orjien kohtelua. Heprealainen tarkoittaa lain hengen näkökulmasta ’kanta-asukasta’ – ts. ’ei-muukalaista’. On kyse laista, jossa taataan oikeudet aikansa täyteen isäntää palvelleelle palvelijalle. Oman maan asukkaat olivat Israelissa määräaikaisessa työsuhteessa – eivät orjia ikuisesti.

Hopeahääpäivän (25v) merkiksi.

Laki orjan vapauttamisesta

Laissa oli varauduttu myös tilanteeseen, jossa palvelija vapautensa jo ansaittuaan ei tahtonut lähteä isäntänsä talosta. Äkkiseltään se kuulostaa vieraalta, mutta tosi elämässä se oli yleinen tilanne, jos isäntä oli kohdellut palvelijaansa hyvin.

Ajattelepa, että palvelija oli vuosien varrella kiintynyt isäntäänsä, joka kohteli häntä hyvin. Ja sitten tulee hetki, että hänelle koittaa vapaus. …

Lisää...

Suuri pala taivasta ja pieni pala maata

Ihmettelen.
Miten joku niin pitkään salassa ollut asia voi aueta kuin aivan yllättäen?
Kuin jumiinmennyt kaivonkansi, jota itse olin koittanut avata:
välillä kangella vääntäen, välillä päällä hyppien.
Toisinaan taas unohtaen
ja antaen kannen hautautua mullan peittoon,
aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan.
Ja kuitenkin
se on aina ollut siellä,
maan alla, piilossa,
aivan kuin odottamassa, että tulisi löydetyksi.

Eräänä päivänä
eräs minua voimakkaampi
tuli, katkoi ruohon, repi juurineen rikkaruohot,
lakaisi mullankin kannen päältä pois
ja sanoi:

Nyt saa riittää!

Hän raotti hiljaa kantta,
ja kuin aivan hymyillen,
Hän aivan kuin riuhtaisi kannen kokonaan auki ja sanoi:

Minä olen maailman valo,
jotta ne, jotka Minua seuraavat,
saisivat vaeltaa valkeudessa ja vapaudessa,
vailla kiinni jumittuneita kaivonkansia,
jotka eivät halua tulla valkeuteen.

– Elisa

Kategoria Elisa, Kynästäni | Avainsanat , , |
 
 
 

Etsi sivustolta