Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: vapaus

Ilopäivä

Päivän raamatuntekstit puhuvat ilopäivästä (Jes. 58:11-14; Luuk. 13:10-17). En tiedä, mitä sana ilopäivä sinulle merkitsee, mutta minulle ilopäivä on erityinen hyvä päivä arkisten päivien joukossa. Se on päivä täynnä iloa, mikä tekee siitä jo pelkästään erityisen päivän. Ilopäivän erityisyyttä kuvaa vanha karjalainen sananparsi varsin osuvasti.

Jeesus parantaa naisen sapattina (Tissot, James, 1836-1902)

Paremp yks ilopäivä ko koko ikä kohtalaist!

Päivän Vanhan testamentin teksti puhuu sapatin oikeasta viettämisestä Herran niin, että se on Herran ilopäivä. Myös päivän evankeliumiteksti puhuu sapatista. Siinä puolestaan Jeesuksen esimerkki oikeasta sapatin vietosta avaa meille käytännössä sen, mihin Jesaja lukijoita kehottaa.

Kumpikin teksti painottaa sitä, että Herran ilopäivän ilo ei nouse ihmisestä itsestään, vaan siitä mitä Jumala on tehnyt ja tekee. Sapatin ilon perusta …

Lisää...

Hopeahääpäivän juhlaa

Jaan muutaman sanan Mooseksen lain kirjasta – ehkä hieman yllättäen, jos ajatellaan hopeahääpäivän kontekstia, jossa tässä olemme. En kuitenkaan malta olla puhumatta Israelin siviililakiin kuuluneesta asetuksesta, jossa käsitellään heprealaisten orjien kohtelua. Heprealainen tarkoittaa lain hengen näkökulmasta ’kanta-asukasta’ – ts. ’ei-muukalaista’. On kyse laista, jossa taataan oikeudet aikansa täyteen isäntää palvelleelle palvelijalle. Oman maan asukkaat olivat Israelissa määräaikaisessa työsuhteessa – eivät orjia ikuisesti.

Hopeahääpäivän (25v) merkiksi.

Laki orjan vapauttamisesta

Laissa oli varauduttu myös tilanteeseen, jossa palvelija vapautensa jo ansaittuaan ei tahtonut lähteä isäntänsä talosta. Äkkiseltään se kuulostaa vieraalta, mutta tosi elämässä se oli yleinen tilanne, jos isäntä oli kohdellut palvelijaansa hyvin.

Ajattelepa, että palvelija oli vuosien varrella kiintynyt isäntäänsä, joka kohteli häntä hyvin. Ja sitten tulee hetki, että hänelle koittaa vapaus. …

Lisää...

Suuri pala taivasta ja pieni pala maata

Ihmettelen.
Miten joku niin pitkään salassa ollut asia voi aueta kuin aivan yllättäen?
Kuin jumiinmennyt kaivonkansi, jota itse olin koittanut avata:
välillä kangella vääntäen, välillä päällä hyppien.
Toisinaan taas unohtaen
ja antaen kannen hautautua mullan peittoon,
aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan.
Ja kuitenkin
se on aina ollut siellä,
maan alla, piilossa,
aivan kuin odottamassa, että tulisi löydetyksi.

Eräänä päivänä
eräs minua voimakkaampi
tuli, katkoi ruohon, repi juurineen rikkaruohot,
lakaisi mullankin kannen päältä pois
ja sanoi:

Nyt saa riittää!

Hän raotti hiljaa kantta,
ja kuin aivan hymyillen,
Hän aivan kuin riuhtaisi kannen kokonaan auki ja sanoi:

Minä olen maailman valo,
jotta ne, jotka Minua seuraavat,
saisivat vaeltaa valkeudessa ja vapaudessa,
vailla kiinni jumittuneita kaivonkansia,
jotka eivät halua tulla valkeuteen.

– Elisa

Kategoria Elisa, Kynästäni | Avainsanat , , |
 
 
 

Etsi sivustolta