Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: aarre

Aarteenetsintää

Muistan elävästi iltapäivän, kun ala-aste-ikäisenä seurakunnan lastenleirillä leikittiin aarteenetsintää.

Geokätkö – aarre sekin. (Kuva Settergren Pixabaystä)

Liekö onnistuneessa leikissä syy siihen, että olen vanhemmilla päivillä ’hurahtanut’ leikkimään geokätkentää ja nyt myöhemmin sitten Pokemon Go:ta.

Palataan kuitenkin tähän lapsuuteni unohtumattomaan aarteenetsintään. Tuolloin aarre oli piilotettu leirikeskuksen pihaan ja etsijöille annettiin vihjeet sen löytämiseksi. Aarretta etsittiin hartaasti ja pitkään kaikkien leiriläisten voimin siitäkin huolimatta, että kaikki mahdolliset paikat oli jo katsottu. Samoja piiloja katsottiin uudelleen ja väliin löytyi aina uusikin idea tarkastettavaksi.

Aarteen arvo

Entä mikä sai vilkkaassa iässä olevat tyttö- ja poikalapset sinnikkäästi etsimään laatikkoa pihamaalta? – No tietenkin se, että kyseessä oli aarre! Kukaan ei tiennyt, mikä aarre tarkalleen on, mutta kaikki olivat vakuuttuneet aarteen arvosta. Se oli jotain …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , , |

Suunnaton aarre

Harvoin muistan uniani edes herätessäni, ja jos muistan, unohdan ne saman tien. Jo aikoja sitten näin unen, jonka muistan vielä tätä kirjoittaessanikin. Se sopinee johdannoksi tähän Matteuksen evankeliumista valikoituun tuttuun tekstiin. Aloitetaan unesta.

Aarteeni. Kuva HOerwin56, Pixabay

Tapahtui unessa

Unessa olin perheeni ja muutamien tuttavieni kanssa käyskentelemässä vieraassa kartanossa ja sen pihamailla. Kartano oli valkoinen ja suuri, kolmikerroksinen harjakattoinen rakennus. Se oli joka tavalla kaunis ulkoa ja sisältä.

Kartano oli sisustettu aikansa tyylin mukaisesti ja sen sisällä oli sellainen hieno tuoksu kuin vanhoissa hyvin säilyneissä, mutta asumattomissa, rakennuksissa on. Kartanon piha oli kallioinen ja meren rannalla. Pihapiirissä oli useita ulkorakennuksia ja tietenkin rannalla oli erillinen saunamökki.

Kartano oli selkeästi ollut asumattomana jo pidempään, mutta näytti olevan kaiken puolin …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |

Rikottunakin paikallaan

Yksi tämän maailman lainalaisuuksista on kuluminen. Ihailet kaupassa jotain uutta – maljakkoa, verhoja, urheilukelloa, jne. Kuinka se onkaan kaunis ja virheetön siinä vitriinissä, johon se on nostettu odottamaan hetkeä, että sinä tulet ja ostat sen mukaasi. Kun raha vaihtaa omistajaa, ostoksesta tulee sinun aarteesi – hetkeksi.

Jo parhaat päivänsä nähnyt Jorin oma urheilukello.

Kuljetat aarteen varoen kotiin. Avaat pakkauksen huolella ja varot kolhimasta aarrettasi. Asetat sen sille paikalle, jonka olit aarteellesi jo varannut, kun sen ensikerran kaupassa näit. Se on nyt siinä. Kuinka kuluneelta kaikki muu sen ympärillä näyttääkään. Se on kulumisen laki.

Kuluu päivä, viikko, kuukausi, jo kuluu vuosikin. Et edes huomaa, että aarteesi on kulunut. Se on kulunut kahdella tavalla. Sitä on kuluttanut aika ja sen ympäristö. On …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |

Tämä aarre!

Nuorena miehenä, kasvavana ’julistajanalkuna’, tarkkailin vanhempia julistajia perin analyyttisesti. Kiinnitin huomion heidän manöövereihinsä, puhetapaan, tekstivalintaan, tekstissä pysymiseen jne. Panin merkille, että usein julistajilla tuntuu olevan lempiteemat ja lempisanat, jotka toistuvat puheissa lähes otsikosta riippumatta.

Aarre arkun kätkössä. (Kuva Dean Moriarty, Pixabay)

Nykyään en tuolla tavalla opiskele muiden puheita, vaan pyrin nauttimaan niistä ja löytämään ne kultajyvät, joita omaan elämään tarvitsen. Sen sijaan teen edelleen samaa tarkkailua omiin puheisiini. Olenkin havainnut, että minullakin on lempiaiheet, esimerkit ja termit, joita viljelen puheissani huomaamatta.

Yksi näistä teemoista tai termeistä on ’aarre’. Huomaan löytäväni ’aarteen’ lähes mistä tekstistä tahansa, joten tällä kertaa kirjoitan muutaman sanan ihan reilusti otsikolla ”Tämä aarre”, vaikka teksti ei olekaan ehkä ensimmäinen, mikä …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Mitä mukaan matkalle?

Luin taannoin mielenkiintoisen kertomuksen 1800-luvun puolivälin aikoihin tehdystä tutkimusmatkasta. Se tunnetaan nimellä ”Franklin Expedition”. Tuolla nimellä löydät netistä siitä luettavaa enemmän kuin uskoisitkaan. On selityksiä, erilaisia oletettuja tapahtumakulkuja sekä arveluita, miksi tutkimusmatka epäonnistui täydellisesti.

Kuvituskuva Frankling Expedition -matkan pelastajien saapumisesta.

Matkaan lähti vuonna 1845 Englannista 24 upseeria 110 henkisen miehistön kanssa kahdella höyrykäyttöisellä laivalla. Kolmen vuoden mittaiseksi kaavaillun tutkimusmatkan kestoksi tuli kokonainen ikuisuus muille paitsi viidelle matkalta jo varhain palautetulle miehistön jäsenelle. Muut kuolivat matkan eri vaiheissa – kuka nälkään, kuka talven kylmään, kuka keripukin heikentämänä, kuka keuhkotautiin, jne.

Voit lukea todella hyvän koosteen suomeksi retken tapahtumista Wikipediasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Franklinin_kadonnut_arktinen_retkikunta.

En käy tässä analysoimaan perimmäisiä syitä tutkimusmatkan täydelliseen fiaskoon. Totean vain, että lähtökohtaisesti ylimielinen asenne pohjoisen ankaria olosuhteita kohtaan oli …

Lisää...

Tie antamiseen

Raamatussa puhutaan paljon antamisesta ja rahojen käytöstä. Usein vain sivuutamme ne kohdat, ikäänkuin antaminen kuuluisi vain joillekin ja olisi joidenkin harvojen ja valittujen juttu. Emme ajattele varojemme antamista Jumalalle etuoikeutena, vaan ikävänä velvollisuutena. Näin antamisesta tulee meille taakka ja se aiheuttaa sisällemme syyllistävän tunteen, kun emme näe antamista niin kuin Jumala on sen tarkoittanut nähtäväksi ja elettäväksi.

Meidän tulisi muistaa, että olemme omaisuuden haltijoita emmekä omistajia. Kaikki, mitä meillä täällä maanpäällä on, on lahjaa meidän Jumalaltamme. Hän on sen meille armossaan suonut. Meillä ei ole omia ansioita myöskään maanpäällisiin aarteisiin, vaikka usein niin luulemmekin, että omilla valinnoillamme ja teoillamme olemme niitä keränneet. Mutta eikö meidän mieleemme ole koskaan tullut, että omistammepa paljon tai vähän maallista omaisuutta, niin ehkäpä silläkin olisi joku tarkoitus? Ehkäpä Herra haluaisi …

Lisää...

Kategoria Elisa, Kynästäni | Avainsanat , , , |

Köyhän rukous

Psalmin teksti on ensimmäisestä psalmien kirjasta, neljäs psalmi. Se on nimetty kirkkoraamatussa otsikolla ”Köyhän rukous”.

Päällekirjoituksen mukaan psalmi on kuningas Daavidin käsialaa. Toki tekstin sisäinen todistus on myöhemmin kyseenalaistettu, mutta on silti vähintään yhtä perusteltua uskoa Daavidin kirjoittaneen psalmin kuin kyseenalaistaa perimätiedon päällekirjoituksen aitous.

Neljäs psalmi on mielenkiintoinen siinä, että se liittyy sekä sitä edeltävään kolmanteen psalmiin ja sen jälkeiseen viidenteen psalmiin.

Teeman puolesta se liittyy viidenteen psalmiin. Neljäs psalmi on iltarukous tai iltavirsi (Ps. 4:9), kun taas seuraava viides psalmi on aamurukous tai aamuvirsi (Ps. 5:4).

Yhdessä psalmit neljä ja viisi muodostavat rukouskokonaisuuden, joka sulkee päivän sisäänsä. Neljäs psalmi valmistaa rukoilijan levolle, ja viides psalmi valmistaa hänet levätyn yön jälkeen kohtaamaan uuden päivän.

Psalmin kirjoittajan elämän turbulenssia

Psalmin kirjoittaja …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |