Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: epäusko

Kun Jumalakin hämmästyy

Markuksen evankeliumin kuudes luku alkaa mielenkiintoisella kertomuksella Jeesuksen matkanteosta Galileassa. Tai ehkä sanan ’mielenkiintoinen’ sijaan olisi syytä käyttää sanaa ’hämmästyttävä’.

Puusepän vertas. Nämäkö muka messiaan työkalut? (Image by Thierry Milherou from Pixabay)

Jeesus oli jo hyvän aikaa kierrellyt pohjoisen Israelin alueita ja tehnyt aiemmin tunnustekojakin kotikaupungissaan. Sen jälkeen hän jälleen lähti kiertämään lähiseutuja. Tekstissä Jeesus palaa matkalta kotikaupunkiinsa ja menee tapansa mukaan julistamaan ilosanomaa Taivasten valtakunnasta paikalliseen synagogaan. Hän oli vuosien varalla ehkä paikallisena vakiinnuttanut paikkansa näissä kokoontumisissa, vaikka ei ennen toimintakautensa alkua varmaankaan juuri opettanut kotikaupunkinsa synagogassa. Luetaanpa.

Jeesus lähti sieltä ja tuli kotikaupunkiinsa, ja opetuslapset olivat hänen kanssaan. Kun tuli sapatti, hän ryhtyi opettamaan synagogassa, ja häntä kuunnellessaan monet kyselivät hämmästyneinä: ”Mistä hän on saanut …

Lisää...

Toivomuspuun juurella

Aloitetaan tutulla sitaatilla Raamatun sananlaskujen kirjasta:

Yhdenlainen toivomuspuu tämäkin… (Image by Hans from Pixabay)

”Sydämessään ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.” (Sananl. 16:9:)

Ensimmäisenä sananlaskusta mieleeni nousee ajatus ihmisestä taas kerran suunnittelemassa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja varautumassa niihin. Näitä tulevaisuuksia voi olla tilanteen mukaan useita, jos ihminen kokee epävarmuutta nykyhetkessä. Siinä voi mennä aika jos toinenkin, kun niitä sitten pohtii ja laskelmoi. Vain yksi on varmaa. Nimittäin vain ja ainoastaan yksi tulevaisuus toteutuu eikä se välttämättä ole mikään niistä vaihtoehdoista, joita kovin pohdittiin.

Jos taas koemme nykyhetkessä seisovamme kestävällä pohjalla omin jaloin, oletamme monesti asioiden kenties tapahtuvan sen yhden mielestämme ilmeisen tulevaisuuden mukaan. Kun sitten elämä taas yllättää ja osoittautuu laskelmiamme suuremmaksi, koemme tulleemme yllätetyksi ja mietimme, että …

Lisää...

Aatteen paloa vai Stefanos-elämää?

Olen kirjoittanut vuosien varrella ison joukon uuttavuotta ja joulua käsitteleviä tekstejä, mutta huomattavasti vähemmän tapaninpäivän sanomaa on tullut käsiteltyä.


Pyhä Stefanos Carlo Crivellin maalauksessa vuodelta 1476 (Wikipedia)

Tahallaan en ole tapaninpäivää poissulkenut teksteistäni. Syynä lienee se, että yleensä olen pappina ollut jouluaaton ja -päivät kirkossa ja tapaninpäivä on ollut ensimmäinen ’vapaa’. Laiminlyönnin syy on siis vain tapaninpäivän sijoittuminen joulun ja uudenvuoden väliin.

Tämänkertainen Apostolien tekojen teksti (Ap. t. 6:8-15; Ap. t. 7:1-2a, 54-60a) tekee onnellisen poikkeuksen, sillä se käsittelee Stefanoksen marttyyrikuolemaa.

Muutama sana tapaninpäivästä

Ennen varsinaiseen marttyyriutta käsittelevään tekstiin siirtymistä kommentoin vielä muutamalla sanalla tapaninpäivän perinnettä. Alun pitäen useat pakanalliset valon ja hedelmällisyyden juhlat, kuten saturnaalit ja pohjoismainen jule sijoittuivat talvipäivänseisauksen aikaan. Kristillinen joulunaika sijoitettiin tietoisesti samalle paikalle …

Lisää...

Uskotko tämän?

On helppo olla ajattelematta kristinuskon perustotuuksia jatkuvassa arjen pyörityksessä. Arkinen aherrus herättää toki eettisiä ja käytännönteologisia ongelmia, joihin itse kukin ottaa kantaa oppimiensa – toivottavasti raamatullisten – arvojen perusteella. Nämä pohdinnat ikävä kyllä harvemmin johdattavat ketään kristinuskon ydinsanoman äärelle miettimään Jumalan Pojan ylösnousemusta.

Ennakkokysymys ylösnousemuksesta – case Lasarus. (Lasaruksen ylösnousemus, Воскрешение Лазаря)

Tästä syystä varsin monelle kristityksi itseään kutsuvalle sanoma ylösnousemuksesta jää vieraaksi ja pinnalliseksi – ehkä jopa ajatuksen tasolla koettelematta sydämen tasosta nyt puhumattakaan.

Onneksi meillä on etuoikeus viettää rakkaassa kotimaassamme edelleen pääsiäisen kaltaista kristillistä juhla-aikaa. Vaikka kertomus Jeesuksen syntymästä joutuu jouluna kilpailemaan mediassa näkyvyydestä joulupukin kaltaisten mielikuvitusolentojen kanssa, pääsiäisenä kertomus kärsimyksestä ja ylösnousemuksesta on sentään edelleen juhlan kirkkain asia.

Kristillisenä juhlana pääsiäinen hiljentää yhteiskunnan kiireen ja melskeen edes …

Lisää...

Uskon, en, tahtoisin kyllä

Monelle pienelle pojalle ja tytölle YLE:n toimittama Pikku Kakkonen on ollut arki-illan tai -aamun ehdoton kohokohta. Ensimmäinen pikkukakkonen lähetettiin vuonna 1977 tammikuun 11. päivänä. Olin silloin 6-vuotias.

Naaman peseytyy Jordanissa.

Lapsuudessani Pikku Kakkonen lähetettiin vain iltaisin. Sen viimeisenä ohjelmana tuli iltasatu Lasse ’satusetä’ Pöystin kertomana. Se oli yhdessä Nalle Luppakorvan kanssa ehdoton suosikkini. Satusetä yksinkertoisesti kertoi iltasadun ilman rekvisiittaa tai muita audiovisuaalisia tehosteita. Ohjelma kuitenkin toimi erinomaisesti, koska Pöysti oli loistava tarinankertoja, joka ei vain lukenut tarinaa, vaan eli sen mukana koko olemuksellaan.

Nykyään iltasadun kaltaisia ohjelmia ei juuri enää ole. Ne on korvattu animaatioilla ja elokuvilla. Se on harmi, koska kerrottu tarina kehittää lapsen mielikuvitusta enemmän kuin valmiiksi kuvitettu animaatio. Onneksi kirjat ovat edelleen olemassa – mikä onkaan parempaa …

Lisää...

Miksi Saarat nauravat?

Tänään puhun sellaisesta eteenpäin vievästä voimasta, joka vakuuttaa ihmisen hänelle itselleen tuntemattomasta ja saavuttamattomasta päämäärästä. Hän ei osaa sanoa, mikä häntä oikeastaan vie eteenpäin ja mikä saa hänet ponnistelemaan, mutta se ’jokin’ kutsuu ja vetää puoleensa magneetin tavoin antamatta rauhaa.

Matkan vaikeina hetkinä yrität unohtaa sen ’jonkin’ ja vakuuttaa itsellesi, ettei se ole kaiken uhrauksen ja ponnistelun arvoista. Tahdot ehkä elää ’tavallisen ihmisen helppoa elämää’ – mitä ikinä se tarkoittaakaan. Henkilökohtaisesti ajattelen, että houkutus ’tavallisesta helposta elämästä’ on yksi suuri valhe. Olen ’nauttinut’ sellaisesta aikanaan, mutta halu tuolloin luopua siitä, riittää todisteeksi itselleni tänään siitä, että ’tuntemattomalle päämäärälle’ elävän ’typeryksen’ tie on silti parempi vaihtoehto – kaikesta huolimatta.

Tänäänkin kuljen tuolla viitoittamattomalla tiellä; näen matkan verran eteenpäin. Maastot ja maisemat eivät vakuuta eikä vielä …

Lisää...

Mene rauhassa

Seurakunnan tarkoitus ei ole jäädä Kirkastusvuorelle – Jumalan läsnäoloon – rakentamaan majaa niin kuin opetuslapset aikanaan tahtoivat tehdä (Matt. 17:1-8; Mark. 9:2-9; Luuk. 9:28-36). Opetuslapset laskeutuivat hekin vuorelta seuraavana aamuna Jeesuksen kanssa (Matt. 17:9; Mark 9:10; Luuk. 9:37), missä heitä odottivat väkijoukot ja lukuisat uskonelämän haasteet. Opetuslasten käytännön luottamusta uskossa ei mitattu tai koeteltu Kirkastusvuorella ’ylisanoina’ tai kokemuksena, vaan vuoren juurella arjessa – siellä missä ovat ihmiset ja vaikeudet.

En tiedä oletko pannut merkille, että monen kirkkokunnan perinteessä jumalanpalvelus tai messu päättyy lähetykseen. Lopussa seurakunta lähetetään maailmaan, jokapäiväiseen elämäänsä. He lähtevät ’Jumalan kohtaamisen keitaalta’ virvoittuneina ja voimaantuneina kuin opetuslapset lähtivät Kirkastusvuorelta. Ja opetuslasten tavoin heidänkin on määrä ’tulla alas vuorelta’ ja jatkaa arjen elämää.

Liturgiassa lähettämissanoina käytetään usein jo vuosisatoja käytössä ollutta …

Lisää...