Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: epäusko

Uskon, en, tahtoisin kyllä

Monelle pienelle pojalle ja tytölle YLE:n toimittama Pikku Kakkonen on ollut arki-illan tai -aamun ehdoton kohokohta. Ensimmäinen pikkukakkonen lähetettiin vuonna 1977 tammikuun 11. päivänä. Olin silloin 6-vuotias.

Naaman peseytyy Jordanissa.

Lapsuudessani Pikku Kakkonen lähetettiin vain iltaisin. Sen viimeisenä ohjelmana tuli iltasatu Lasse ’satusetä’ Pöystin kertomana. Se oli yhdessä Nalle Luppakorvan kanssa ehdoton suosikkini. Satusetä yksinkertoisesti kertoi iltasadun ilman rekvisiittaa tai muita audiovisuaalisia tehosteita. Ohjelma kuitenkin toimi erinomaisesti, koska Pöysti oli loistava tarinankertoja, joka ei vain lukenut tarinaa, vaan eli sen mukana koko olemuksellaan.

Nykyään iltasadun kaltaisia ohjelmia ei juuri enää ole. Ne on korvattu animaatioilla ja elokuvilla. Se on harmi, koska kerrottu tarina kehittää lapsen mielikuvitusta enemmän kuin valmiiksi kuvitettu animaatio. Onneksi kirjat ovat edelleen olemassa – mikä onkaan parempaa …

Lisää...

Miksi Saarat nauravat?

Tänään puhun sellaisesta eteenpäin vievästä voimasta, joka vakuuttaa ihmisen hänelle itselleen tuntemattomasta ja saavuttamattomasta päämäärästä. Hän ei osaa sanoa, mikä häntä oikeastaan vie eteenpäin ja mikä saa hänet ponnistelemaan, mutta se ’jokin’ kutsuu ja vetää puoleensa magneetin tavoin antamatta rauhaa.

Matkan vaikeina hetkinä yrität unohtaa sen ’jonkin’ ja vakuuttaa itsellesi, ettei se ole kaiken uhrauksen ja ponnistelun arvoista. Tahdot ehkä elää ’tavallisen ihmisen helppoa elämää’ – mitä ikinä se tarkoittaakaan. Henkilökohtaisesti ajattelen, että houkutus ’tavallisesta helposta elämästä’ on yksi suuri valhe. Olen ’nauttinut’ sellaisesta aikanaan, mutta halu tuolloin luopua siitä, riittää todisteeksi itselleni tänään siitä, että ’tuntemattomalle päämäärälle’ elävän ’typeryksen’ tie on silti parempi vaihtoehto – kaikesta huolimatta.

Tänäänkin kuljen tuolla viitoittamattomalla tiellä; näen matkan verran eteenpäin. Maastot ja maisemat eivät vakuuta eikä vielä …

Lisää...

Mene rauhassa

Seurakunnan tarkoitus ei ole jäädä Kirkastusvuorelle – Jumalan läsnäoloon – rakentamaan majaa niin kuin opetuslapset aikanaan tahtoivat tehdä (Matt. 17:1-8; Mark. 9:2-9; Luuk. 9:28-36). Opetuslapset laskeutuivat hekin vuorelta seuraavana aamuna Jeesuksen kanssa (Matt. 17:9; Mark 9:10; Luuk. 9:37), missä heitä odottivat väkijoukot ja lukuisat uskonelämän haasteet. Opetuslasten käytännön luottamusta uskossa ei mitattu tai koeteltu Kirkastusvuorella ’ylisanoina’ tai kokemuksena, vaan vuoren juurella arjessa – siellä missä ovat ihmiset ja vaikeudet.

En tiedä oletko pannut merkille, että monen kirkkokunnan perinteessä jumalanpalvelus tai messu päättyy lähetykseen. Lopussa seurakunta lähetetään maailmaan, jokapäiväiseen elämäänsä. He lähtevät ’Jumalan kohtaamisen keitaalta’ virvoittuneina ja voimaantuneina kuin opetuslapset lähtivät Kirkastusvuorelta. Ja opetuslasten tavoin heidänkin on määrä ’tulla alas vuorelta’ ja jatkaa arjen elämää.

Liturgiassa lähettämissanoina käytetään usein jo vuosisatoja käytössä ollutta …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta