Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: olosuhteet

Näetkö? Kuuletko?

Ihmisen ikääntyessä häneltä riisutaan pois paljon sellaista, mitä hän aiemmin piti itsestäänselvänä eikä ehkä osannut sitä arvostaakaan.

Menemättä nyt mihinkään dramaattiseen, otetaan esimerkiksi ikänäkö – eli näköaistin heikkeneminen, mikä tosin kompensoi armollisesti samanaikaista ulkonäön muutosta. Ehkä monelle suurempi yllätys onkin sama kehitys kuuloaistin kohdalla – ’ikäkuulosta’ ei juuri puhuta.

Tämä aistien heikentyminen ei kuitenkaan ole ainoa syy siihen, miksi me ihmiset emme aina näe emmekä kuule. Joskus on vain niin, että tiedämme mielestämme niin paljon paremmin, että näkemämme tai kuulemamme ei tartu meihin. Tästä on kyse myös kylväjävertauksen selityksessä, kun Jeesus sen loppupuheessa sanoo näin:

”Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. Sillä totisesti minä sanon teille: …

Lisää...

Arvon sen oivaltaa, jos sen uhkaa kadottaa

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27)

On paljon asioita, joiden arvon ymmärtää vasta, kun ne uhkaa kadottaa. Ajatellaanpa esimerkiksi kotiavaimia. Ne kulkevat arjessa mukana vuodesta toiseen ilman, että olen niistä kiitollinen tai edes kiinnostunut. Edes ovea avatessa en suo niille huomiota – puhumattakaan nyt kiitollisuudesta.

Miten käy, kun kerran kotioven edessä huomaan, ettei taskun pohjalta löydykään avaimia. Hätäännyn. Alkaa epäuskoinen taskun tunnustelu. Kymmenessä sekunnissa mieleni on käynyt läpi satoja skenaarioita siitä, missä avaimet voisivat olla, minne ne ovat pudonneet, jne.

Nyt avaimet saivat ansaitsemansa huomion, mikä niille olisi kuulunut päivittäin. Kun sitten löydän avaimet autossa riisumani pikkutakin taskusta, …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Kompasseja

Nuorena miehenä palvelin armeijassa tykistöprikaatin tuliasemapatteristossa. Aliupseerikoulussa erikoistuin laskija/tasoaliupseeriksi sekä mittaryhmän johtajaksi. Kerron nyt vähän tuosta mittaryhmän toiminnasta.

Mihin kompanssin neula osoittaa? (Kuva PDPics, Pixabay)

Mittaryhmä lähti tiedustelijoiden mukana valmistamaan tykistön seuraaviatuliasemia. Kun paikka oli selvillä, mittaryhmä suuntasi lähimmälle tarkasti tunnetulle koordinaattipisteelle. Tyypillisesti se oli noin 3-4 km etäisyydellä. Tunnetulta pisteeltä lähdimme suunnistamaan takaisin asemapaikalle. Kompassin ja etäisyysmittarin avulla ’siirsimme suuntaa’ tarkalta pisteeltä asemapaikalle. Tarvittiin useita kymmeniä mittauspisteitä, joiden summana tarkka sijainti saatiin siirrettyä asemapaikan peruspisteelle. Tieto tarvittiin, jotta tykistö ampuisi tarkasti maaliin kymmenien kilometrien päähän. Jos peruspiste oli väärin mitattu, koko patteristo ampui järjestelmällisesti ohi maalin. Lähtökohta tarkalle tulitoiminnalle oli oikea peruspiste ja perussuunta.

Omassa elämässäni vertaan tätä peruspistettä ja perussuuntaa arvoihin, joiden …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |

Hiljene, sieluni

On asioita, jotka eivät tunnu muuttuvan. Ne ovat asenteita ja ajatuskulkuja ajatusten uumenissa. Ajan myötä toiset huolet käyvät pieniksi, kun taas toiset kasvavat alati suuremmiksi. Tarkoitan tällä sitä, mitä suhtaudun asioihin.

Hiljeneekö sieluni nopeaskameran edessä? (Kuva Ben Kerckx,Pixabay)

Mikä eilen oli ylitsepääsemätön este, tuntuu tänään keveältä huolelta. Silti tänään on sitten jokin muu asia, joka saa minut samalla tavalla pois raiteiltani. Syvällä sisällä mikään ei muutu, vaikka kuvittelen kasvaneeni eilisestä.

Seuraavaksi teen aikahypyn noin kymmenen vuoden taakse. Alkuperäinen tekstini ja sen esimerkit ovat 2010-luvun taitteesta. Kerron siinä kaksi kertomusta omasta elämästäni. Nyt kumpikin niistä huvittaa minua suuresti. Ajattelen, että on sitä pojalla ollut silloin murheet.

Kaikki ei kuitenkaan ole muuttunut. Nimittäin reflektioni Psalmin 62 tekstistä on edelleen …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Mitä kuuluu?

Rakas ystävä, toivon, että sinulle kuuluu joka suhteessa hyvää ja että olet terve; sisäisestihän sinulle kuuluu hyvää.” (3. Joh. 2)

Näillä apostoli Johanneksen kirjeen tervehdyssanoilla tahdon tervehtiä tänään sinua. Toivon, että päivääsi kuuluu kaikkea hyvää.

Horatio Spafford: ”It Is Well with My Soul”

Sama tervehdys oli tiettävästi inspiraation lähde myös Horatio Spaffordin vuonna 1873 sanoittamalle virrelle ”It Is Well with My Soul”. Se kertoo sydämen syvästä rauhasta, jota ulkoiset seikat eivät kykene horjuttamaan. Siteeraan tähän sen ensimmäistä säkeistöä.

“When peace like a river, attendeth my way,
When sorrows like sea billows roll;
Whatever my lot, Thou hast taught me to knowa
It is well, it is well, with my soul.” (UM Hymnal, 377)

”Jos rauhani virtaa …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Oppinut tyytymään oloihini

Apostoli Paavali kirjoittaa Filippissä kokoontuvalle seurakunnalle kirjeessään juuri ennen lopputerveisiä näin:

”Ilahduin suuresti Herrassa, että te vihdoinkin havahduitte huolehtimaan minusta. Siihen teillä on toki ollut halua mutta ei tilaisuutta. En sano tätä puutteen vuoksi, sillä olen oppinut tyytymään oloihini.(Fil. 4:10-11)

Perspektiiviä sanoille antaa kirjoittajan, Paavalin, tilanne. Paavali kirjoitti Filippiläiskirjeen Roomasta kahden vuoden vankeuden aikana (Ap. t. 28-30) arviolta vuosina 62-63. Paavali on vankeudessa ja kirjoittaa ”oppineensa tyytymään oloihinsa” vankeudesta käsin. Olosuhteet eivät olleet mairittelevat – etenkään, jos ajattelet muiden apostolien samaan aikaan nauttineet vapaudesta. Silti Paavali ei kirjoita katkeruudesta käsin vertaillen toisiin,

Vapauden menettämistä raskaampi taakka Paavalille oli seurakuntien suhtautuminen hänen vankeuteensa. Kaikenlaiset perättömät huhupuheet ja puolitotuudet kiersivät paitsi vastustajien myös kannattajien huulilla. Hän varmasti koki yksinäisyyttä myös …

Lisää...