Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: palkka

”Sillä minä kadehdin…”

Psalmi 73 aloittaa kolmannen psalmien kirjan. Se on Asafin pohdintaa elämän epäoikeudenmukaisuudesta; siitä, miksi ’kelvottomat’ menestyvät ja paha ei saa palkkaansa.

Vähän kateellinen? (Kuva Jm TD Pixabaystä)

Jos vain sopiva päivä koittaa, psalmistin pohdinta voi juosta meidän monen omien ajatusten tavoin. Voit lukea koko psalmin, että pääset sisälle Asafin maailmaan. En siteeraa tähän kuin muutaman jakeen alusta ja yhden lopusta.

Asafin psalmin lyhyt oppimäärä

Psalmin alussa Asaf kuvaa dilemmaa, joka sitten psalmia lukiessa äkkiarvaamatta unohtuu. Vasta psalmin lopussa hän palauttaa lukijan takaisin tähän aiheeseen.

Asaf ei kerro tekstissä ihmisen pahuudesta ja elämän epäoikeudenmukaisuudesta sen tähden, että hän päivittelisi sitä kuin sosiaalisessa mediassa keräten tykkäyksiä ja lisäten ihmisten välistä vastakkainasettelua. Hän puhuu siitä siksi, että hän huomasi, miten se vaikutti …

Lisää...

Palkka vai lahja?

Lainaan heti alkuun kappaleen matkaa Paavalin kirjeestä roomalaisille. Sitaatti päättää sen kuudennen luvun.

Elämän tase. (Kuva daninthepan1, Pixabay)

Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen. Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema. Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.(Room. 6:19-23)

Melkoisen voimakasta kielenkäyttöä, eikö totta? Tällaista …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Salli minun rakastaa sinua

Epäonnistuminen on arkista ja jokapäiväistä. Samoin on syyllisyyden tunne etenkin, jos epäonnistuminen on aiheuttanut vahinkoa, menetyksiä tai mielipahaa lähimmäiselle. Syyllisyys, on se sitten oikeutettua tai väärää syyllisyyttä, on aina varsin ikävä tuttava, vaikka se on normaali ja usein kasvattava tunnetila.

Daavid rukoilee armoa ja anteeksiantoa.

Syyllisyys on myös ihmistä varjeleva mekanismi, koska se osaltaan estää häntä toimimasta väärin toistamiseen. Syyllisyys on tervettä niin kauan, kun se pysyy oikeissa rajoissa. Sairaalloinen syyllisyys taas estää ihmistä elämästä normaalia elämää, koska hän kokee syyllisyyttä jopa olemattomista asioista. Pitkittynyt syyllisyyden tunne vie elämänhalun, jos ihminen ei syystä tai toisesta unohda tapahtunutta tai koe joko hyvittäneensä vääryyttä tai saaneensa sitä anteeksi.

Syyllinen Jumalan edessä

Syyllisyys ei välttämättä vaivaa ihmistä vain siksi, että hän …

Lisää...