Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: rikkomus

Veren arvo

Oletko koskaan miettinyt Jeesuksen vuodattaman veren arvoa? Kysymys tulee epäsuorasti esille silloin, kun uskova kokee epäonnistuneensa vaelluksessa Jumalan mielen mukaisesti – on sitten kyse jostain, mitä olisi pitänyt tehdä, mutta jäi tekemättä, tai jostain mitä tuli tehtyä, vaikka ei olisi pitänyt tehdä.

”Herramme Jeesuksen Kristuksen veri, sinun edestäsi vuodatettu.” (Kuva Sofia Stensby Pixabaystä)

Omatunnon syyttävä ääni voi käydä niin voimakkaaksi, että mieltä alkaa hiertämään piinallinen kysymys ”Voinko minä saada enää anteeksi?” Tehdyt synnit tuntuvat niin todellisilta etenkin, jos kyseinen synti on saanut sinut lankeamaan toistuvasti niin, että näet syntisi suurempina kuin Kristuksen veren sovittavan arvon. Tällöin mieleen hiipii ikävä epäilys: ”Riittääkö Kristuksen veri pesemään minut puhtaaksi?

Tällä kertaa etsimmekin ratkaisua tähän ongelmaan. Kysymykseen Kristuksen veren …

Lisää...

Pahoitella vai pyytää anteeksi?

Jos minun pitäisi nimetä maailman kaikkeuden merkityksellisimmät sanat, minusta ne olisivat nämä:

Aina löytyy tekosyy olla kantamatta vastuuta. (Kuva Gerd Altmann, Pixabay)

”πάτερ, ἄφες αὐτοῖς, οὐ γὰρ οἴδασιν τί ποιοῦσιν”

Perustelen vastaukseni sanojen ja sanojan painoarvolla. Tässä on sama teksti suomalaisesta Raamatusta:

Jeesus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luuk. 23:34a)

Näiden sanojen varassa on ikuinen elämä. Sanat ovat osa ajatonta ikuista jumalallista dialogia, kun Jumala pyytää anteeksi Jumalalta ihmisen vääryyttä. Nämä sanat kaikuvat ikuisuudessa koskaan katoamatta. Ikuinen Jumala pyytää anteeksi ihmisen puolesta, kun tämä on täysin hukassa, niin kuin hän on ollut aina syntiinlankeemuksen alkaen.

Me ihmiset sanomme emmekä tarkoita; me kuulemme vaan unohdamme. Jumalan puhe on päinvastoin elävää ja luovaa. Mitä …

Lisää...

Salli minun rakastaa sinua

Epäonnistuminen on arkista ja jokapäiväistä. Samoin on syyllisyyden tunne etenkin, jos epäonnistuminen on aiheuttanut vahinkoa, menetyksiä tai mielipahaa lähimmäiselle. Syyllisyys, on se sitten oikeutettua tai väärää syyllisyyttä, on aina varsin ikävä tuttava, vaikka se on normaali ja usein kasvattava tunnetila.

Daavid rukoilee armoa ja anteeksiantoa.

Syyllisyys on myös ihmistä varjeleva mekanismi, koska se osaltaan estää häntä toimimasta väärin toistamiseen. Syyllisyys on tervettä niin kauan, kun se pysyy oikeissa rajoissa. Sairaalloinen syyllisyys taas estää ihmistä elämästä normaalia elämää, koska hän kokee syyllisyyttä jopa olemattomista asioista. Pitkittynyt syyllisyyden tunne vie elämänhalun, jos ihminen ei syystä tai toisesta unohda tapahtunutta tai koe joko hyvittäneensä vääryyttä tai saaneensa sitä anteeksi.

Syyllinen Jumalan edessä

Syyllisyys ei välttämättä vaivaa ihmistä vain siksi, että hän …

Lisää...

Armo, ansaitsematon rakkaus minun osakseni.

”Niin Hän (Jeesus) puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:

Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: Jumala, minä kiitän Sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään ole niinkuin tuo publikaani.

Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.

Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.”

Luuk.18:9-14

Tuo sana armo, on niin tuttu sana hengellisissä keskusteluista, mutta moniko meistä on tullut ajatelleeksi, mitä se merkitsee meille …

Lisää...