Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: riita

Seurakuntien moninaisuus – siunaus vai kirous?

Otsikon kysymys on ollut mielessäni vuosia enkä lopullista vastausta ole varmaan löytänyt vieläkään. Teksti on jonkinlainen välisumma, eli jotain puolivalmista, mikä tänään tuntuu oikealta.

Yhdessä teemme näin… (Kuva Clker-Free-Vector-Images, Pixabay)

Seurakuntien moninaisuutta voi tarkastella kahdella tasolla: makro- ja mikrotasolla. Makrotasolla tarkoitan moninaisuutta, joka näyttäytyy kirkkokuntien paljoutena. Mikrotasolla sama moninaisuus tulee esiin yksittäisten kristittyjen erilaisuutena eli moninaisuutena seurakuntarajojen sisällä.

Kummallakin tasolla moninaisuus voi olla toiselle siunaus ja toiselle kirous riippuen asiasta ja siitä, millaisesta näkökulmasta ja odotuksesta asiaa tarkastelee. Ehkä vierastat voimakasta sanaa ’kirous’. Se on toki vähän provosoiva, mutta tässä yhteydessä ajattelen sen olevan vastinpari siunaukselle – ei sen kummempaa.

Kuten sanottu, tämä on puolivalmista pohdintaa, jolla yritän jäsentää elämää itselleni. Ota tästä hyvä vastaan ilolla …

Jatka lukemista

Hengellinen pienokainen

Olet todennäköisesti kuullut puhuttavan hengellisestä kasvusta ja hengellisen ravinnon välttämättömyydestä kasvulle. Analogia ravinnon ja ruumiillisen kasvun suhteen toimii melko hyvin myös hengellistä ravintoa ja hengellistä kasvun ajatellen.

Arnolfini Wedding (Jan van Eyck, 1434). Kasvu mitataan siellä missä ihmiset kohtaavat toisensa.

Ajatus hengellisestä ravinnon ja kasvun korrelaatiosta lienee jo entuudestaan tuttu, mutta oletko pysähtynyt miettimään, mitä hengellisellä kasvulla oikeastaan tarkoitetaan tai miten sellaista käytännössä mitataan? Onko kyse vain abstrakteista käsitteistä vai löytyykö niille ’oikean’ elämän vastineet?

Paavalia kuuntelemaan

Lähdetään Korintin seurakunnan tilaisuuteen kuuntelemaan ’luentoa’ tästä aiheesta. Käymme kuuntelemaan, mitä Paavali opetti seurakunnalle lähettämässä kirjeessään, jossa hän joutui puuttumaan ikävään ongelmaan eli puoluehenkisyyteen seurakunnassa.

Tehdään pieni mielikuvitusmatka. Istahdetaan toviksi Korintin seurakuntalaisten joukkoon synagogan viereiseen rakennukseen, Titius Justuksen taloon kuuntelemaan (Ap. t. …

Jatka lukemista

Koti turvasatamaksi

Sananlaskujen kirjan toinen osa koostuu lyhyistä ehkä säkeen tai kahden mittaisista elämänviisauksista. Poimin sieltä yhden varsin lyhyen kehotuksen, jossa kehotetaan arvostamaan rauhaa ja turvallista rinnakkaiseloa.

”Parempi leipäkannikka ja rauha”

”Parempi leipäkannikka ja rauha kuin juhlapidot ja riita.” (Sananl. 17:1)

Annettu elämänviisaus yksinkertaisesti kehottaa arvostamaan kodin rauhan ja tyytyväisyyden yli muiden elämän riemujen. Ohje kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta onko se sitä? Arvostaminen on paitsi sen sanomista myös sen mukaan ojentautumista.

Arvostanko kodin rauhaa?

Vietämme suuren osan ajasta kodin yksinkertaisessa arjessa, mutta kodin hiljainen ja yksinkertainen arki ei välttämättä nauti arvostustamme. Mieti miten puhe täyttyy siitä, kun kerromme juhlista, matkoista, jne. Toisaalta se täyttyy kaikesta siitä, mitä tapahtuu kodin ulkopuolella tai on muuten erityistä.

Harvoin ylistämme ääneen kodin turvaa tai yksinkertaisen arkielämän ihanuutta. …

Jatka lukemista

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , |

Yksimieliset Herrassa?

Tekstini Filippiläiskirjeessä on Paavalin ohje kahdelle Filippin seurakuntalaiselle. Ohje on silti yhä ajankohtainen. Tämän päivän seurakunnissa tarvitaan Paavalin neuvoja vähintään yhtä kipeästi kuin tarvitsevat ne kaksi naista, joille Paavali kirjeessä sanansa osoitti. Paavali kirjoittaa suoraan uskovien arkeen ja evästää meitä juurikin siellä, missä kovin helposti sokeudumme itsellemme.

Euodia ja Syntyke

Mitä Paavali kirjoittaa Filippin seurakunnalle ja sen vastuunkantajille, sopii siis ohjeeksi varsin hyvin meillekin. Teksti on Filippiläiskirjeen viimeisen luvun alusta. Se aloittaa kirjeen kehottavan osan. Ja jos oikein olen kirjettä lukenut, ymmärrän Paavalin aloittaneen kehotukset tärkeimmistä asioista. Luetaan teksti.

”Euodiaa ja Syntykeä kehotan olemaan yksimielisiä Herrassa. Pyydän myös sinua, sinä todellinen työtoveri, auttamaan näitä naisia, sillä he ovat taistelleet evankeliumin hyväksi yhdessä minun sekä Klemensin ja muiden työtoverieni kanssa, joiden …

Jatka lukemista

Armoa, rakkautta ja osallisuutta

Edellisen sunnuntain kirkkopyhä on nimeltään ’Pyhän kolminaisuuden päivä’. Läntisessä kirkossa jo vuonna 1334 määrättiin, että helluntain jälkeistä sunnuntaita vietetään Pyhän Kolminaisuuden juhlana. Pyhäpäivän sanomaan kiteytyy kirkon opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä. Luonnollisesti ’Pyhän Kolminaisuuden päivä’ on myös uskontunnustuksen päivä – onhan kolminainen Jumala keskeisin osa tunnustusta.

Pyhän Kolminaisuuden päivä on salatun Jumalan juhla. Jumala ei kuitenkaan ole salattu siinä, etteikö hän olisi tehnyt ja tekisi yhä itseään tunnetuksi ihmisten keskuudessa. Päinvastoin Jumala on tehnyt kaikkensa, jotta ihminen ymmärtää hänen olevan erottamaton osa ihmiselämää.

Silti raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää ihmisymmärryksen. Jumala tulee aina olemaan ihmisen näkökulmasta salattu siinä, mitä tulee ihmisen ymmärryksen rajallisuuteen hänestä. Eli luotu kykene Luojaansa käsittämään. Tässä merkityksessä Pyhä kolminainen Jumala pysyy mysteerinä ja salattuna ihmiselle iankaikkisesti.



Jatka lukemista

Se on Jumalan voima

Ekumeenisen rukousviikon juhlajumalanpalvelukseen on kotikaupungissani Kuopiossa liittynyt aina ristisaatto. Ristisaatto toteutetaan kävelyvaelluksena ja kynttiläkulkueena kaupungin läpi siten, että se päättyy siihen kirkkoon, missä pidetään juhlajumalanpalvelus.

Ristisaatto (kreik. ”λιτανεία πομπή”) perinteenä tulee ortodoksisen kirkon perinteestä. Se on saatto, kulkue, jossa kuljetaan johonkin kirkolliseen kohteeseen kulkueen edessä kannettavan ristin ’saatossa’. Ristisaaton alkuperänä pidetään vanhan kirkon ajalla toimitettuja kasteoppilaiden kulkueita kastepaikalta kirkkoon.

Ristisaatto

Ekumeenisen viikon ristisaatto nostaa mieleen vertauskuvan kristittyjen yhteydestä Herran Jeesuksen Kristuksen ristin työn yhdistämänä perheenä. Kristuksen ristintyö yhdistää kaikki kirkkoperheet saman tunnuksen alle.

Ristisaatto kuvaa siis paitsi Herran seurakunnan yhteyttä, se on oiva vertauskuva seurakunnan vaelluksesta ajassa Kristuksen ristin kantajana. Ristisaaton edellä kulkeva risti on kuin Herran sotajoukon tunnus. Kulkueen edellä kulkeva risti kuvaa myös sitä, kuinka Jumala taistelee oman …

Jatka lukemista

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Missä kaksi tai kolme…

Kevään saarnasarja ”Vaikea paikka” siirtyy tarkastelemaan vuorostaan hyvin tuttua tekstiä Matteuksen evankeliumista. Se on jae, jota kerta toisensa jälkeen siteeraamme, kun kokoonnumme yhteen pienryhmissä tai rukouskokouksissa rakentumaan keskinäisestä yhteydestä. Vanhemman kirkkoraamatun mukaan teksti kuuluu näin:

Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.(Matt. 18:20)

Vieläpä tekstiä edeltää jae, jossa annetun lupauksen me usein muistamme senkin liittää tekstiin mukaan:

”Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa.” (Matt. 18:19)

Sen sijaan lainattujen jakeiden laajempi tekstiyhteyden tarkastelu monesti unohtuu – ehkä siksi, että jakeiden yhteisilmoituksen ajatus sopii hyvin ’tarpeisiimme’ – eräänalaisena lupauksena rukoussiunauksesta.

Teksti ei ole lainkaan vaikealukuinen eikä vaikea soveltaa elämään. Se …

Jatka lukemista

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , |
 
 
 

Etsi sivustolta