Tällä kertaa lainaamani raamatuntekstin asetelma on varsin herkullinen. Se on kuin kenen tahansa meidän arkipäivästä. Siinä ’pojat’ – apostolit – jäivät rysän päältä kiinni.

Kuka on ykkönen? (Kuva Clker-Free-Vector-Images Pixabaystä)

Ja mikä parasta, apostolit osoittavat vain olevansa samanlaisia ihmisiä kuin mekin. Meillä käy monesti samalla tavalla, kun tilanne eskaloituu käsistä kuin itsestään. Ajatus ruokkii toista ja siitä kasvaa lopputuloksena keskustelu, josta ei hetkeä aiemmin olisi luullut itseään löytävän. Keskustelusta voi kasvaa jotain, mitä paheksuisimme, jos tulisimme kuulemaan sitä vierestä ulkopuolisena niin kuin Jeesus tässä.

”He saapuivat Kapernaumiin. Kotiin tultuaan Jeesus kysyi opetuslapsilta: ’Mistä te matkalla keskustelitte?’ He olivat vaiti, sillä he olivat väitelleet siitä, kuka heistä oli suurin. Jeesus istuutui, kokosi kaksitoista opetuslastaan ympärilleen ja sanoi heille: ’Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava viimeinen ja kaikkien palvelija.’ Sitten hän asetti heidän keskelleen lapsen, otti hänet syliinsä ja sanoi: ’Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ei ota minua, vaan sen joka on minut lähettänyt.'” (Mark. 9:33-37)

On armollista nähdä ihmisten sosiaalinen heikkous tekstissä.Miten onnistummekaan kuljettamaan toinen toisemme osalliseksi sellaista, mitä emme yksin sanoisi tai tekisi. Näin siis tässäkin.

Opetuslapset olivat erehtyneet jakamaan ’hallituspaikkoja’ Jeesuksen selän takana keskenään. Ja Jeesus kuin pölähtää ulkopuolisena keskustelun jälkimaininkiin ja saa opetuslapset noloon tilanteeseen. Armollista on sekin, ettei Jeesus käynyt heitä torumaan, vaikka tiesi mistä on kyse. Hän mieluummin käytti tilanteen hyväksi ja antoi heille oppitunnin, minkä varmasti muistivat.

Kaksi näkemystä

Evankelista Markus on taltioinut tämän tekstin, jossa Jeesus siis opettaa apostoleja suhtautumaan sekä toisiinsa että täysin tuntemattomiin julistajiin.

Keskustelun taustalla oli opetuslasten keskuudessa vallinnut riita siitä, kuka heistä on suurin. He olivat kiistelleet siitä matkalla Kapernaumiin. Perillä Kapernaumissa Jeesus näkee aiheelliseksi oikaista opetuslasten käsityksiä kristillisestä johtajuudesta. Teksti asettaa vastakkain kaksi kovin erilaista näkemystä: opetuslasten inhimillinen näkemys sekä Jeesuksen jumalallinen opetus. Toisin sanoen tässä on taas tuttu asetelma: maallinen valtakunta vastaan Taivasten valtakunta.

Ajallinen valtakunta

Tarkastellaan aluksi opetuslasten näkemyksiä. Opetuslapset olivat kiistelleet matkalla arvojärjestyksestä. He eivät mieltäneet itseään palvelijoiksi toisilleen, vaan päinvastoin he näkivät toisensa seisomassa jonkinlaisen arvojärjestelmän portailla.

Kiistaa käytiin siitä, kenellä oli valta kenenkin ylitse. Toinen heidän keskuudessaan vallinnut samansuuntainen käsitys oli, että vain he, Kristuksen valitsemat opetuslapset, saivat tehdä ihmetekoja Jeesuksen nimessä (Mark. 9:33-41). Tässäkin näkyi sama vallan tarve. He eivät nähneet sisäpiiriään pidemmälle ja olivat valmiit estämään moiset ihmeteot vain sen tähden, että tässä tapauksessa tämä tuntematon Kristuksen seuraaja ei kuulunut heidän joukkoonsa.

Ajattelu näiden sovellusten taustalla vaikuttaa kovin inhimilliseltä eikä edes millään muotoa vieraalta. Eipä ole ihminen tässä suhteessa paljoa muuttunut vuosituhansien saatossa. Ei liene vaikea löytää henkilöitä tai seurakuntia, jotka mielestämme ajattelevat tai toimivat samoin.

Paljon vaikeampaa on myöntää, että myös meissä itsessämme esiintyy näitä piirteitä oikean tilanteen tullen. Eikö juuri nämä ajatukset aiheuta riitaa keskellämme? Mutta näinkö Kristus on tarkoittanut ja opettanut? Katsotaanpa.

Taivasten valtakunta

Jeesus esittelee tekstissä vaihtoehtoisen järjestyksen, joka on se Jumalan luomisjärjestys, jonka olemme itsekkyydessä kadottaneet. Tämä on Taivasten valtakunnan järjestys.

Jeesus painottaa opetuksessaan sanoja ’nimessäni’ (kreik. onomati mou). Termin merkityksen ymmärtäminen estää meitä tekemästä virheellistä tulkintaa jälkimmäisestä vieraan manaajan toiminnasta.

Seemiläisessä traditiossa nimellä oli suuri merkitys. Nimi kuvasi henkilön luonteen piirteitä, valintoja, ominaisuuksia yms. Myös kreikkalaisille nimellä oli erityinen merkitys niin yhteiskunnallisesti kuin uskonnollisestikin. Nimi kuvasi mm. henkilön arvovaltaa. ’Nimessäni’ tarkoittaa sellaista arvoa ja toimintaa, jonka kyseinen henkilö saattoi allekirjoittaa ja hyväksyä ristiriidatta. Nimi Jeesus tarkoittaa ’JHVH pelastaa/pelastaja’. Jeesuksen ’nimessäni’ sanat voidaan katsoa edustavan Jumalan lunastustyötä ja Kristuksen seuraamista.

Jeesus opetti eri tavalla kuin opetuslapset olivat odottaneet. Jeesus osoitti, että uskovat on kutsuttu palvelemaan toinen toistaan. Joka halusi olla suurin, hänen tuli palvella kaikkia muita. Alttius palvella velvoittaa meidät kanssakäymiseen toistemme kanssa. Kun rakkaus meissä palaa halusta tehdä jotain Jeesukselle, tekemällä sen Jeesuksen nimessä lähimmäisellemme teemme sen Jeesukselle. ”Huomioi lähimmäinen, huomioit minut. Toivota tervetulleeksi lähimmäinen, minä tulen luoksesi”, opettaa Jeesus.

Lopuksi

Entä sitten ne muut, jotka toimivat Jeesuksen nimessä? Onko meillä varaa osoittaa sormella edes aidan toiselle puolelle? Tässäkin paino on sanoilla ’nimessäni’. Kun joku tai jotkut toimivat Jeesuksen nimessä, ei meillä ole syytä estää heitä. Voihan olla, että juuri he tavoittavat ihmisiä, joita me emme ikinä tavoittaisi.

Kristus ei opeta meitä kilpailemaan, vaan palvelemaan. Hän peräänkuuluttaa ymmärtämystä ja keskinäistä kunnioitusta. Ja sanaan ’keskinäinen’ kuuluvat myös he, keitä emme pikkusieluisuutemme tähden lue omaan joukkoomme.

On hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään omia motiiveja niin palvelualttiuden kuin ahdasmielisyydenkin suhteen. En voi puhua sinulle kovinkaan korkealta, sillä itse polvistun tämän kysymyksen edessä pyytämään anteeksi Herralta niitä tuskia, joita olen Hänelle aiheuttanut suhtautumisellani lähimmäisiini. Herra, haluan elää todeksi sanat ’Sinun nimessäsi’.

Pohdittavaa

Osoittaako toimintani Kristuksen vai ihmisen mallia johtamisesta?
Entä suhtautumiseni ’vieraisiin’?