Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: tietää

Kristuksen opin alkeet

Uskonpuhdistuksen jälkeisessä Saksassa tuli ongelmaksi piispantarkastuksen suorittaminen, koska katoliset piispat olivat paenneet uskonpuhdistuksen tieltä. Täten Luther otti tehtävän itselleen ja järkyttyi huomattuaan ihmisten tietämättömyyden kristinopista.

Luther. (Image by falco from Pixabay)

Vuosisadat oli messuttu vain latinaksi ja täten monen kohdalla oli laiminlyöty kristillinen kasvatus, joten enää harva tiesi kristinuskosta mitään. Tilanteen korjaamiseksi Luther laati kaksi katekismusta: Ison- ja Vähän katekismuksen, joista jälkimmäistä alettiin opiskella niin seurakunnissa kuin kodeissakin.

Seurakuntien synkkää tilannetta ei auttanut lainkaan se, että tietämättömyys ja maallistuminen vaivasi myös silloista papistoa. Tästä Luther kirjoittaa Ison katekismuksen esipuheessa:

”Vähäisiä eivät ole ne syyt, joiden vuoksi voimaperäisesti opetamme katekismusta ja pyydämme hartaasti muita tekemään samoin. On nimittäin valittaen todettava, että monet saarnaajat ja papit ovat virkaansa ja tätä oppia …

Lisää...

Tietämätön mutta utelias

Tänään puhun tietämättömyydestä. Voitkin nyt maistella hetken sitä, mitä ajatuksia ja tunteita sana tietämättömyys sinussa herättää.

Mitä jos en vain tiedä? (Image by Tumisu from Pixabay)

Luen tähän johdannoksi Daavidin psalmista muutaman jakeen otteen. Se ei ole tekstini, mutta palatkaamme siihen myöhemmin. Maistellaan nyt tuota tietämättömyyttä ja tätä psalmia hetki.

”Katsokaa, nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvaa häneen. Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä! Mitään ei puutu niiltä, jotka häntä pelkäävät. Nuoret leijonatkin uupuvat ja näkevät nälkää, mutta sillä, joka turvaa Herraan, on kaikkea kyllin.” (Ps. 34:9-11)

Ja nyt lähdetään matkaan kohti tuntematonta tietämättömyyttä.

Metodistiperinteessä on ollut tapana kysyä seurakuntaan jäseneksi siunattavalta viisi historiallista kysymystä. Vastaukset kysymyksiin ovat meitä ihmisiä …

Lisää...

Silloin, kun sitä tarvitsemme

Adventin aika saa joulun pyhät jo siintämään mielissämme. On kuin olisi noussut matkalla mäen tai vuoren päälle ja nostaa sieltä katseen horisonttiin.

Tässä, mitä tarvitsemme. (Kuva Schwester M. Jutta Pixabaystä)

Siellä horisontin matkan päässä siintää päämäärä. Näkymä on lupaus pian koittavasta levosta, mutta samalla eteen avautuvat metsä- ja peltomaisemat muistuttavat, että silti vielä on matkaa jäljellä.

Samoin arjen matka adventtiin kulkee vielä monien mutkien ja arjen askareiden läpi. Arki pitää meitä otteessaan aivan joulun koittoon asti. Elämä vaatii milloin mitäkin. Jokaiselle päivälle riittävät pienet ilot ja murheet, ehkä joitain isompiakin. Onneksi Taivaallinen Isä kuulee rukoukset arkisina matkapäivänäkin.

Tästä myös Heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa meitä. Hän sanoo, että ylipappimme Jeesus on läsnä matkallamme. Jeesus tuntee elämän kolhut ja tuntee meidän itse …

Lisää...

Kuin torilla istuvat lapset

Päivän evankeliuminteksti johdattaa tuttuun Jeesuksen tuntemisen ja seuraamisen teemaan. Tällä kertaa asiaa tarkastellaan vertaillen sivustakatsojan näkökulmasta. Teksti puhuu ”sukupolvesta”, jolle ei tunnu kelpaavan mikään. Kuulostaako tutulta? Luetaanpa.

Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’

Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!” (Matt. 11:16-19)

Jeesus vertaa aikansa sukupolvea torilla istuviin lapsiin, mikä kuvaa varsin hyvin sen ajan uskonnollisen eliitin asenteita. Ensin he torjuivat Johannes Kastajan pahan …

Lisää...