Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Mooses

Kasvoista kasvoihin

Tekstini sunnuntain saarnaksi oli kirkkomme saarnakalenterin perusteella Deuteronomian, eli liitonkirjan, viimeinen luku.

Näissä maisemissa muutama tuhat vuotta sitten Mooses katseli luvattua maata… (Image by Dafne Oosten from Pixabay)

Tekstiä lukiessa ja tekstiä valmistellessa minulle kävi niin, että harhauduin sivupolulle, josta en sitten koskaan täysin palannut takaisin. Kaikki meni kuitenkin oikein, sillä tällä tavalla Herra näytti minulle olevansa myös ’saarnojen Herra’. Hän vain osoitti kuinka suvereenisti hän tätä elämää johtaa.

Tarkastelin saarnatekstiä ja tuttuun tapaan tarkistin luvun yksityiskohtia useammasta kommentaarista ja törmäsin siinä useaan mielenkiintoiseen seikkaan. Yksi oli se, että jostain syystä luvun tulkitsijoille tuntui olevan suurin ongelma ja mielenkiinnon kohde se, että kuka tekstin on kirjoittanut – ei niinkään se, mitä tekstissä tapahtuu.

Siteeraan tähän tekstin ja lähdetään sitten …

Lisää...

Kuka? Minäkö?

Elämä on valintojen viidakko. Elämän matkalle mahtuu monta valintaa: helppoja ja vaikeita.

Palava pensas? (Image by Jeff Jacobs from Pixabay)

Ikävimpiä valintoja ovat ne, joissa tunnemme olevamme riittämättömät oikeaa tai ainakin houkuttelevaa valintaa kohtaan. Usein nämä tilanteet avautuvat eteen suunnittelematta.

Monelle meistä vaikein tilanne on oman riittämättömyyden kohtaaminen silloin, kun tuntee Jumalan kutsuvan tekemään jotain hänen valtakuntansa tulemiseksi. Tällöin toisessa vaakakupissa painaa pelko omasta riittämättömyydestä ja toisessa halu olla kuuliainen Jumalan kutsulle.

Mutta eipä riittämättömyyskään vielä mitään, jos Jumala kutsuu meitä jonnekin, minne me emme syystä tai toisesta tahdo mennä. Kyse ei ole enää riittämättömyyden voittamisesta, vaan siitä, että pitäisi voittaa pelkonsa edes astuakseen Jumalan kutsuun. Ja tuo pelko voi olla jokin asia, mikä syystä tai toisesta on kasvanut …

Lisää...

Muukalaisia erämaassa

Kuulostavatko seuraavat lausahdukset tutuilta: ”Minulla on uskonelämässäni meneillään erämaavaihe.” tai ”Tunnen olevani kuin Mooses erämaassa; on niin yksinäistä ja hengellisesti kuivaa…”? Näitä monet itseään uskovaksi kutsuvat – minä mukaan lukien – olemme viljelleet jossain elämän vaiheessa. Surullista, miten sokea ihminen voi ollakaan!

Yhdenlaista erämaata tämäkin kuva Negevin autiomaasta. (Image by Jim Black from Pixabay)

Mooseksen elämän toista 40-vuotista jaksoa kuulee nimitettävän hänen ’erämaavaiheekseen’, jota joskus verrataan myös Israelin epäuskon 40-vuotiseen ’sakkokierrokseen’ Siinain erämaassa sekä Jeesuksen 40 päivää kestäneeseen aikaan Saatanan kiusattavana erämaassa.

Mielikuva Mooseksen erämaa-ajasta on usein värittynyt. Erämaa muuttuu mielikuvissa autiomaaksi – yksinäisyyden ja kuivuuden vertauskuvaksi. Moni raamatunlukija kuvittelee Mooseksen kaitseneen lampaita yksinäisyydessä ja tokaisseen päivän aikana korkeintaan sanan tai kaksi lampaille. Mutta mitä …

Lisää...

Jumalan karikatyyri

Tänään ikkunata näkyvä talvinen maisema kaikessa kauneudessaan aiheutti mielessäni pienen ajatusmatkan reilun vuosikymmenen taakse, kun Italian matkalla poikkesimme nopeasti Milanossa. Turistikaupungin keskusaukio täyttyi monenlaisesta osaajasta, jotka kaikki tarjosivat vastinetta rahoilleni.

Yhdenlainen karikatyyri. (Kuva 愚木混株 Cdd20 Pixabaystä)

Siellä oli taiteilijoita, jotka piirsivät odottaessa karikatyyreja ihmisistä. Karikatyyri on sellainen tarkoituksellisesti liioiteltu kuva, jolla kiinnitetään huomio henkilön johonkin ominaisuuteen tai toimintaan. Tällainen katutaiteilijan luoma kuva keskittyy yleensä joihinkin ilmeisiin piirteisiin henkilön olemuksessa ja ulkoasussa.

Heidän piirroksensa huvittavat meitä, koska ne liioittelevat yhtä tai useampaa fyysistä piirrettämme tavalla, joka on tunnistettava mutta hauska. Ne ovat sellaisia kepeitä kuvauksia, sillä kuka nyt itsestään haluaisi maalattavan jotain sellaista, että siitä mielensä pahoittaisi.

Jos taiteilija tuntee kohteensa paremmin – esimerkiksi henkilökohtaisesti tai henkilön historiasta – hän …

Lisää...

Olkaa pyhät

Vuoden 1933/38 Kirkkoraamatun sisäsivulla lukee Raamatun koko nimenä ”Pyhä Raamattu”. Biblia puolestaan esittelee kirjan pidempisanaisemmin: ”Biblia, Se on: Koko Pyhä Raamattu, Suomeksi”.

Pyhä Raamattu (Kuva congerdesign Pixabaystä)

Myös monet englanninkieliset käännökset käyttävät pelkän arkikielen Raamattu nimityksen sijaan kirjasta virallista pidempää nimeä ”The Holy Bible”.

Raamatun nimeen liitetty määre ’pyhä’ kuvaa sitä, miten uskovat ovat suhtautuneet Raamattuun sen pitkän historian ajan. Se ei ole vain yksi hengellinen teos muiden joukossa, vaan se on erityinen pyhä kirja, jolla on ehdoton auktoriteetti uskovan elämässä. Sen rinnalle ei tule nostaa mitään muuta lähdettä, vaan päinvastoin kaikki muu tulee koetella Raamatun ilmoituksen valossa. Raamattu ei varsinaisesti ole kirjana (ts. esineenä) pyhä eikä se täten ansaitse tulla palvotuksi, mutta …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , |

Jumalaa kohtaamassa hiljaisuudessa

Kun puhumme Jumalan kohtaamisesta, etsimme syvempää suhdetta häneen – tilaisuutta kohdata Jumala kuin kasvoista kasvoihin.

Palava pensas (Sébastien Bourdon 1616–1671)

Jumalan kohtaaminen on tilanne, jossa ihminen kohtaa myös itsensä Luojan silmien alla. On kyseessä kohtaaminen, johon liittyy suuria odotuksia koskien oman elämän suuntaa: tarkoitusta, päämäärää, jaksamista jne.

Jumalan kohtaamisessa ei ole niinkään kyse siitä, että tarvitaan erityinen hetki tai tilanne, jossa Jumala sallisi ihmisen kohdata hänet, vaan oikeastaan kohtaamisessa kyse päinvastaisesta. On kyse tilanteesta, jossa ihminen intoutuu näkemään Luojansa ja kohtaamaan hänet.

Ei ole kyse siitä, etteikö Jumala olisi kohdattavissa, vaan tahdostamme kääntyä hänen puoleensa kohtaamaan häntä. Se, että näemme Herran kädenjäljen luonnossa ei ole vielä hänen kohtaamistaan. Jeesuksen pelastustyön hienouden ihastelu ei ole sekään hänen kohtaamistaan, kuten ei ole …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Pyyntö kirkkaudesta

Monet sadut kertovat, kuinka joko hyvä haltija, noita tai lampun henki esittävät sadun päähenkilölle tilaisuuden käyttää yhdestä kolmeen toivomusta, jotka täyttyvät juuri niin kuin toivotaan. Koska toivomuksia on vähän, täytyy sadun päähenkilön miettiä tarkkaan miten toiveensa käyttää. Lisäksi hänen pitää olla varovainen, ettei hän ajattelemattomuuttaan toivoisi mitään sellaista, mitä joutuisi myöhemmin katumaan.

Oi, kirkkautta! (Kuva Jori Brander)

Sadut toivomuksista kertovat oikeastaan enemmän meistä, jotka satuja sepitämme tai mieluusti kuuntelemme. Se, että pidämme näistä kertomuksista, heijastaa tyytymättömyyttä elämän nykytilaan ja puhuu voimattomuudestamme muuttaa elämää. Silti tahdomme pitää ohjat itsellämme ja tahdomme toivoa itse – ei niin, että joku muu toivoisi puolestamme. Varmasti sinäkin olet enemmän tai vähemmän vakavissasi joskus miettinyt, mitä sinä toivoisit, jos saisit mahdollisuuden.

Toiveet eivät rajoitu pelkkiin satuihin. …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |