Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: tyhjä

Tila sinulle – minun ehdoillani?

On tarinan aika. Tarina kertoo merikapteenista, joka teki matkaa yön yli pimeällä merellä päästäkseen perille määräsatamaan aamunkoitteessa. Yön pimeässä hän näki kaukana horisontissa suoraan edessä valon. Hän tulkitsi sen toiseksi laivaksi ja lähetti sille viestin pyytäen sitä kääntymään 15 astetta pohjoiseen, jotta vältetään törmäys.

Avoin kirja tai tyhjä paperi? Miten koen ja miten Jumala kokee? (Kuva Darkmoon_Art, Pixabay)

Pian hän sai viestin takaisin, jossa heitä kehotettiin kääntymään 15 astetta etelään. Kapteeni oli kiusaantunut ajatuksesta, koska hän oli suuren aluksen – vieläpä sota-aluksen – kapteeni ja oli aivan varma, ettei näillä vesillä liikkunut toista tämän kokoluokan alusta. Hän toisti pyyntönsä ja kertoi viestissä aluksensa koosta. Kohta hän sai viestin takaisin, jossa uudelleen häntä kehotettiin suuntaamaan sen 15 astetta etelään. …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Jos vapaa olla saisin…

Jokainen enemmän tai vähemmän tekstiä tuottanut on ollut tilanteessa, kun eteen asetettu tyhjä paperi ei vain ota täyttyäkseen, vaikka asiaa kirjoitettavaksi olisi. Kirjoitat lauseen tai kaksi ja kohta pyyhit ne pois. Ja kohta teet saman uudelleen. Tätä kutsutaan ’tyhjän arkin syndroomaksi’ (’blank page syndrome’).

Kun tekstiä ei vain synny…

Vastakohtainen tilanne syntyy, kun tuotat tekstiä yhdessä toisen henkilön kanssa. Toisen kirjoittaessa sinulle tulee alati tarve korjata tai täydentää hänen tekstiään sivusta käsin. Hetken ehkä luulet olevasi parempi kirjoittaja kuin kumppanisi. Jos vaihdatte kirjoittajaa, huomaat roolien vaihtuneen. Nyt kumppanisi joutuu neuvomaan sinua, miten kirjoitetaan…

Lienet myös huomannut sen, että valmista tekstiä on helpompi täydentää ja jäsentää paremmaksi kuin kirjoittaa sama tyhjälle paperille. Jopa heikko ja virheellinen lähtöteksti on helpompi …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Oma polkuni seurakuntatyöntekijäksi

Tullessani uskoon vuonna 1993 sain Jumalan kutsun valtakunnan työhönsä. En varmastikaan vielä silloin tiennyt, että kyseessä todellakin on JUMALAN kutsu eikä vain oma halu palvella Herraa.

Vuodet kuluivat, ensin syntyi kaksi lasta, joiden jälkeen menin töihin, kauppaan myyjäksi. Kolme ja puoli vuotta ehdin olla töissä, kunnes kolmas lapsemme syntyi. Hoidin ystäväni lasta omien lasteni ohessa pari vuotta, kunnes neljäs ja viides lapsemme syntyivät. Viimeisen synnyttyä tiesin, että tämä on se lapsiluku, jonka Jumala on meille tarkoittanut. Niinpä aika oli jonkun muun..

Jumala oli alkanut vetämään minua entistä läheisempään suhteeseen kanssansa jo ennen viidennen lapsemme syntymistä. Olin löytänyt oman tapani olla Jumalaa lähellä ja palvoa Häntä, nimittäin ylistyksen ja palvomisen. Hän sai huomioni ja kiitokseni, ja koin, että kaikki mitä minulla on, kuuluu Hänelle: koko elämäni, …

Lisää...