Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kirjoittajan arkistot: Elisa Brander

Kristukseen juurtuneena

Menneenä kesänä ei kenenkään tarvinnut palella. Lämpöä riitti. Välillä jopa niin, että voimat eivät enää riittäneet mihinkään muuhun kuin riittävästä nestetasapainosta huolehtimiseen ja varjossa makailemiseen. Kesä tuntui suorastaan paluulta lapsuuteen, jolloin kesät olivat aina lämpimiä ja talvella oli aina lunta. No, aika tietysti kultaa muistot, varmasti mukaan mahtui myös lumettomia talvia ja viileitä kesiä.

Tämän kesän hellelukemilla oli kuitenkin toinenkin puolensa: maa kaipasi kipeästi vettä. Satoiko viime kesänä tämänkin kesän sadekiintiö jo täyteen..Edellisvuoden kesään nähden tämä oli aivan päinvastainen kesä; viime kesänä kaivattiin aurinkoa ja lämpöä, nyt taas vedelle olisi ollut tilausta.

Ikkunastamme näkyvät korkeat männyt ja kuuset eivät juurikaan helteestä kärsineet. Niiden juuret ulottuvat syvälle maanpinnan alapuolelle, joten ne eivät ole niin alttiita säiden vaihtelulle kuin muut kasvit. Juuret eivät vain auta puuta saamaan …

Lisää...

Kategoria Elisa | Avainsanat , , , , , , |

Taivaallisen Ohjastajan matkassa

Kun lähdemme matkalle, meillä on yleensä määränpää, jota kohti kuljemme. Jokainen, joka on ollut lasten kanssa matkalla samassa autossa, on usein kuullut kysymyksen: Koska ollaan perillä? Matka tuntuu pitkältä ja ajoittain myös ehkä kovin tylsältäkin. Varsinkin jos matkan määränpää on joku tosi kiva paikka, kärsivällisyyttä itse matkan tekemiseen ei tunnu riittävän.

Samoin voi käydä myös meille uskoville elämän matkaa tehdessä yhdessä Kristuksen kanssa. Kun tiedämme määränpään minne olemme matkalla tai kun Jumala antaa meille näyn tulevaisuudessa olevasta tehtävästämme Hänen valtakunnassaan, mekin voimme odottamaan perillepääsyä matkasta nauttimisen sijaan. Unohdamme kokonaan matkan tekemisen tärkeyden. Matkalla me saamme tarpeellisia eväitä tulevaa varten ja saamme aina välillä pysähtyä nauttimaan Kaikkivaltiaan Luojamme luomasta kauneudesta. Pysähtyessämme myös muistamme sen, kenen asioilla liikumme ja kuka ohjastaakaan autoamme. Emmehän täysin tiedä, miltä perillä …

Lisää...

Tapahtukoon Sinun tahtosi

Kun Jeesus tiesi tuskan hetkensä lähenevän ja maanpäällisen tehtävän tulevan täyttymykseen, mitä Hän teki? Valmisteliko Hän suunnitelman, vai alkoiko Hän hätäillä ja juosta paniikissa ympäriinsä? Juoksiko Hän kenties pakoon? Alkoiko Hän valmistella vastarintaa? Vai alkoiko Hän kenties huolehtimaan opetuslapsistaan? Mitä Hän teki ennen H-hetkensä lähestymistä?

Raamattu kertoo meille, että Hän meni Getsemane-nimiselle maatilalle ja otti mukaansa opetuslapsensa. Hän asettui Isän eteen. Hän vuodatti sydämensä Hänelle. Ei Hän kertonut Isälle, kuinka asioiden olisi Hänen mielestään kuulunut mennä, vaan Hän luovutti tahtonsa, tehtävänsä ja tulevaisuutensa Isän käsiin. Vaikka se tuntui siinä hetkessä ahdistavalta, Hän silti alisti tahtonsa Isän tahdon alaisuuteen. Ja tuohon hetkeen annettiin enkeli taivaasta vahvistamaan Häntä. Taivas oli auki, vaikka pimeys ympärillä alkoi ottaa valtaa.

Taivaallisten olentojen ja Kaikkivaltiaan Jumalan valtavan rakkauden läsnäolon ympäröimänä saat …

Lisää...

Kategoria Elisa | Avainsanat , , , , , |

Sinussa

Kannan sisälläni syvyyttä.
Kutsua, jonka Sinulta sain.
Haurasta ja niin haavoittuvaa.
Kuitenkin.

Niin täyttä totta.

Niin.
En epäile, ettetkö juuri Sinä olisi asettanut kutsua sisimpääni.
Muutenhan olisin jo luovuttanut,
antanut periksi:
antaa olla.
En voi muuttaa maailmaa.

Niin. En voikaan, en pysty enkä kykene,
en edes halua.

Jos minä muuttaisin maailmaa, niin olisiko se yhtään parempi paikka kuin tänä päivänä?
Tuskin.

Ehkäpä vielä hitusen raadollisempi.
Julmempi.
Kylmempi.

Kiitos, että minun ei tarvitsekaan muuttaa mitään.
Kiitos, että saan asettua olemaan Sinussa.

Vahvana. Täynnä voimaa.
Sinussa vahvana ja Sinun voimallasi varustettuna.
Sinun armostasi.
Ja Sinä asetat minut olemaan.
Katsomaan. Ihmettelemään.
Sinä teet. Sinä vaikutat. Sinä muutat. Sinä rakastat.

Istun kuin junassa, jonka päämäärää en vielä tiedä.
Minä vain olen ja asetun lepoon ja rauhaan.
Ja katselen.

Maisemia, …

Lisää...

Hiljaisuudesta

Luen tähään alkuun Hilja Aaltosen syysrukouksen, joka julkaistiin hänen viimeisenä syksynään ennen kuolemaansa eräässä lehdessä. Käydään rukoukseen.

”Taivaallinen Isä, anna meidän pian nähdä uusi herätys.

Vanhanaikainen, voimakas herätys, kun ihminen särkyy Jumalan Sanan edessä.

Anna papeillemme elävä herätyksen aika, jolloin pappi ei voi tulla saarnatuoliin,

ennen kuin on päässyt selville: tämä on se Sanoma, jonka kanssa minun pitää

tänä päivänä palvella Jumalaani!

Anna vastuuntunto työntekijöillemme joka kirkossa, että kyyneleet ja nöyrä ylistys

täyttäisivät kirkkomme, turha halleluja-huutelu vaikenisi ja

tilalle tulisi hiljaisuus, jossa taivas pääsee antamaan äänensä.

Siunaa myös Raamattuopiston työtä. Anna jokaisen etsiä oman lähteensä rannalle juottopaikka,

missä ensin saisi itse juoda ja sitten Jumalan ravitsemana lähteä ihmisten keskelle.”

Hiljaisuus..Tässä maailmassa ei äänestä ole pulaa, mitä pitemmälle tekniikka on kehittynyt, sen enemmän myös äänitaso on …

Lisää...

Herra saapuu, näemmekö Hänet?

 

Reilut kaksituhatta vuotta sitten elettiin lupausten täyttymisen aikaa. Kaikki ne ennustukset tulevasta Messiaasta olivat toteutumassa. Pelastaja oli tulossa maailmaan. Kirjoitukset täyttyisivät ja Jeesus olisi syntyvä maailmaan. Kaikki ne odotukset Messiaan tulosta olivat huipentumassa, kansa odotti vapauttajaa joka täyttäisi kaikki heidän odotuksensa ja vapauttaisi heidät roomalaisten hallintavallan alta.

Jeesus syntyi Isän suunnitelmien mukaan, ei Hän tullut sellaisena Kuninkaana ja mahtavana hallitsijana kuin kansa odotti, ei niihin puitteisiin mitkä olisivat Kuninkaalle sopineet. Mutta kuitenkin Jumala näki parhaaksi antaa Hänet pieneen talliin, kokemattomille vanhemmille, alhaisiin oloihin.

Jeesus oli se ennustusten täyttymys, luvattu Messias, Rauhanruhtinas, Väkevä Jumala, niinkuin Jesaja luvussa 9 kirjoittaa näin:

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus. Sillä lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu, …

Lisää...

Pieni sana rukouksesta

”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta., kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.

Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän Vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä.”

1.Tim.2:1-6

Meitä kehotetaan Jumalan Sanassa rukoilemaan muiden ihmisten puolesta. Niidenkin puolesta, jotka syystä tai toisesta eivät edes usko että Jeesus on maailman Pelastaja. Rukous on ikäänkuin heidän sydämensä valmistamista, että tuo maaperä voisi olla otollinen ottamaan Jeesuksen vastaan, kun etsikkoaika tulee heidän kohdallensa.

Ilman rukousta tuo kova maaperä ei ehkä koskaan tulisi muokattua Herralle otolliseksi. Herra …

Lisää...

Kategoria Elisa, Kynästäni | Avainsanat , |