Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Se tulee tänäkin vuonna taas yllättäen – kuin varkain. Sen sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta.

Valvominen ei kuitenkaan ole pelonsekaista odottamista vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Me niin helposti kotiudumme näkyvään maailmaan ja unohdamme, ettemme elä täällä pysyvästi. Yhtä varmasti kuin syntyessään ihminen henkäisee ensimmäisen kerran, jonain päivänä hän henkäisee viimeisen kerran.

Taivasten valtakunnan yhteydessä Jeesus puhui usein valvomisesta. Luukkaan evankeliumin tekstini on yksi niistä.

”Herra vastasi: ’Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä …

Jatka lukemista