Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: kunnioitus

Tahdikkaasti valvoen

Edellisen sunnuntain teksti oli monelle tuttu vertaus kymmenestä morsiusneidosta (Matt. 25:1-13). Se on niitä vertauksia, jotka pysyvät aina ajankohtaisina.

Morsiusneitoja (Kuva Lovelyn Montepio Pixabaystä)

Kaikessa lyhykäisyydessään vertauksen sanoma on selkeä. Jeesus kiteytti sen lopuksi meille varsin suoraan:

Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.(Matt. 25:13)

Väitän, että jos tulkinnan vie äärimmilleen, niin ei ehdi kulumaan montaa hetkeä siitä, kun vertauksen luettuani huomaan löytäväni itseni taas kerran vertauksen tyhmien morsiusneitojen joukosta.

En tarkoita tällä uskonliekin kadottamista, vaan ihan vain keskittymisen herpaantumista pois Kristuksesta. Hauska piirre vertauksessa onkin, että niin viisaat kuin tyhmät morsiusneidot kaikki nukkuivat. Kukaan ei ollut hereillä sulhasen lähestyessä. Erona oli vain se, että viisaat olivat varautuneet siihen, että näin voi käydä. …

Lisää...

Epäkohdista yhteisiin lupauksiin

Katsotaanpa lähihistoriaa. Nimittäin moni käytäntö ei ole ollenkaan niin vanha kuin sitä kuvittelemme. Otetaan esimerkki. 1960-luvulla kaupat suljettiin useimmiten jo kello 17. Minun lapsuudessani 1970-80 -luvuilla kauppojen aukiolo oli edelleen kovin rajoitettua nykypäivään verrattuna. Lauantaisin kaupat menivät kiinni jo varhain ja sunnuntaisin ne pysyivät kiinni. Näin ainakin maaseudulla, missä minä asuin. Kioskit olivat toki poikkeus sääntöön silloinkin.

Avoinna (Kuva Alex Fox, Pixabay)

Vuodesta 1969 vuoteen 1997 aukioloa sääteli laki, jonka mukaan aukiolo oli sallittua arkisin kello 8 – 20 ja lauantaisin kello 8 – 18. Vuonna 1997 eduskunta sääti lain, joka mahdollisti kauppojen aukiolon ja myös sunnuntaina sesonkiaikana (kesä- elokuu, marras- joulukuu). Vuoden 2009 joulukuusta alkaen käytännössä vapautettiin kauppojen sunnuntaiaukioloa rajoittaneet säädökset kokonaan. Toki rajoituksia vieläkin on, mutta …

Lisää...

Älä turhaan lausu…

Mooseksen lain kymmenen käskyä ovat tutut monille koulun uskontunneilta tai rippikoulusta. Niistä toinen käsky kuuluu näin:

”Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.” (2. Moos. 20:7; 5. Moos. 5:11)

10 käskyä (Kuva Jondolar Schnurr, Pixabay)

Lainasin käskyä vanhan kirkkoraamatun mukaan, koska sen sanoittaman version ainakin minä olen katekismuksesta aikanaan opetellut ja siksi tuo kuulostaa tutulta minun korvaani.

Jotenkin tuo toinen käsky tuli lapsena ja nuorena ymmärrettyä niin, ettei sovi sadatella eikä puhua rumia. Toki tuota tulkintaa tuli jo silloin ihmeteltyä, kun jo minun nuoruudessani suurin osa ’voimasanoista’ liittyi pääasiassa ihmiskehon alapäähän eivätkä mitenkään Jumalan nimeen. Olihan niitä toki muutama sellainenkin sana, mutta aika vähällä käytöllä kuitenkin.

Jeesuksen …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , |

Näkyjä ja yön ääniä

Olin työmatkalla viikonloppuna Smidstrup Strandissa Tanskassa. Kokoonnuimme yhteen Pohjoismaiden ja Baltian alueelta kirkkomme keskuskonferenssin hallituksen kokoukseen. Pelkästään kulttuuritaustan vaihtelevuus lisää haastetta kokoontumisiin ja olipa käsiteltäviä asioitakin tällä kertaa paljon. Lisäksi osa kysymyksistä jakoi mielipiteitä ja herätti voimakkaita tunteitakin. Kun tähän vielä lisätään matkaväsymys ja yli 10-tuntiset palaveripäivät, on ymmärrettävää, että ärsyyntymiskynnys madaltuu sekin.

Auringon nousu meren rannalla.

Päätöspäivän aamun aloitimme ehtoollishetkellä kappelissa. Ennen ehtoollishetkeä kollega ohjasi joukkomme hiljentymään tutun Raamatun tekstin pariin (1. Kor. 12:12-26).

Lähestyimme tekstiä läntisen kirkon luostariperinteessä käytetyn neliaskelisen Lectio Divina -hiljentymisen menetelmin. Ajatus on lähestyä tekstiä henkilökohtaisen uskonelämän ravitsemiseksi niin, että ravinto tulee osaksi minua ja synnyttää elämässäni aikomuksen askelia.

Murusia pöydältä

Tekstin haaste minulle oli siinä, että teksti oli varsin tuttu ja olen siitä …

Lisää...

Tie antamiseen

Raamatussa puhutaan paljon antamisesta ja rahojen käytöstä. Usein vain sivuutamme ne kohdat, ikäänkuin antaminen kuuluisi vain joillekin ja olisi joidenkin harvojen ja valittujen juttu. Emme ajattele varojemme antamista Jumalalle etuoikeutena, vaan ikävänä velvollisuutena. Näin antamisesta tulee meille taakka ja se aiheuttaa sisällemme syyllistävän tunteen, kun emme näe antamista niin kuin Jumala on sen tarkoittanut nähtäväksi ja elettäväksi.

Meidän tulisi muistaa, että olemme omaisuuden haltijoita emmekä omistajia. Kaikki, mitä meillä täällä maanpäällä on, on lahjaa meidän Jumalaltamme. Hän on sen meille armossaan suonut. Meillä ei ole omia ansioita myöskään maanpäällisiin aarteisiin, vaikka usein niin luulemmekin, että omilla valinnoillamme ja teoillamme olemme niitä keränneet. Mutta eikö meidän mieleemme ole koskaan tullut, että omistammepa paljon tai vähän maallista omaisuutta, niin ehkäpä silläkin olisi joku tarkoitus? Ehkäpä Herra haluaisi …

Lisää...

Kategoria Elisa, Kynästäni | Avainsanat , , , |