Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: matkalainen

Taivaallinen isänmaa

Kohta on taas tuo aika, kun lauantaina vietämme pyhäinpäivää. Hautausmaa liekehtii kynttilämerenä, mikä muistuttaa minua vastaavasta joulutraditiosta.

Liekkimerenä pimeässä.

Itselleni pyhäinpäivä aloittaa näin joulunajan odotuksen, vaikka vasta tuomiosunnuntai päättää kirkkovuoden ja adventti aloittaa kirkollisen joulunodotuksen ajan. Syynä tähän henkilökohtaiseen assosiaatioon lienee juuri pyhäinpäivänä hautausmaille syttyvä kynttilämeri, joka saa toisintonsa jouluaattona.

Viettämäämme pyhäinpäivään on yhdistetty kaksi eri kirkkojuhlaa: kaikkien pyhien päivä (Festum omnium sanctorum) ja kaikkien sielujen päivä (Commemoratio omnium fidelium defunctorum).

Ensin mainittu traditio on alun perin peräisin 300-luvulta idästä, jossa sitä vietettiin pääsiäisaikana ja bysanttilaisessa kirkossa helluntain jälkeen. Lännessä kaikkien pyhien päivää vietettiin 700-luvun lopulta saakka kelttien ja frankkien parissa, josta se levisi Rooman kirkkoon.

Sielujen päivä on puolestaan peräisin vasta vuodelta 998, juhlaksi se vakiintui 1300-luvulla. Päivästä …

Jatka lukemista

Katso kättä

Tekstin psalmi 123 on ’matkalaulu’ Babylonian pakkosiirtolaisuudessa kirjoitettujen psalmien kokoelmasta. Sen kirjoittanut henkilö kokee muukalaisuutta vieraalla maalla. Kirjoittaja ei ole valinnut osaansa tulla vierasta maata asuttamaan – hän tuli pakosta, ei omasta halustaan.

Michelangelo: Aatamin luominen (1500-luku). Jumalan käsi antaa elämän ihmiselle.

Olosuhteet toivat hänet Babylonian kaksoisvirran yltäkylläisille seuduille. Yltäkylläisyys ei kuitenkaan poistanut hänestä muukalaisuuden tunnetta eikä lievittänyt koti-ikävää. Tosin ikävä oli tullut jäädäkseen, koska kotia ei enää ollut. Se oli hävitetty.

Meidän ajassamme ja maassamme kirjoittaja voisi olla vaikkapa Suomen sotien aikaan Ruotsiin sotaa turvaan lähetetty sotalapsi, Karjalan evakko tai tämän päivän turvapaikan hakija.

Yhtä lailla kuka tahansa meistä voisi olla tuo kirjoittaja. Riittää, kun kokee itsensä ulkopuoliseksi ihmisten joukossa. Tietänet tunteen – olen tässä ihmisten ja yltäkylläisyyden keskellä, …

Jatka lukemista

Neljänteen temppeliin

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Sen sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Valvominen ei kuitenkaan ole pelonsekaista odottamista vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen.

Taivasten valtakunnan kansalaisina elämme maailmassa muukalaisina; olemme siis ohikulkumatkalla, koska kotimme ei ole tässä maailmassa vaan Jumalan valtakunnassa. Silti uskova hänkin helposti kotiutuu näkyvään maailmaan ja unohtaa, ettei hän kuitenkaan elä täällä pysyvästi.

Herodeksen temppeli. Tällainen se olisi voinut olla.

Kutsun uskovan kotiutumista maailmaan muutokseksi ’matkalaisen mentaliteetista’ ’asukkaan mentaliteettiin’. Yksi asukkaan mentaliteetin tunnusmerkeistä on se, että hän alkaa rakentamaan. Hän rakentaa elämänsä turvan asuinympäristönsä arvojen varaan: koti, uskonto, isänmaa. Asukas ei ole enää matkalla. Hän on asettunut paikalleen.

Taivasten valtakunnan kansalaisina meitä pitäisi kuitenkin hallita ei asukkaan …

Jatka lukemista

Taivaallisen Ohjastajan matkassa

Kun lähdemme matkalle, meillä on yleensä määränpää, jota kohti kuljemme. Jokainen, joka on ollut lasten kanssa matkalla samassa autossa, on usein kuullut kysymyksen: Koska ollaan perillä? Matka tuntuu pitkältä ja ajoittain myös ehkä kovin tylsältäkin. Varsinkin jos matkan määränpää on joku tosi kiva paikka, kärsivällisyyttä itse matkan tekemiseen ei tunnu riittävän.

Samoin voi käydä myös meille uskoville elämän matkaa tehdessä yhdessä Kristuksen kanssa. Kun tiedämme määränpään minne olemme matkalla tai kun Jumala antaa meille näyn tulevaisuudessa olevasta tehtävästämme Hänen valtakunnassaan, mekin voimme odottamaan perillepääsyä matkasta nauttimisen sijaan. Unohdamme kokonaan matkan tekemisen tärkeyden. Matkalla me saamme tarpeellisia eväitä tulevaa varten ja saamme aina välillä pysähtyä nauttimaan Kaikkivaltiaan Luojamme luomasta kauneudesta. Pysähtyessämme myös muistamme sen, kenen asioilla liikumme ja kuka ohjastaakaan autoamme. Emmehän täysin tiedä, miltä perillä …

Jatka lukemista

 
 
 

Etsi sivustolta