Tällä kertaa puhutaan kahdella sanalla aiheesta ’nöyryys’. Nimittäin englanninkielessä sanaan ’nöyryys’ viitataan kahdella eri sanalla: ”meekness” ja ”humbleness”. Ja sama pätee kuvattaessa ihmistä nöyräksi. Hän on nöyrä eli ”meek” tai ”humble”.

Eläimiä me pidämme monesti nöyrinä ja sävyisinä. Miten lie… (Kuva Carlos Barengo Pixabaystä)

Suomenkielen ’nöyrä’ on merkitykseltään lähempänä jälkimmäistä ’humble’ -sanaa. Hyvä esimerkki siitä on Jeesuksen opetus itsensä ylentämisestä ja alentamisesta (Luuk 14:6-11). Se päättyy kehotukseen, joka kuvaa suomenkielen nöyryyden käsitettä:

”Joka itsensä korottaa, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se korotetaan.” (Luuk 14:6-11)

Mainitsemani ’meek’ viittaa erilaiseen nöyryyteen – suomenkielessä puhutaan sen kohdalla sävyisyydestä. Ja tuo sävyisyys on sille yksi käännösvastine Jeesuksen vuorisaarnan autuaaksijulistuksessa kohdalle, joka suomeksi kuuluu näin:

”Autuaita ovat sävyisät, sillä he perivät maan.” (Matt. 5:5)

Yllä mainittu ’sävyisät’ on Raamattu Kansalle käännöksen ehdotus ’meek’ -nöyryydelle. Suomalaisten kirkkoraamattujen käännösvastineet sille vaihtelevat kovin: ”hiljaiset” (KR1933/38), ”kärsivälliset” (KR1992) ja ”siviät” (KR1776). Tämä siksi, että tälle ’nöyryyden muodolle’ ei ole yhtä selkeää vastinetta kielestämme. Nimittäin eipä sana ’sävyisä’ varmastikaan avaudu ihan jokaiselle kuulijalle sekään.

Katsotaan siis lyhyesti, millaisesta nöyryydestä teksteissä on kyse.

Ketkä ”perivät maan”?

Edellä mainitut suomenkielen käännösvastineet kuvaavat melko hyvin englannin ’meek’ -nöyryyttä. Yleiskielessä ’meek’ viittaa kykyyn vaieta ja olla hiljaa ja lempeä sekä kuuliaisen kärsivällisesti odottaa oikeuden tapahtumista.

Ero kahden nöyryyden välillä liittyy sanaselitysteoksen mukaan siihen, että puhutaanko nöyryydestä sydämen sisäisenä valintana vai nouseeko ’vaade’ olla nöyrä ympäristöstä ja muista ihmisistä. ’Meek’ viittaa nöyryyteen, joka nousee teoista ihmisen itsensä ulkopuolelta, kun taas ’humble’ on sisäinen asenne ja motiivi, joka selittää ihmisen toimintaa.

Eroavaisuus näkyy myös esimerkkijakeista, joista ensimmäinen viittaa juuri tuohon sydämen motiiviin. Siinä mainittu ’korottaminen’ tai ’alentaminen’ paljastuu vasta, kun pääsee näkemään sydämen asenteen. Ihminen on siitä outo otus, että hän voi tehdä täsmälleen saman teon, mutta täysin päinvastaisesta motiivista. Siihen Jeesuskin tekstissä viittaa. Nimittäin aina voi tehdä ’hyvää’ ajatuksella, että saisi siitä itse hyötyä tai tulisi tavalla tai toisella korotetuksi. Vaihtoehtoisesti hän voi tehdä täsmälleen saman hyvän teon vilpittömästi itsensä alentaen. Tähän sydämen asenteeseen viitataan siis ’humble’ -nöyryydellä.

Entä sitten tuo ’meek’? Edellä sanoin, että se on nöyryyttä, joka nousee elämän asettamista rajoituksista tai haasteista. Se ei siis synny sydämessä, vaan kyse on reaktiosta ulkomaailman vasteeseen. Se on sävyisyyttä tai hiljaisuutta tilanteessa, jossa tulet tavalla tai toisella ’ylikävellyksi’. Se tulee esiin tilanteessa, kun olet astumassa täyteen bussiin tai metroon ja joku kampeaa kyynärpäätaktiikalla sinun eteesi. Sama toistuu vaikkapa kassajonossa, kun joku vain tulee ja kiilaa ohitsesi. Tällöin ’vaade’ ei nouse sydämestäsi, vaan ympäröivä elämä haastaa sinut.

Sävyisyys eli tuo ’meek’ ei kuitenkaan tarkoita kynnysmattona olemista tai vääryyden hiljaista nielemistä. Se tarkoittaa sitä, että maltat odottaa sen sekunnin tai kaksi ennen kuin reagoit kokemaasi vääryyteen. Sen sijaan, että lyöt tönijää kyynärpäällä takaisin tai alat sadatella kovaäänisen vastalauseesi tueksi jonossa etuilijaa, mietit hetken miten sinun kuuluu ’sävyisästi’ menetellä. Voisiko etuilijalle huomauttaa, että tuo kyllä oli nyt minun paikkani ja minullakin on hieman kiire, joten ole hyvä ja siirry taakseni. Tai jospa sinulla ei ole kiire. Ehkä huomautat hänelle ja toteat, että sinun puolestasi hän voi kyllä jäädä siihen, jos asia sopii myös muille jonottajille.

Sävyisyyttä käytännössä

Millaista tuo sävyisä elämä sitten on käytännössä? Nöyryys on paljon helpompi sisäistää, koska sen teot nousevat omasta aloitteesta. Sävyisyyden viljeleminen sen sijaan vaatii ehkä enemmän kärsivällisyyttä ja asettumista hetkeen ja toisen ihmisen asemaan. Sen haaste on siinä, että hetki sävyisyydelle tulee aina yllättäen.

Sellaisena syvänä elämän viisautena tähän nostan A. A. Milnen teoksesta kirjailijan Nalle Puhin suuhun panemat sanat:

”Rakkaus on muutaman askelen ottamista taaksepäin, ehkä jopa enemmän… antaaksesi tilaa rakastamasi ihmisen onnellisuudelle.”

Tämä sitaatti mielestäni tavoittaa juuri tuon sävyisän elämänasenteen. Se on pitäytymistä hetkeksi omasta edun ajamisesta toisen ihmisen parhaaksi. Toinen vastaava ohje on Englannin pääministerin (1864, 1874-1880) Benjamin Disraelin motto:

”Never complain, never explain.”

”Älä koskaan valita, älä koskaan selitä.”

Hän sanoi tämän, koska hän tiesi, että vastuun taakka on aina melkoinen. On varsin helppoa valittaa tästä tai tuosta tai yrittää keksiä tekosyitä ja perusteluja tekemillesi teoille. Mutta sillä ei saavuta mitään – eikä se koskaan kevennä kenenkään kuormaa. Sävyisyys odottaa hetken ennen kuin avaa suunsa valitukseen tai selitykseen. Voi olla, että niihin olisi aihetta, mutta olisiko sittenkin vielä jokin muu keino saada aikaan jotain hedelmällisempää.

Jostain tällaisesta on siis kyse siinä, mitä Jeesus vuorisaarnassa tarkoittaa tällä ’erikoisella’ lupauksella:

”Autuaita ovat sävyisät, sillä he perivät maan.” (Matt. 5:5)