Jouluisin luetaan jouluevankeliumia (Luuk. 2:1-20), joka keskittyy Jeesuksen syntymän aikaisiin tapahtumiin. Vastaavasti pääsiäisajan teksteissä keskitytään kärsimysviikon tapahtumiin ja ennen kaikkea Kristuksen ylösnousemukseen.

Pääsiäisen evankeliumi voidaan tiivistää vaikkapa Apostolisen uskontunnustuksen sanoin tällä tavoin:

”{Kristus} kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista”.

Ehkä olet jo tähän mennessä vuotta huomannut, että elämä on jatkunut myös pääsiäisen jälkeen. Kesälomat ovat takana ja moni jo suunnittelee talven lomia. Eikä kaukana ole kirkkovuoden toinen suuri juhla eli joulu. Vertauskuvallisesti moni putoaa pääsiäisen jälkeen hengelliseen tyhjiöön, koska kirkkovuoden suuret juhlapyhät ovat yhtäkkiä ohi.

Itseäni alkoi tässä syksyn mittaan askarruttamaan, että mikä olisi jouluevankeliumin ja pääsiäisen evankeliumin tavoin ’post-pesah-evankeliumi’ eli ’pääsiäisen jälkeinen evankeliumi’, joka kantaisi uskovan aina yli helluntain ja pyhäinpäivän aina uuden kirkkovuoden aloittavaan adventtiin saakka.

Päädyin etsimään ratkaisua evankeliumitekstien pääsiäisen jälkeisistä tapahtumista, minkä tuloksena päädyin tämänkertaiseen Luukkaan evankeliumin tekstiin. Luetaanpa se.

”Jeesus sanoi heille: ’Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.’ Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ’Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.” (Luuk. 24:44-47)

Tämä teksti puhuu vaeltamisesta uudessa elämässä; se on valossa valon lapsina. Siinä merkityksessä se sopii käytännössä jokaiseen päivään, jonka elämme täällä ajassa.

Mitä opetuslapset kokivat pääsiäisenä?

Teksti alkaa Jeesuksen sanoilla ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille.” Sanoillaan Jeesus viittasi ensisijaisesti reilun viikon kestäneeseen opetuslasten kannalta hyvin ristiriitaiseen ajanjaksoon. Tuona aikana he olivat nähneet mestarinsa ensin juhlittuna messiaana (palmusunnuntai), kohta ristiinnaulittuna rikollisena (pitkäperjantai) ja nyt ylösnousseena kirkastettuna Kristuksena.

Ensinnäkin Jeesuksen sanat ”tätä minä tarkoitin” viittaavat edellä mainittuun opetuslapsille käsittämättömään tapahtumasarjaan aina pitkäperjantain syvän tragedian kautta uuteen iloon ylösnousseen Mestarin läsnäolossa (Luuk. 22:39-24:43).

Jälkimmäinen puolisko ”kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille” viittaa puolestaan palmusunnuntain ja kiirastorstain väliseen ajanjaksoon (Luuk. 19:28-22:38; Joh. 12:12-17:26), jonka aikana Jeesus valmisti opetuslapset kohtaamaan käsittämättömät käänteet pääsiäisen tapahtumissa. Nimittäin tuona aikana Jeesus keskittyy puhumaan kuolemastaan ja kärsimyksestä, jonka messias joutuu kohtaamaan.

Jotain jäi puuttumaan…

Opetuslapset olivat siis saaneet Jeesukselta yksityiskohtaista opetusta kärsimystä ja ylösnousemusta koskien jo ennen pääsiäisen aikaa. Samoin he mitä todennäköisimmin tunsivat kohtuullisen hyvin Vanhan testamentin kirjoitukset ja messiasprofetiat.

Opetuslapset olivat aiemmin nähneet, kuinka Jeesuksessa täyttyivät lukuisat Vanhan testamentin profeettojen ennustukset, joten ei liene syytä epäillä, etteivätkö he olleet henkilökohtaisesti vakuuttuneet Jeesuksen messiaanisuudesta (vrt. Matt. 16:15-16) jo ennen kärsimysviikon tapahtumia.

Ja nyt edeltäneellä kärsimysviikolla opetuslapset olivat nähneet omin silmin, miten Vanhan testamentin ennustukset kärsivästä messiaasta kävivät toteen Jeesuksessa mitä ihmeellisemmällä tavalla. He olivat omin silmin nähneet kaiken, mitä Jeesukselle tapahtui, joten he saattoivat todistaa ennustusten täyttymisestä Jeesuksessa.

Uskon, että Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset saattoivat lausua ’aamenen’ Jeesuksen sanoille: ”Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Viittaus ’lakiin, profeettoihin ja psalmeihin’ on yleinen ilmaus, jolla tarkoitettiin kaikkia Vanhan testamentin kirjoituksia. Vastaavasti seuraavan jakeen 45 viittaus ’kirjoituksiin’ tarkoittaa samalla tavoin Vanhan testamentin koko ilmoitusta.

Eli Jeesuksen sanojen mukaan opetuslapset olivat silmännäkijätodistajia Vanhan testamentin ennustusten täyttymiselle. Siitä huolimatta heiltä edelleen puuttui ’se jokin’, koska Jeesuksen piti vielä avata heidän ymmärryksensä ’kirjoituksille’: ”Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset.”

”Ymmärtämään kirjoitukset”

Jakeen 45 perusteella se, että opetuslapset olivat omin silmin nähneet ja todistaneet Vanhan testamentin ennustusten täyttyneen Jeesuksessa, ei yksin riittänyt siihen, että he olisivat vielä ”ymmärtäneet kirjoitukset”. Uskon opetuslasten tunteneen aikalaistensa tavoin esimerkiksi Jesajan ennustuksen kärsivästä messiaasta (Jes. 53), ja mitä todennäköisimmin he osasivat yhdistää ennustuksen siihen, mistä olivat menneellä viikolla todistaneet. Mutta edelleen sekään ei riittänyt siihen, miten Jeesus halusi heidän ”ymmärtävän kirjoitukset”. Jeesus tahtoi avata opetuslasten mielet näkemään kirjoituksissa jotain, mitä he eivät olleet niistä vielä ymmärtäneet.

Herää kysymys, että millä tavoin opetuslasten mielet olivat edelleen ’suljetut ymmärtämään kirjoituksia’? Uskon, että kyse oli tapahtumien oleellisimman merkityksen ymmärtämisestä, mistä opetuslapsilta puuttui edelleen ’se kaikkein oleellisin’. Tietoisuus tapahtumien kulusta tai edes ennustusten täyttymisestä ei riittänyt, jos tapahtumien merkitys ole edelleen epäselvä.

Otetaanpa esimerkki. Jos kaupassa osaan katsoa tuotteiden hinnat ja olen oppinut laskemaan ne yhteen, mutta kuitenkaan en osaa yhdistää näkemääni ja oppimaani tietämystä siihen, minkä verran minulla on lompakossa rahaa, on ymmärrykseni riittämätön. Tällöin minulle ei ole mitään hyötyä ymmärryksestäni, koska en osaa soveltaa sitä omiin tarpeisiini. Samoin opetuslasten tuli oppia ymmärtämään, miksi kirjoitusten piti täyttyä niin kuin oli tapahtunut, ja mitä merkitystä kaikella tapahtuneella oli heille itselleen.

Vasta sen jälkeen, kun opetuslasten mielet avautuivat ymmärtämään Jeesuksen työn merkityksen, he olivat valmiit siirtymään ennustusten seuraavaan ’vaiheeseen’, eli aikaan, kun oli heidän vuoronsa astua toteuttamaan Vanhan testamentin profeettojen ennustuksia. Mutta ensin heidän piti ymmärtää omakohtaisesti, mitä Jeesuksen kärsimys ja ylösnousemus merkitsi heidän itsensä kannalta.

Vasta sen jälkeen, kun he ensin ymmärsivät Kristuksen sovitustyön kautta saamansa pelastuksen lahjan arvon, he ymmärsivät mitä olivat Kristuksessa saaneet. Tällöin evankeliumi tuli heille aivan liian arvokkaaksi pitää vain omana tietona. Sovitustyön merkityksen ymmärtäminen omakohtaisesti valmisti heidät julistamaan evankeliumia edelleen muille ihmisille. Se, mitä he olivat itse saaneet vastaanottaa Herralta, oli jotain niin valtavaa, että se kuului saattaa kaikkien tietoon.

Tätä siis tarkoittaa, että Jeesus ”avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset”. Eli tapahtumat, joita he olivat todistaneet aiemmin sivustaseuraajina, olivat uuden ymmärryksen valossa muuttuneet henkilökohtaiseksi pelastuksen sanomaksi. Kristuksen teon merkityksen omakohtainen sisäistäminen antoi tapahtuneelle uuden arvon ja sisällön; ei ollut kyse ulkonaisesta kokemuksesta, vaan aarteesta, henkilökohtaisesta pelastuksen lahjasta.

”Näin on kirjoitettu”

Kun opetuslasten mielet olivat siis nyt avautuneet ymmärtämään Jeesuksen työn tarkoituksen ja erityisesti merkityksen heille itselleen, Jeesus saattoi jatkaa opetusta:

”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.”

Sanoilla ”Näin on kirjoitettu” Jeesus käänsi opetuslasten huomion takaisin Vanhan testamentin kirjoituksiin. Jeesus kertaa vielä lyhyesti, kuinka kirjoitukset todistavat siitä, että ”Kristuksen tuli kärsiä kuolema” (Ps. 22; Jes. 53) ja kuinka messiaan tuli ”kolmantena päivänä nousta kuolleista” (Ps. 16:9-11; Jes. 53:10-11; vrt. Matt. 12:40). Jeesus kertasi tapahtumat osoittaakseen opetuslapsille, kuinka ennustukset täyttyivät hänessä kirjaimellisesti.

Me nykypäivän raamatunlukijat erehdymme lukiessamme tätä tekstiä ajattelemaan, että Jeesus viittaisi sanoilla ”näin on kirjoitettu” vain edellä mainittuihin pääsiäisen tapahtumiin, eikö vain? Mutta Jeesuksen tarkoitus ei ollut vain kerrata kärsimysviikon ihmettä, vaan päinvastoin avata opetuslasten silmät näkemään, että se mikä vääjäämättä seuraisi pääsiäisen tapahtumia on yhtä lailla Vanhan testamentin profeettojen ennustamaa.

Nimittäin ”näin on kirjoitettu” ei viittaa pelkästään sovitustyöhön, vaan myös siihen, mitä Jeesus sanoo pian pääsiäisen jälkeen tapahtuvan: ”ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista”.

Profeetat olivat aikanaan yhtä lailla kirjoittaneet siitä, että evankeliumin sanoma tulisi saarnattavan Kristuksen nimessä (=valtuuttamana) kaikille kansoille (Jes. 43:10-12; Jes. 44:8). Ennustukset eivät loppuneet kärsimysviikon tapahtumiin, vaan Jumalan pelastussuunnitelma jatkuisi sen jälkeenkin.

Mitä Vanhan testamentin profeetat kirjoittivat evankeliumin julistamisesta, oli täten osoitus siitä, että opetuslasten tuleva tehtävä oli yhtä lailla konkreettinen osa ennustusten täyttymistä siinä missä kärsimysviikon tapahtumatkin olivat olleet. Jos opetuslapset siis näkivät Jeesuksen täyttäneen Vanhan testamentin messiasprofetiat, heidän tuli nähdä nyt itsensä täyttämässä Vanhan testamentin ennustuksia.

Mikä olisi antanut opetuslapsille suurempaa varmuutta aloittaa valtavaa julistustyötä ”Jerusalemista alkaen kaikille kansoille” kuin tietoisuus siitä, että niin tehdessään he toteuttivat Jumalan ennalta valmistamaa suunnitelmaa, jonka Herra oli jo profeettojen suulla ennustanut. Yksikään ennustus ei ollut rauennut tyhjiin Jeesuksessa, joten he saattoivat luottaa siihen, ettei niin käy heidän kohdallakaan. Tietoisuus siitä, että heidän palvelutyönsä on Herran profeettojen aikanaan ennustama, antoi heille varmuuden työnsä merkityksellisyydestä ja onnistumisesta. He elivät Jumalan ihmeessä; heidän tehtävänsä oli inhimillisesti katsoen valtava, mutta sen takana oli Jumala, joka on vieläkin valtavampi.

Opetuslapsilta seurakunnalle

Heti Apostolien tekojen alkulehdiltä saakka saamme sittemmin nähdä kuinka Jumalan suunnitelma alkoi vääjäämättä toteutua apostolien julistustyön kautta (Apt. 2:41-47). Ja saarna, jonka sisältö on oli ”parannusta ja syntien anteeksiantamista” kaikui ensin Jerusalemin kaduilla, mutta jo pian laajalti koko Rooman valtakunnan alueella (Ap. t. 5:31; Ap. t. 10:43; Ap. t. 13:38; Ap. t. 26:18). Työ, minkä Jumala on asettanut, ei epäonnistu eikä raukea tyhjiin.

Tällä tavoin ennustus Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta (”Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista”) liittyi saumattomasti apostoliseen parannuksen saarnaan, jonka kautta kuulija saa vastaanottaa syntien anteeksiantamuksen (Jes. 49:6; Ap. t. 13:47). Olisi ollut sääli, jos profeettojen ennustukset olisivat päättyneet Kristuksen ylösnousemukseen, sillä kukapa olisi tuolloin tullut tuntemaan hänen työnsä syvintä merkitystä.

Apostolien ponnistusten kautta vastuu evankeliumin julistamisesta on siirtynyt Jumalan seurakunnassa sukupolvelta toiselle. Seurakunta toteuttaa tänäkin päivänä Jumalan pelastussuunnitelman jälkimmäistä osaa, josta siis jo Vanhan testamentin profeetat ovat aikanaan kirjoittaneet. Täten seurakunnan ponnistelut evankeliumin sanoman saarnaamiseksi ”Jerusalemista alkaen kaikille kansoille” ei ole avutonta inhimillistä yrittämistä, vaan Jumalan ennalta ilmoittama erottamaton osa hänen pelastussuunnitelmaansa, joka ei ole tähän mennessä miltään osin rauennut tyhjiin eikä tule niin tekemään vastaisuudessakaan.

Apostoleille luotettu tehtävä on tänään annettu meille Jumalan omille eteenpäin vietäväksi. Se tarkoittaa sitä, että sinulla ja minulla on etuoikeus olla täyttämässä omalta osaltamme Jumalan sanan ennussanoja ”niin kuin kirjoitettu on”.

Meidän ei siis tarvitse katsoa ’kadehtien’ Raamatun lehdillä mainittuja henkilöitä ihaillen, miten he ovat päässeet osaksi Jumalan pelastussuunnitelmaa, vaan päinvastoin saamme ihailla kuinka meidän ponnistelumme evankeliumin hyväksi on kirjoitettu sinne!

Jos sinun ”mielesi on avattu ymmärtämään kirjoitukset”, näet kuinka itse asiassa koko evankeliumin ilosanoma on kirjoitettu pyhään kirjaan sinun vuoksesi. Jeesus ei ristinkuolemassa sovittanut maailman syntejä sen tähden, että Vanhan testamentin profetiat täyttyisivät, vaan hän teki sen sinun tähtesi. Koko Raamatun ilosanoma tähtää sinun syntiesi anteeksiantoon. Vasta silloin, kun ymmärrät Raamatun sanoman kirjoitetun sinua varten ja puhuvan siunauksista, jotka on Kristuksessa annettu sinulle, voit sanoa mielesi avautuneen ymmärtämään kirjoituksia.

Kun olet oppinut tuntemaan kirjoitukset omakohtaisina ja omistamaan niissä luvatun pelastuksen aarteen itsellesi kaikkine valtavine siunauksineen, huomaat, ettet tahdo kenenkään jäävän paitsi lahjasta, jonka olet saanut armossa omistaa itsellesi.

Olisi suunnaton vääryys pitää pelastuksen lahja omana tietonaan – se on aivan liian kallis salattavaksi. Ja kas eikä sinuun herää halu kertoa ja todistaa muille siitä, mitä sinä olet saanut kokea ja kuinka koko Raamattu kertoo siitä lahjasta, minkä Jumala on Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta antanut sinulle?

Ja kun uskaltaudut lähtemään liikkeelle, huomaat, että olet saanut astua osaksi Jumalan sanaa, sillä sinunkin kauttasi ”on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista”. Näet konkreettisesti kuinka pienet ponnistuksesi sisältyvät Jeesuksen sanoihin ”näin on kirjoitettu”.

Sinun ei tarvitse pelätä epäonnistumista, vaan voit luottaa siihen, että Jumalan suunnitelma toteutuu yhtä lailla sinun kauttasi kuin se on toteutunut vuosituhansien ajan edesmenneiden ja nykyisten sisarten ja veljiesi kautta. Ja minkä tähden niin? – Koska ”näin on kirjoitettu”.

Vielä lopuksi pyydän sinua omistamaan omalle kohdallesi profeetta Jesajan ennussanat, jotka Jeesuksen sovitustyön ja apostolien todistuksen kautta on annettu sinulle. Maistele näitä sanoja mielessäsi ja pohdi, kuinka sattuvasti ne sopivat meidän pääsiäisen jälkeiseen evankeliumiimme. Viitoittakoon se sinulle tien eteenpäin taas seuraavaan suureen juhlapyhään saakka ja vielä siitä eteenkin päin.

”Te olette minun todistajani, sanoo Herra, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä. ” (Jes. 43:10-11)

Pohdittavaa

Mihin Jeesus viittaa sanoilla ”näin on kirjoitettu”?
Mitä tarkoittaa ”mielen avautuminen ymmärtämään kirjoitukset”?
Kuka on sovitettu Jeesuksen työn kautta? Kenelle sen kertoisin?