Teksti kertoo Lootista, Aabrahamin veljenpojasta. Tutkimme hänen elämänsä valintoja Uuden- ja Vanhan testamentin valossa.

Tämäkö on sitä kaupungin loistoa? :-)Kuva erämaasta Israelista. (Kuva Gidon Pico Pixabaystä)

”’Herra on saanut kuulla niin ankaran valituksen tätä kaupunkia vastaan, että hän on lähettänyt meidät hävittämään sen.” Niin Loot lähti puhumaan miehille, jotka olivat kihlanneet hänen tyttärensä, ja sanoi: ”Pian pois täältä, pitäkää kiirettä! Herra hävittää tämän kaupungin!” Mutta he vain naureskelivat hänen puheilleen. Kun aamu jo alkoi sarastaa, enkelit kiirehtivät Lootia ja sanoivat: ”Lähde heti ja ota mukaasi vaimosi ja kaksi tytärtäsi, jotka ovat täällä, muuten saat surmasi tämän kaupungin syntitaakan tähden!”’ (1. Moos. 19:11-13,)

Loot lähti yhdessä Aabrahamin kanssa Harranista Kanaanin maahan, mutta laiduntilan puutteen vuoksi Aabraham ja Loot päättivät kumpikin hajaantua omille teilleen.

Loot lähti itään vehreille tasangoille, Sodoman ja Gomorran välittömään läheisyyteen. Loot päätyi asumaan Sodoman jo aikanaan saastaisena tunnettuun kaupunkiin. Hän ehti asua Sodomassa ainakin 13 vuotta, mahdollisesti jopa yli 20v. Hänet tunnettiin kaupungissa vaikutusvaltaisena miehenä, joka muista asukkaista poiketen oli Herran palvelija ja näin Herran silmissä vanhurskas.

Sodoman elämänmeno kuitenkin saavutti rajansa Herran silmissä, ja Herra lähetti enkelinsä pelastamaan Lootin perhekuntaa kaupungista hävityksen kynnyksellä. Enkelit saapuivat illalla ja antoivat Lootille aikaa aamun koitteeseen asti poistua kaupungista. Loot sai ’tuomiopäivänä’ muutamia tunteja aikaa.

Loot oli ainoa hurskas mies koko kaupungissa. Hän meni tulevien lankojensa luokse varoittamaan heitä kaupunkia kohtaavasta tuomiosta, mutta he eivät uskoneet häntä. He luulivat Lootin pilailevan. Kertomus ei varsinaisesti kerro, miksi häntä ei otettu vakavasti.

Onneksi Matteuksen taltioimat Jeesuksen sanat Kapernaumia vastaan antavat meille vihjeen mahdollisesti taustalla vaikuttavista syistä:

”Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä. Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä.”’ (Matt. 11:23-24)

Jeesus viittaa siihen todistukseen, jonka hän oli voimateoillaan osoittanut Kapernaumissa. Loot asui kaupungin keskellä vähintään 13 vuotta, mutta kaupungista ei kuitenkaan löytynyt Lootin perhekunnan lisäksi ketään Herralle kelpaavaa hurskasta. Loot asui yli 5000 päivää heidän keskellään, eikä hänen todistuksensa ollut vakuuttanut ketään – ei edes lähisukulaisia. Eikö Lootin elämä kelvannut todistuksesta edes hänen läheisilleen?

Jos Loot olisi vaeltanut Herran yhteydessä, kuten Aabraham, olisiko hänen lankonsa nauraneet hänelle, kun hän varoitti heitä tuomiosta? Eikö Lootin vaellus kirkastanutkaan Herraa? Oliko kynttilä vakan alla? Oliko suola menettänyt makunsa? Tällä en viittaa puhumiseen tai ’evankeliointiin’, vaan siihen todistukseen, jota me kannamme jokainen elämällämme. Se on sanoma, joka näkyy hedelmänä elämässämme. Eikö Lootin elämän hedelmä vakuuttanut ketään hänen kulkemansa tien voimasta?

Kaupunki hävitettiin, Loot pelastui. Loot oli aikanaan tullut Sodomaan aineellisen rikkauden tähden kyselemättä Herran tahtoa. Hän oli kerännyt itselleen vaikutusvaltaa, poliittisen aseman ja omaisuutta. Nyt hän joutui jättämään kaiken. Hänelle ei jäänyt muuta kuin oma henki ja kaksi tytärtä; hän menetti kaiken, mitä oli koonnut. Pahinta oli, että hän menetti vaimon, lankomiehet, ystävät, perhetutut jne.

Loot oli kertojan mukana hurskas mies, vaan ei järin palava sellainen. Ei ainakaan, jos sitä mitataan sillä jäljellä, minkä hänen arjen valintansa olivat jättäneet muihin, Hän kyllä pelastui itse, mutta ei onnistunut pelastamaan muita. Paavali kuvaa Lootin kaltaista vaellusta Korinttilaiskirjeessä.

’Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.’” (1. Kor. 3:11-15)

Perusta oli kestävä, pelastuksensa eteen Loot ei voinut tehdä sen enempää. Emme me kukaan kykene. Ja jos niin teemme, petämme vain itseämme ja halveksimme Jumalan sovitustyötä.

Sen sijaan voimme itse kukin miettiä, olisiko Loot kyennyt tekemään enemmän muiden kuin itsensä eteen? Olisiko Sodoma edelleen olemassa, jos Lootin elämän todistus olisi nuo 13 vuotta kertonut paremmasta elämästä ainoan todellisen Jumalan seuraajana? Emme voi tietää, sillä saarnasihan Nooakin 120 vuotta parannusta ennen vedenpaisumusta. Toisaalta myös Joona saarnasi Ninivessä, ja kaupunki pelastui…

Ehkä jälkeenpäin tapahtuvaa viisastelua viisaampaa on selittää, miten teksti liittyy sinuun, minuun ja meidän aikaamme. Maailma, jossa elämme, ei ole sen kummempi kuin Sodoma, Ninive tai Kapernaum. Se vaeltaa kaukana Jumalasta, minkä vuoksi meidän tulee nähdä vastuumme ympäristöstämme.

Pimeästä ei Jumalaa helposti löydä. Valaiseeko vaellukseni pimeyttä riittävästi? Todistaako elämäni Kristuksen sovitustyöstä? Osoittaako vaellukseni Jeesuksen seuraamisen verrattomaksi tieksi kulkea eteenpäin? Onko suuni todistus ristiriidassa sen kanssa, mitä teen?

Pohdittavaa

Kuvittele, että asuinpaikkasi ’mitta’ tulee täyteen Jumalan silmien edessä. Saat muutaman tunnin aikaa pelastaa läheisesi tuholta. Nauravatko he sinulle? Pelastatko vain itsesi tulen läpi vai olisiko sinun ’Sodomasi’ pystyssä tänäkin päivänä?