Keväällä kirkossamme valmistellaan vuosikonferenssia. Sen yhteydessä piispa lähettää pastorit eteenpäin palvelemaan niillä alueilla, mitkä heille on määrätty.

Tästä käytännöstämme voi olla montaa mieltä, mutta jotain ainutlaatuisen hyvää siinä on ainakin se, että pastori lähetetään alueelle tai paikkakunnalle palvelemaan sen parhaaksi. Yleensä siellä on toki myös kirkkorakennus ja siellä seurakunta, mutta ajatus Herran palvelijan lähettämisessä on siinä, ettei häntä lähetetä vain rakennuksesta huolehtimaan tai palvelemaan siellä kokoontuvaa seurakuntaa. Hänen tulee miettiä koko kaupungin tai alueen parasta lähettäjänsä Kristuksen Jeesuksen näkökulmasta.

Vierailihan Jeesuskin synagogissa – samoin Paavali, mutta eipä kumpikaan heistä sinne pesää tehnyt. Sanoma oli tarkoitettu kaikille.

Tämän pohdinnan tuloksena luin vanhoja tekstejäni ja huomasin, että kovin ovat vuodet muuttaneet käsityksiäni yksityiskohdista, mutta oleellisin on säilynyt samana ja kirkastunutkin näyssäni. Poimin tähän eräänlaisen katsauksen siitä, mitä näkökulmia tuohon Jumalan palvelijan tehtävään liittyy. Tehtävä kuulostaa vähintään vaikealta ja haastavalta lähes ’mission impossible’ -tyyliseltä toimeksiannolta.

Raapaisen silti edes vähän pintaa. Alkuun kuitenkin annan pienen varoituksen sanan. Tässä käsitellään palvelemista varsin käytännöllisestä näkökulmasta. Usko ja eläminen Kristuksessa ei kuitenkaan ole pelkkää palvelemista, vaan päinvastoin ennen kaikkea pysymistä hänessä ja elämistä suhteessa häneen. Tiedän Jumalani kaipaavan paljon enemmän sitä aikaa, mitä vietän hänen kanssaan, kuin sitä, että laiminlyön suhteeni häneen suorittamalla hänelle palveluksia toinen toisensa perään.

Palvelutyö on vain pieni osa ihmisen kutsumusta. Silti sekin on oleellinen. Eihän kukaan pese hampaitaankaan jatkuvasti aamusta iltaan, mutta silti niiden peseminen on tärkeää. Sama koskee Jumalan palvelijan työtä. Tärkeyttä ei vähennä ollenkaan se, että monesti on hedelmällisempää valita Marian osa istua Jumalan edessä. Katsotaan siis tätäkin puolta.

Paras tapa lähteä liikkeelle porautuakseen aiheeseen, on tuoda itsensä Jumalan palvelijan paikalle, mitä varmasti Herramme Jeesus tahtoo meidän jokaisen tekevän. Taivasten valtakunnan työssä ei näet ole yhtään täydellistä palvelijaa eikä ketään, kuka olisi aloittaessaan tai edes lopettaessaan työn ollut valmis. Täten toivon, että vähäinen tekstini innostaa sinut liikkeelle palvelemaan Herraasi koko elämälläsi.

Jumalan palvelemisen luonne ja tarkoitus

Pohjimmiltaan Jumalan palvelijan tehtävän tarkoitus on sama kuin Jumalan palvelemisen / palvomisen tarkoitus yleensä. Ihmismieltä aina piinaa vaara, että jumalanpalvelus muuttuu palveluiden tekemiseksi Jumalalle – kiitollisuuden tai ansion siivittämiksi pikku palvelutöiksi Herralle tyyliin ”katso Herra, mitä kelpo palvelijasi on jälleen sinulle tehnyt!”.

Tämä on ihmiselle perin tavallista – odottaahan metsäkoirakin isännältään taputusta onnistuneen ajon tai haukun jälkeen – miksipä ei ihminenkin tekisi niin, kun on mielestään onnistunut Jumalan hänelle luottamassa palvelutehtävässä. Ja toki hyvyydestään tunnettu Jumala omiaan kannustaa palkitsemalla siinä missä metsämieskin hyvän ajon tehnyttä koiraa.

Tahdon kuitenkin muistuttaa Jumalan valtakunnan palvelutyön erityisestä luonteesta, mikä vapauttaa palvelijan väärästä ansion etsimisestä. Nimittäin Jumalan palvelijoista ei kenenkään kuulu olla velvollisuuden tähden suorittamassa palveluksia Herralle. Herra Jeesus on pikemminkin kuin hyvä ’koiran isäntä’ siinä, että hän varta vasten räätälöi palvelijoilleen sopia tehtäviä, jotta he saavat palvella häntä lahjoillaan ja näin toteuttaa tarvettaan olla konkreettisesti yhteydessä Herraan.

Herran palvelemimen on kokonaisvaltaista jumalanpalvelusta. Jumalanpalvelus ei jää ainoastaan henkiseksi tai hengelliseksi harjoitukseksi. Se on kokonaisvaltaista; mahdollisuus astua Jumalan läsnäoloon konkreettisesti niin käsiemme, jalkojemme, suumme kuin ajatustemme välityksellä. Se on koko ihmisen koko palvelus.

Jumalan palveleminen tyydyttää ihmisen tarpeen olla lähellä Luojaansa ja pelastajaansa. On hyvä ymmärtää, että Jumalan palveleminen on sekin Herran lahja ihmiselle – ei vaade hyväksynnälle tai kiitokselle. Ihminen on luotu olemaan Jumalan yhteydessä ja ’puuhastelemaan’ hänen kanssaan, katsopa vaikka Adamia:

”Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi. Ja jokainen elävä olento sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsui.” (1. Moos. 2:19)

Mitä luulet, toiko Jumala eläimet ihmisen luo siksi, ettei hän niiden Luojana olisi kyennyt antamaan niille kelvollisia nimiä, mitkä ihminen niille antoi? Ei Jumalan tarvinnut Adamilta kysellä nimiä olennoille – ei edes siksi, että nimeäminen oli valtuutus ihmiselle vallita hänelle luotettuja luomakunnan jäseniä. Uskon, että Herra Jumala tahtoi menetellä Adamin kanssa tällä tavoin enemmänkin siksi, että Adam sisimmässään koki iloa tehdessään työtä yhdessä Jumalan kanssa. Hän kaipasi Jumalan läsnäoloa ja hänen kanssaan olemista.

Käyttääkseni toistamiseen esimerkkiä metsäkoirasta – niin onhan niin, että kun metsämies tuntee koiransa tarpeen jäljittää ja ajaa saalista, hän lähtee metsälle jopa vain koiransa takia. Voi olla, ettei sateinen metsä kutsu metsämiestä, mutta kuinka se iloinen haukku riittääkään syyksi lähetä koiran kanssa metsälle! Miksei siis Jumala tekisi samoin ihmisen kohdalla? Eikö hänkin ihan vain rakkaudesta ihmistä kohtaan anna meille sitä kaipaaville palvelutehtäviä, jotta saamme elää siinä tarkoituksessa, johon meidät on luotu – olemaan Jumalan yhteydessä ja palvelemaan häntä.

Mitä tarkoittaa Jumalan palvelija?

Jumalan palvelemisen määritteleminen antaa meille pohjan miettiä Jumalan palvelijan tarkoitusta hänen tehtävänsä näkökulmasta. Olemme edellä tavoittaneet jotain siitä, mitä Jumalan palvelijan tarkoitus on häntä itseään ajatellen.

Seuraavassa muutama sana kuitenkin vielä siitä, mitä Jumalan palvelija ylipäätään Raamatun kielessä tarkoittaa. Se auttaa meitä määrittelemään tarkoituksen myös suhteessa ’isäntään’ ja toisiin ihmisiin.

Jumalan ’orja’

Raamatussa tavallisimmat palvelijaa tarkoittavat sanat, kuten kreikankielen ’dulos’ merkitsevät orjaa vapaan miehen vastakohtana. Ajatus ei viittaa niinkään orjan vähempään arvoon tai rajalliseen vapauteen, vaikka sellaiset merkitykset helposti sanaan luemmekin.

Pääajatus on isännän ja orjan välisessä suhteessa; orja elää isäntänsä tahdossa ja isäntä huolehtii orjansa tarpeista ja hyvinvoinnista. Voit ajatella Jumalan palvelijan olevan täydellisen Taivaallisen ’isännän’ palveluksessa, jolloin häneltä ei puutu mitään, vaan päinvastoin isäntä antaa täydellisen ylöspidon, mutta myös huomioi täydellisesti palvelijansa tiedot ja taidot niissä tehtävissä, joita hänelle antaa.

Herran palvelija

Vanhassa testamentissa esiintyy myös erityinen sanapari ’Herran palvelija’, jota käytetään Vanhan testamentin henkilöistä, kuten Mooseksesta (5. Moos. 34:5), Joosuasta (Joos. 24:29) ja Daavidista (Ps. 18:1). Monikkomuotoa ’Herran palvelijat’ käytetään puolestaan Herran temppeliin nimitetyistä palvelijoista.

Herran palvelija ei ole Jumalalle kuka tahansa etäinen virantoimittaja, vaan Herran läheisyyteensä nimeltä kutsuma henkilö. Hän on Jumalan silmäterä – hänen omansa, mitä kuvastaa sekin, että Vanhassa testamentissa Jumala kutsuu ’Herran palvelijoita’ käyttäen omistusliitettä ”palvelijani”. Esimerkkejä tästä ovat Aabraham (1. Moos. 26:24), Kaaleb (4. Moos. 14:24), Mooses (Joos. 1:2), Job (Job 1:8), Jesaja (Jes. 20:3) ja Daavid (Jes. 37:35).

Jumalan palvelija

Raamattu puhuttelee ihmistä myös yleisesti ’Jumalan palvelijaksi’. Sillä ei tarkoiteta vain sitä, että Jumalalla luojana oli oikeus vallita ihmistä, vaan että Jumala oli katsonut hänet erityisen luottamuksensa arvoiseksi. Herra oli antanut hänelle tehtävän tai valinnut hänet jonkin ilmoituksen julistajaksi. Esimerkkejä Jumalan palvelijoista ovat enkelit (Job 4:18), Elia (2. Kun 1:12-13), Mooses (1. Aik. 6:49; 2. Aik. 24:9), Nehemian muurin rakentajat (Esra 5:11) ja Daniel (Dan 6:20).

Jumalan palvelija -nimitystä käytetään lähinnä heistä, joihin Jumala on liittosuhteessa, jotka hän on armossaan valinnut omaisuudekseen ja joilta hän voi odottaa uskollisuutta ja tottelevaisuutta siinä, mitä hän on heille luottanut.

Jumalan palvelijaan terminä liittyy omistuksen ja herruudelle alamaisuuden lisäksi kiinteästi myös tehtävä, jonka Jumalan palvelijan tapauksessa Herra on luottanut hänelle tehtäväksi.

Käytänpä vielä kolmannen kerran vertausta metsäkoirasta. Onhan näet niin, että vaikka isäntä koiran itsensä vuoksi metsälle lähtee riistaa ajattamaan, odottaa hän kuitenkin koiran tilanteen tullen ajavan tosissaan. Kun metsällä ollaan, koira tietää, mitä isäntä häneltä siellä odottaa. Ja odotus myös motivoi koiran tekemään parhaansa.

Samainen luottamus on Herran ja hänen palvelijansa välillä. Vaikka Jumalan palvelija ehkä palvelee Herraansa juurikin siksi, että hän itse tarvitsee ja kaipaa luottamuksen osoitusta Jumalalta, odottaa Herra palvelijan olevan hänelle uskollinen tehtävässään. Tässä suhteessa Paavalin neuvo ”Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille.” (Kol. 3:23) sopii Jumalan palvelijan tehtävään sekin.

Jumalan palvelijan tehtävä

Olemme saaneet kohtuullisen kokonaiskuvan siitä, mikä on ylipäätään Jumalan palvelemisen tarkoitus ja luonne. Tiedämme myös jotain siitä, keitä Raamatussa Jumala kutsuu palvelijoikseen. Jotta ymmärrämme Jumalan palvelijan tarkoituksen käytännön kannalta, on aiheellista katsoa Jumalan palvelijaa hänen tehtävänsä näkökulmasta.

Hyvän kokonaiskuvan Jumalan palvelijan tehtävän tarkoituksesta saa Hesekielin kirjan alkupuolelta, josta luemme profeetta Hesekielin kutsusta Jumalan palvelijaksi (Hes. 2:3–3:10).

Siinä Jumala kutsuu Hesekielin palvelemaan Herraa profeettana. Hesekiel toimi profeettana vähintäänkin ’haasteellisena’ aikana, joten hänelle jos kenelle tuli olla selvää tehtävänsä tarkoitus. Kutsua kuvaavasta tekstistä nousevat periaatteet soveltuvat mihin tahansa palvelutehtävään – eli ohjeeksi jokaiselle Jumalan palvelijalle.

En käsittele tässä koko tekstiä, mutta poimin sieltä esiin joitain periaatteita, jotka auttavat meitä määrittelemään Jumalan palvelijan tarkoitusta ja tehtävää suhteessa Jumalaan ja ihmisiin.

Jumalan lähettämä ihmisten luo

Jos pohdit edellä käsiteltyä uudelleen, huomaat varmaan, että olemme tulleet määritelleeksi Jumalan palvelijan suhteessa häneen itseensä. Toisin sanoen olemme jo kertoneet itsellemme, miksi olemme Jumalan palvelijoita omista lähtökohdista katsottuna.

Lähtökohta Jumalan palvelijan tehtävässä on lähettäminen. Vanhassa testamentissa Jumala lähettää profeettansa, kun taas Uudessa testamentissa Jeesus lähettää apostolit ja seurakunnan. Herran omina olemme kutsutut palvelemaan häntä, kuten myös lähetetyt täyttämään kutsumme käytännössä.

Jumala lähettää palvelijansa – ei ’mihin sattuu’, vaan ihmisten luo, mikä määrittelee Jumalan palvelijan tehtävälle sidosryhmät. Jumalan palvelija ei ’keksi’ omin päin palvella Jumalaa, vaan Herra on hänet kutsunut tekemään niin. Näin tapahtui myös profeetta Hesekielelle:

”Hän sanoi:”Ihminen, minä lähetän sinut israelilaisten luo, noiden kapinallisten pariin, jotka ovat nousseet minua vastaan. Alusta alkaen he ja heidän isänsä ovat olleet minulle uskottomia.

Minä lähetän sinut ihmisten luo, joilla on kovat kasvot ja taipumaton sydän. Sinun tulee sanoa heille: ’Näin sanoo Herra Jumala.’” (Hes. 2:3-4)

Jumala lähetti hänet, mikä tarkoittaa sitä, että Jumalan palvelijana hän on Herran Jumalan asialla. Hän ei ole omalla asiallaan eikä ihmisten asialla, vaan Kaikkivaltiaan Jumalan asialla.

Edelleen tekstin mukaan Jumala lähetti Hesekielin ”ihmisten luo”, mikä kertoo siitä, ettei Hesekiel saanut valita itse kohdetta, vaan Jumala oli valinnut hänelle kohteen. Hesekiel ei esimerkiksi voinut käydä autioon tupaan kirjoittelemaan viestejä Herralta omaan muistikirjaansa, vaan Herra lähetti hänet välittämään sanoman kansalleen.

Ei ole lainkaan pieni asia, että Jumala on palvelijan lähettäjä, koska lähettäjä määrittelee tehtävän, kohteen ja antaa palvelijalle sanoman ja arvovallan. Jos Jumalan palvelija on Jumalan lähettämä ja lähetetty ihmisten luo, on aiheellista määritellä hänet suhteessa Jumalaan ja ihmisiin.

Toisin sanoen, kysymme, mitä Jumala ja ihmiset palvelijasta haluavat ja miten palvelijan tulee suhtautua heihin?

Jumalan palvelija suhteessa ihmisiin

Aloitetaan heistä, keiden luo Jumala palvelijansa lähettää. He edustavat sitä joukkoa, jonka Jumala on palvelijalleen uskonut. Profeetta Hesekielin tapauksessa he olivat Israelin kansa:

”Kuulkoot tai olkoot kuulematta — he ovat uppiniskaista kansaa — he tulevat kuitenkin tietämään, että heidän keskellään on ollut profeetta.” (Hes. 2:5)

Hesekielin oli määrä lähestyä heitä Jumalan asialla siten, ettei kenellekään ole epäselvää, mitä varten Hesekiel siellä on. Ihmisten oli määrä kuulla Jumalan puhe Hesekielin kautta. Tapa, jolla Hesekiel puhui oli taas hänen persoonalleen tyypillinen. Hänet tunnetaan merkkiprofeettana, joka asettautui draaman keinoin merkiksi ilmaistakseen hänelle uskotun sanoman kansalle tavalla, jonka he noteeraisivat (Hes. 4, 5, 12, 24:15-).

On Jumalan palvelijan tehtävä mikä tahansa, liittyy se aina tavalla tai toisella ihmisiin. Jumalan palvelija ikään kuin erottautuu palvelutehtäväänsä toimiakseen hänelle uskottujen keskuudessa heidän parhaakseen. Keinot ovat moninaiset, kuten Hesekielin kohdalla; Jumala ei rajoita keinoja, vaan päinvastoin tahtoo tulla kuulluksi juuri sillä kielellä, mitä ihmiset kuulevat.

Profeetta tai kuka tahansa Jumalan palvelija ei kuitenkaan ole ihmisten määrättävissä, vaikka hänet on lähetetty heitä varten. Toki palvelija tekee kaikkensa hänelle luotettujen ihmisten hyväksi, mutta silti hän ei ole heidän käskettävissään, vaan heitä varten. Tästä Hesekiel sai hänkin erityisen ohjeen:

”Älä sinä, ihminen, pelkää heitä, älä kauhistu heidän sanojaan, vaikka olet heidän keskellään kuin piikkipensaikossa ja skorpionien seassa. Älä pelkää heidän puheitaan, älä säiky heitä — he ovat uppiniskaista kansaa. Sinun tulee puhua minun sanani heille, kuulkoot tai olkoot kuulematta — he ovat uppiniskaisia.” (Hes. 2:6-7)

Hesekiel oli Jumalan palvelija Jumalan asialla, joten hän oli ensisijaisesti vastuussa siitä, että Jumalan hänelle antama tehtävä tuli täytetyksi. Jos Hesekiel olisi valinnut vaieta, koska ei tullut kuulluksi, Jumalan armo ja rakkaus ei olisi tavoittanut hänen työnsä kautta heitä, keiden sydämet olivat Herralle avoimet. Hesekielin tehtävä suhteessa ihmisiin oli siis mennä heidän luokseen ja tehdä Jumalan tahto tiettäväksi heille.

Jumalan palvelija suhteessa Jumalaan

On luonnollista, että Jumalan palvelijan roolissa pelkäämme joutuvamme epäsuosioon, naurunalaiseksi tai torjutuksi. Olisi mukavampaa olla suosittu ja pidetty, minkä vuoksi moni palvelija on kiusattu luistamaan kutsustaan siinä, ettei hän vain kontekstualisoi sanomaa oman aikansa ihmisille ymmärrettäväksi, vaan jopa muuttaa sen miellyttävämmäksi kuulla.

Kukapa meistä ei tuntisi halua livetä periaatteistaan siksi, että saa nauttia hetken suurempaa suosiota porukassa. Tähän on kiusaus myös Jumalan palvelijalla – valita muuttaa viestinsä ihmisten mieliä suosivaan muotoon silloin, kun Jumalan sydämelle laskema sana vaatii toisin. Tästä vaarasta Herra varoittaa Hesekieltä erikseen:

”Mutta sinä, ihminen, kuuntele mitä sinulle sanon. Älä niskoittele, niin kuin tämä niskuroiva kansa. Avaa suusi ja syö, mitä sinulle annan.” (Hes. 2:8)

Profeetta ei astu julistuksensa ulkopuolelle, vaan hän elää sen todeksi siinä, missä hekin, joille hänen on määrä sanomansa julistaa. Jumalan palvelija ei siis ulkoista itseään sanoman ulkopuolelle, vaan hän omaksuu sen itsekin, kuten Herra profeettaansa kehottaa: ”Avaa suusi ja syö, mitä sinulle annan.”

Jumalan palvelijan on määrä kuunnella lähettäjäänsä ja olla uskollinen hänelle. Vasta sen jälkeen tulevat ihmiset; siinä missä vallitsee ristiriita Jumalan tahdon ja ihmisten välillä, Jumalan palvelija on velvoitettu valitsemaan Jumalan.

Toki monesti on tilanne, ettei Jumalan palvelija joudu kohtaamaan ristiriitaa lähettäjän ja vastaanottajien välillä. Tällöin hän on luonnollisesti vapaa valitsemaan keinot sen mukaan, miten hän kokee parhaiten tulevansa kuulluksi ihmisten keskuudessa. Ja tästä lahjojen moninaisesta käytöstä Hesekiel jos kuka on loistava esimerkki. Sanoman vesittämistä kuulluksi tuleminen ei kuitenkaan oikeuta.

Mitä siis tulee Jumalan palvelijan määrittelemiseen suhteessa Jumalaan, ensimmäisenä tulee uskollisuus ja kuuliaisuus Jumalalle. Jumalan palvelija tarkoittaa juurikin sitä, mitä sanapari ilmaisee. Hän kuuluu Jumalalle ja on omistautunut palvelemaan häntä – Herraansa. Täten kunnia ja kiitos kuuluu aina sekin hänen lähettäjälleen, Herralle.

Kuka on Jumalan palvelija?

Hieman kerratakseni pyydän sinua muistelemaan, kenen sanoimme Jumalan palvelijan olevan? Kuka hän on suhteessa itseensä, toisiin ihmisiin ja Jumalaan?

Vastaus on tekstimme kahdessa ensimmäisessä jakeessa ja erityisesti toisen jakeen sanoissa ”Minä lähetän sinut ihmisten luo”. Jumalan palvelijan tarkoituksen voi täten yhteenvetona kiteyttää määritellen hänet suhteessa tehtävänsä kolmeen sidosryhmään:

• Jos muistelet vertausta ajokoiraan tai kertomusta Adamista, muistanet minkä vuoksi ihmisen itsensä kannalta on tärkeää saada kokea palvelun ulottuvuus suhteessa itseensä ja Luojaansa.

• Hesekielin lähettäminen ”niskuroivan kansan” pariin sen sijaan muistuttaa, keitä varten palvelija on tarkoitettu. Hän ei ole autio saari, vaan Jumalan lahja heille, keiden luo hänet on lähetetty.

• Tärkein määre Jumalan palvelijalle on suhteessa hänen lähettäjäänsä: Herraan Jeesukseen Kristukseen. Tämä suunta muistuttaa palvelijaa siitä, ketä hän palvelee ja kenelle hänen uskollisuutensa kuuluu. Hän ei ole tekemässä omaa missiota, vaan kulkee ylväänä Jumalansa lähettämänä pysyen totuudessa, minkä on saanut Herraltaan jaettavaksi.

Ja vielä lopuksi kysymys siitä, kuka on Jumalan palvelija? Hän on Herran palvelija, Jumalan ihminen. Hän on ihminen, joka tahtoo kokea Jumalan läheisyyden. Hän on ihminen, joka uskaltautuu kokeilemaan, kuinka Jumalan lupaukset kantavat elämän valinnoissa. Hän on ihminen, jonka Herra on lähettänyt ihmisten luo, tuomaan konkretiaa Jumalan valtakunnan tulemisesta ihmiskunnan lähelle ja uskovien keskuuteen.

Jumalan palvelija on jokainen meistä, joka tahtoo omistautua palvelemaan Herraa Jeesusta Kristusta elämällään ja lahjoillaan. Jumalan palvelija ei ole vain sanan julistaja, profeetta tai kuningas. Hän on kuka tahansa itsensä Jumalalle luovuttanut ihminen, joka Jumalan armosta saa näin palvella häntä ja kokea elämällään näin olevan ainutlaatuisen merkityksen. Jumalan palvelija olet sinä.

Pohdittavaa

Miten Jumalan palvelijan määrittelisin suhteessa itseen, toisiin ja Jumalaan?
Mitä tarkoitusta Jumalan palvelija täyttää?
Kuka on Jumalan palvelija?